Cheer-tanssi vaatii kurinalaista harjoittelua, kertoo Mimosa Halonen.Aurinkoinen hymy pääsee valloilleen, kun pitkät hiukset on sidottu tiukasti ylös. Tusina notkeita tanssijoita antautuu dance-musiikin tahdissa näyttäviin jalannostoihin, hyppyihin ja millilleen pyöriviin piruetteihin.
Tinkimättömät treenit ovat muokanneet jänteviä vartaloita.
– Löysin lajin pari vuotta sitten, kun irrottauduin tutulta tanssisalilta etsimään uusia tuulia. Pikkusiskon vinkki osui siihen hetkeen, kertoo oululainen Mimosa Halonen, Tehyn opiskelijahallituksen jäsen ja toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija.
Tanssiryhmällä on harjoitukset vähintään kolme kertaa viikossa.
Vuosikaudet tanssia harrastanut Mimosa pääsi alkutestauksen jälkeen suoraan Northern Lights Dance -joukkueen kilparyhmään.
Amerikkalaisissa yliopistoissa alkunsa saanutta cheerleadingiä voi harrastaa Suomen suurimmissa kaupungeissa. Laji jakautuu kahteen toisistaan hieman poikkeavaan muotoon: cheer-tanssiin ja cheeriin. Cheer-tanssijat pysyvät lattiatasolla toisin kuin nostoja ja akrobatiaa hyödyntävät cheerleaderit.
Tanssiryhmä pyrkii koreografiassaan täydelliseen yhdenaikaisuuteen. Jokainen pitelee molemmissa käsissään pom-pomia, muhkeaa ja värikästä huivipallukkaa. Sen pitää liikkua täsmälleen oikeita linjoja, jotta tanssi näyttää harmoniselta.
Cheer-tanssi vaatii kuntoa, notkeutta, hyvää tanssitekniikkaa ja intohimoa esiintymiseen. Tanssiryhmällä on harjoitukset vähintään kolme kertaa viikossa.
Parhaillaan ryhmä valmistautuu vuoden huipennukseen, joulukuussa pidettäviin SM-kisoihin. Se tarkoittaa kovenevaa treenitahtia ja itsenäistä, tiivistyvää mielikuvaharjoittelua. Viime vuoden kisoissa neljänneksi sijoittuneella joukkueella on kova hinku mitalisijoille.
Kisakuntoaan Mimosa pitää yllä tanssin lisäksi muun muassa intervallijuoksulla ja kehonhuollolla.
– On mahtavaa treenata täysillä. Ryhmä on ihana ystävien joukko. En voisi kuvitella antoisampaa harrastusta
Julkaistu Tehy-lehdessä 15/2015
