Pikajuoksijaksi nollasta aikuisena? Sairaanhoitaja Johanna Heinijoki päätti kokeilla, miten se onnistuisi

Kilpaurheilua, kolmivuorotyötä ja opiskelua. Autonominen työvuorosuunnittelu auttaa Johanna Heinijokea sovittelemaan aikatauluja.

Kuvateksti
Johanna suhtautuu kilpailemiseen intohimoisesti. Hänellä on nälkä tavoitella entistä nopeampia aikoja ja mitalisijoja.
Kuva: Riina Peuhu

Johanna Heinijoki, 33, oli kilpaillut fitness-urheilussa kolme kautta peräjälkeen ja päätti viime kesänä jättää lajin tauolle. Samaan aikaan pintaan nousi haave lapsuudesta: olisipa hienoa juosta kilpaa!

Johannan silmiin osui sopivasti tieto aikuisten yleisurheilukoulusta.

”Lajikokeilut vahvistivat, että pikamatka on minun juttuni. Pääsin tutustumaan samassa seurassa valmentajiin, joilta pyysin itselleni räätälöidyn treeniohjelman. Nyt myös kuulun aikuisvalmennettavien ryhmään.”

Mainos alkaa
Uutiskirjemainos.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Uutiskirjemainos.
Mainos päättyy

Johanna luonnehtii pikajuoksua tekniseksi lajiksi. Tulokseen vaikuttaa suuresti se, miten tiuhaan jalat tikkaavat, kuinka kädet liikkuvat ja missä kulmassa lähtötelineistä ampaisee liikkeelle.

Johannaa kutkuttaa, mihin rahkeet yltävät, kun pikajuoksun aloittaa yli kolmikymppisenä.

”Olen perinyt vanhemmiltani tahdonvoimaa. Hekin ovat omissa jutuissaan asettaneet itselleen korkeita päämääriä.”

Tavoitetta on siinäkin, miten kolmivuorotyön tekijä, opiskelija ja kilpaurheilija pystyy yhdistämään aikataulut itselleen sopivaksi kokonaisuudeksi.

Johanna työskentelee sairaanhoitajana Hatanpään kotisairaalassa Tampereella ja pätevöityy työn ohella ensihoitajaksi. Urheilijana hän harjoittelee viidesti viikossa, kolme kertaa itsenäisesti ja kaksi kertaa valmennusryhmässä.

”Onneksi työpaikallani on käytössä autonominen työvuorosuunnittelu.”

Perheetön Johanna myöntää omistautuvansa nyt omannäköiselle elämälle ja unelmilleen.

”Sairaanhoitajan työ on opettanut minulle sen, että elämä on tässä ja nyt.”