”Päivystyksessä kohtasin enemmän väkivaltaa”, sanoo vankilassa työskentelevä sairaanhoitaja

Ympyrä sulkeutui, kun vanginvartija Juha Hiltunen opiskeli sairaanhoitajaksi ja palasi töihin vankilaan. Ammateissa on paljon samaa, sillä molempien ytimessä on vuorovaikutus ja ihmisen kohtaaminen.

Kuvateksti
Vankilassa työskentely vaatii Juha Hiltusen mukaan aitoa uteliaisuutta ja avarakatseisuutta ihmistä kohtaan. Kuva: Jaakko Martikainen

Juha Hiltunen oli 18-vuotias, kun eräs kesätyöilmoitus kiinnitti hänen huomionsa. Riihimäen vankila etsi kesäksi vanginvartijoita. Juha pani hakemuksen menemään ja tuli valituksi. Sen jälkeen kaikki kesät kuluivat vankilassa.

”Olihan se nuorelle miehelle iso hyppy tuntemattomaan. Olen miettinyt, miksi hakeuduin alalle, mutta en ole keksinyt mitään selkeää syytä. Se vain vaikutti mielenkiintoiselta.”

Ja mielenkiintoiseksi se myös osoittautui. Juha vei kyllä merkonomiopintonsa loppuun, mutta ei koskaan lähtenyt kaupalliselle alalle vaan jäi vankilaan töihin. Myöhemmin hän suoritti vankeinhoidon perustutkinnon.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Mitä kuormittavampi työ, sitä parempi työporukka.

”Ehkä uravalinnassa oli vähän laiskuuttakin. Varma valtion leipä houkutteli.”

Kaikista parasta hänestä oli mahtava työyhteisö, jonka kanssa vietettiin aikaa myös vapaalla. Juha oppi jo silloin sen, minkä hän tuli myöhemmin huomaamaan hoitajan työssään: mitä kuormittavampi työ, sitä parempi työporukka.

Riihimäen vankila on korkean turvatason suljettu vankila, jossa istuu yli kahden vuoden tuomion saaneita miesvankeja, myös vaarallisia ja erittäin vaarallisia.

”Ei vanginvartijan työ kuitenkaan pelkästään mitään avainten kilistelyä ja voimakkaalta näyttämistä ole. Vaikka fyysistä voimaa ja taitoa tarvitaan, työ tehdään ennen kaikkea päällä. Tärkeintä on vuorovaikutus. ”

Juha huomauttaa, että vaikka olisi kyse miten vaarallisesta ja paatuneesta rikollisesta, hänet pitää kohdata inhimillisesti.

”Ihmisiä hekin ovat samanlaisin ihmisoikeuksin kuin muutkin.”

Vankilakulttuurissa vallitsee vahva vartija–vanki-vastakkainasettelu. Juha muistuttaa, että todellisuudessa koko työyhteisön tavoitteena on vangin ja yhteiskunnan paras: että saataisiin vanki kuntoutettua yhteiskuntakelpoiseksi pois rikollisesta ajattelusta.

”Tämän oivallettuni työ alkoi kiehtoa vielä enemmän.”

Leipääntyminen kuitenkin iski, kun Juhan työura alkoi olla elinkautisen mitoissa. Silloin hän kaivoi naftaliinista vanhan ajatuksen hoitoalasta. Hakiessaan aikoinaan vankeinhoidon perustutkintoon hän oli hakenut myös opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

”Olisin päässyt sinnekin, mutta päätin pysyä muurien sisäpuolella.”

Nyt aika oli kuitenkin kypsä alanvaihtoon. Juha valmistui lähihoitajaksi vuonna 2010 ja sairaanhoitajaksi 2013. Hyppy voi vaikuttaa isolta, mutta Juha korostaa, että sekä vartijan että hoitajan työssä on kyse vuorovaikutuksesta ja ihmisten kohtaamisesta.

