Sairaus vei jumpan ja toi taiteen

Ei tarvitse kuin astua sisään ­museoon, niin saavuttaa seesteisen zen-olon. Näin lupaa freelancer-oppaana Serlachius-museo Gustafissa toimiva Mira Anttila kolmen vuoden kokemuksella.
Mira joutui etsimään uutta tekemistä, kun sydänsarkoidoosi pakotti jättämään jumppatuntien ohjaamisen.

– Jumpat olivat niin iso osa minuuttani, että tuli tyhjyyden tunne. Sairaus oli tavallaan siunaus, joka toi taiteen elämääni. Kun aloin kiertää enemmän taidenäyttelyissä, ymmärsin, että taiteesta tulee hyvä olo.

Töissä Mira on osa-aikaisena fysio­terapeuttina Keuruun terveysasemalla.

Joillakin ihmisillä on voimaeläimiä, mutta Miralla on voimataiteilija. Hän on modernisti Helene Schjerfbeck. Taiteilijan elämästä kertova Helene-monologi meni aikoinaan suoraan ihon alle. Se herätti pohtimaan taiteen merkitystä eri aikoina.
Gustafin päänäyttely kertoo teollisuus­patruuna, proviisori G. A. Serlachiuk­sesta. Miraa kiehtovat erityisesti funkkistalon konttorihuoneet. Niihin valittiin aikoinaan teräsjalkaiset tuolit, koska Aallon puuhuonekalujen pelättiin alkavan ajan oloon natista. Tällaisia yksityiskohtia Mira kertoo opastuksella suomeksi ja ruotsiksi.

Tunnin opastukselle mahtuu jopa 40 henkeä. Eniten aikaa vie taustatyö – se, että perehtyy vaihtuvien taide- ja historiallisten näyttelyjen aiheisiin. Kiperiinkin kysymyksiin täytyy löytyä vastaukset. Opastuskierros ei ole samassakaan näyttelyssä aina samanlainen.

– Tällaiselta pälättäjällä eivät lopu sanat isonkaan ryhmän edessä. Tosikko en ole, enkä vitsiniekkakaan, mutta on kiva saada ihmiset joskus röhähtämään. Opastaminen on aina meditatiivinen kokemus, jolloin muu maailma jää ulkopuolelle.

Mira suosittelee opastettuja kier­roksia jokaiselle, missä tahansa museossa.­ Kierroksen lisäksi kannattaa varata aikaa itsenäiseen näyttelyyn tutustumiseen. Museon antia ei tarvitse yrittää ahmia kerralla. Parasta on edetä tunnelman ja oman intuition mukaan. 

Minna Ruotsalainen