”Jo kokemukset lähihoitajana vahvistivat ajatusta, että hoitoala on minun juttuni. Hoitajan duunissa auttaa jaksamaan potilailta tuleva välitön palaute. Siihen ei tarvita edes sanoja, vaan ilmeet riittävät.”

Lähihoitajana Juha työskenteli muun muassa psykogeriatristen potilaiden parissa Kellokoskella. Sairaanhoitajaksi valmistuttuaan hän innostui akuuttihoidosta ja työskenteli muun muassa Meilahden päivystyksessä. Juha oli myös perustamassa ja pyörittämässä Suomen Punaisen Ristin Nurmijärven vastaanottokeskuksen terveydenhuoltopalveluja.

”Sen jälkeen tein töitä Hyvinkään sairaalan päivystyksessä. Iän myötä kolmivuorotyö alkoi kuitenkin koetella kroppaa. ”

Sitten Juha sattui huomaamaan, että vankiterveydenhuollon Vantaan poliklinikalla oli sairaanhoitajan paikka auki.

Paluu vankilaan maaliskuussa 2019 jännitti.

”Ennen kaikkea mietin sitä, miten pystyn omaksumaan uuden roolin, kun en olekaan enää ’paha vartija’ vaan ’hyvä hoitaja’. Valvontapuolella ajatellaan herkästi, että vanki valehtelee ja yrittää aina saada itselleen jotain etua. Hoitajana on muistettava, että vangeilla on todellisia ongelmia, joiden takia he tulevat vastaanotolle.”

Uuden työminän omaksuminen vei aikaa, ja siihen tarvittiin paljon pähkäilyjä omassa mielessä. Toisaalta vanginvartijataustasta on ollut Juhalle myös valtavasti hyötyä.

”Tunnen vankilaympäristön. Tiedän, miten olla kontaktissa vankien kanssa. Osaan lukea potilaita ja huomaan helposti sen, jos joku on esimerkiksi lääkehakuinen.”

Sairaanhoitajana Juha saa vangeista enemmän tietoa kuin vartijana. Kuva vangeista on muuttunut kokonaisvaltaisemmaksi, kun ymmärtää syitä ja seurauksia.

Päivystyksessä kohtasin enemmän väkivaltaa kuin vankilassa.

Vantaan vankila on tutkintavankila, jossa vankeja tulee ja menee tiuhaan tahtiin. Sairaanhoitajien päätyö ovat tulotarkastukset, joihin kuuluu myös kuntoutussuunnitelmien teko. Muuten työ on pääasiassa akuuttien vaivojen hoitamista. Vankilassa on paljon päihteisiin ja mielenterveysongelmiin liittyvää itsetuhoisuutta ja psykooseja.

Juha sanoo, että kaikesta huolimatta vankiterveydenhuollon yksikkö on hoitoalan turvallisin työpaikka, sillä vartija on koko ajan läsnä.

”Päivystyksessä työskennellessäni olen kohdannut enemmän väkivaltaa ja väkivallan uhkaa kuin vankilassa.”

Juhan ura otti uuden käänteen tänä keväänä, kun hän jäi virkavapaalle ja alkoi työskennellä sakko- ja lyhytaikaisvankien tilanteeseen pureutuvassa valtakunnallisessa hankkeessa.

Projektin tavoitteen on saada sakkovangit ulkopuoliseen päihdekuntoutukseen huomattavasti nykyistä tehokkaammin. Toisena tavoitteena on katkaista pyöröoviliike eli se, että lyhytaikaisvanki palaa vankilaan pian vapauduttuaan.

”Meillä on paljon tällaisia päihde-, mielenterveys- ja sosiaalisista ongelmista kärsiviä ihmisiä, joista heidän kotikuntansa pitäisi pystyä ottamaan parempi koppi.”

Projektityö kiinnosti Juhaa, koska hän ei halunnut enää vain ihmetellä ongelmia, vaan löytää niihin ratkaisuja.

Teksti Tiina Suomalainen

Lue lisää:

Vankilasta voi tulla käännekohta – Näin fysioterapeutti hoitaa vangin kipua