Kun Mimosa Hedberg, 36, palasi syyskuun alussa Helsingistä kotiinsa Kathmanduun, vastassa oli katastrofin muuttama maa. Nepalin tuhoisa äkkitulva ja maanvyörymä oli vienyt mukanaan kokonaisia kyliä ja elinkeinoja. Yli tuhat ihmistä on löydetty kuolleena ja tuhansia on kateissa.
”Jälleenrakennus tulee kestämään vielä pitkään”, sanoo Suomen Lähetysseurassa työskentelevä Mimosa.
Lähetysseura tekee Nepalissa ulkoministeriön tukemaa kehitysyhteistyötä kaikkein syrjityimpien ihmisten parissa. Se tekee yhteistyötä nepalilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka ovat erikoistuneet muun muassa mielenterveysasioihin ja vammaisten kouluttamiseen. Seuran toimistossa Kathmandussa on kymmenkunta työntekijää.
Viestinnän asiantuntijana Mimosa käy kylissä seuraamassa hankkeiden edistymistä ja raportoi tuloksista Suomeen. Hän myös kouluttaa paikallisia järjestöjä viestinnässä. Lähetysseura on tehnyt tulvista kärsineillä alueilla kehitysyhteistyötä vuosien ajan, ja nyt huolena on, että vuosikymmenten aikana saavutetut tulokset ovat tuhoutuneet.
”Minua huolettaa etenkin lasten tilanne, sillä moni pieni on jäänyt orvoksi tai joutunut muuten erotetuksi perheistään. He ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, samoin vammaiset ihmiset.”
Eristyksiin kuukautisten takia
Nepal on maailman vähiten kehittyneitä maita, ja erityisen huonossa asemassa ovat syrjäseutujen naiset. Länsi-Nepalissa on vallalla vanha perinne, jonka takia naiset ja tytöt eristetään kuukautisten ajaksi kylmään vajaan kauas asutuksesta. Ajatus on, että nainen on kuukautisten aikana epäpuhdas ja pilaa näin esimerkiksi viljasadon.
Mimosa kertoo kuitenkin näkevänsä merkkejä perinteen murtumisesta. Kalikotin alueen kylissä muutos alkoi paikallisen Sahas-järjestön perustamasta naisten ryhmästä.
”Kun nepalilainen naistyöntekijä kertoi lopettaneensa itse eristäytymisen eikä mitään pahaa tapahtunut, esimerkin voima oli suuri. On tärkeää päättää yhdessä. Jos vain yksi nainen lopettaa eristäytymisen ja sato menee pilalle, hän saa syyt niskoilleen”, Mimosa kertoo.
Ystäväpiirissäni Kathmandussa moni jo päättää, ettei halua järjestettyä avioliittoa.”
Nepalin valtio on kieltänyt kuukautiseristyksen, mutta kiellon valvonta on vaikeaa ja perinne elää tietämättömyyden ja taikauskoisuuden takia edelleen monilla syrjäseuduilla.
”Onneksi naisten ja tyttöjen asema paranee hiukan koko ajan pienissä asioissa. Esimerkiksi ystäväpiirissäni Kathmandussa moni jo päättää, ettei halua järjestettyä avioliittoa.”
Rakkaus syttyi salsan myötä
Oman puolisonsa Kundanin Mimosa tapasi salsaharrastuksen parissa. Ystävyys syveni rakkaudeksi, ja buddhalaisia häitä juhlittiin joulukuussa 2022 kolme päivää 800 vieraan voimin. Avioliitto oli siunattu jo aiemmin luterilaisin menoin.
”Kundan on moderni mies, joka ei halunnut järjestettyä avioliittoa, mutta hän oli käynyt vanhempiensa mieliksi järjestetyillä treffeillä. Appivanhempani olivat jo lähes luopuneet toivosta, ja siksi heidän oli helpompaa hyväksyä minut – ulkomaalaisen ja kastijärjestelmään kuulumattoman. Perinteiden mukaan meidän olisi pitänyt muuttaa mieheni vanhempien luo. Mutta niin ihania kuin he ovatkin, on mukavaa asua kymmenen minuutin kävelymatkan päässä heistä”, Mimosa myöntää.
Sisu-poika syntyi Suomessa lokakuussa 2023 ja Suvi-tytär elokuussa 2025.
”Äidiksi tuleminen oli mullistavaa. Kotiin Kathmanduun lentäminen kolmikuisen vauvan kanssa oli ihan erilaista kuin aikaisempi reissaaminen. Tiedostin Nepalin terveysriskit uudella tavalla.”
Hygieniasta pitää huolehtia Nepalissa koko ajan, ja käsiä täytyy pestä usein. Tauteja levittäviä hyttysiä riittää, ja ulos lähtiessä lapset suojataan vaatteilla, joihin kiinnitetään hyttysmyrkkytarroja.
Perhe asuu vanhassa kauniissa Patanin kaupunginosassa, joka on Unescon maailmanperintökohde. Koti on Kundanin lapsuudenkoti, ja se sijaitsee vilkkaan aukion äärellä. Aukiolla oleilevat sulassa sovussa naapurit, katukoirat, turistit ja lukemattomat moottoripyörillä suhaavat ihmiset.
Perheessä kokataan sekä suomalaista että nepalilaista ruokaa. Mimosa ei syö lihaa, mutta lapsille hän on tehnyt suomalaisia lihapullia. Korvapuusteja ja sämpylöitäkin leivotaan joskus. Mimosa puhuu lapsille suomea, lukee suomalaisia kirjoja ja soittaa lasten kanssa mummille Suomeen videopuheluita.
”Arki Kathmandussa on usein työlästä, sillä jo ruokaostosten tekeminen vie paljon aikaa. Onneksi mieheni vanhemmat ovat paljon arjessamme mukana.”
Käärmeitä ja denguekuumetta
Terveydenhuolto on Nepalissa periaatteessa maksuton. Valtio tarjoaa peruspalveluita, kuten rokotusohjelman ja raskauden aikaista seurantaa, mutta jonot voivat olla hurjia ja lääkkeistä ja rokotteista on pulaa. Monet syrjäseuduilla asuvat eivät pääse palvelujen pariin, ja yksityiset klinikat ovat valtaosalle liian kalliita.
”Terveydenhuollon taso on heikko. Perushoito onnistuu, mutta riskinä ovat esimerkiksi sairaalainfektiot. Lapset saavat rokotuksia nuorempina kuin Suomessa, koska tautiriskit ovat isommat.”
Monsuunikaudella hyttyset lisääntyvät ja niiden levittämien tautien, kuten denguekuumeen ja Japanin aivotulehduksen, riski kasvaa. Nepalin keskiosan kukkulavyöhykkeellä sijaitseva Kathmandu on 1 300–1 600 metrin korkeudella merenpinnasta. Aiemmin vuoristossa ei ollut paljon hyttysiä ja käärmeitä, mutta ilmastonmuutoksen takia ne ovat yleistyneet.
”Käärmeenpuremat ovat suuri ongelma ja sairaaloissa ei ole tarpeeksi vastamyrkkyjä. Myös denguekuume yleistyy ja rokotteita ei ole tarpeeksi.”
Olen oppinut kärsivällisyyttä, epävarmuuden sietoa ja joustoa omista tarpeista.
Mimosa kertoo, että sydänsairaudet ja diabetes yleistyvät sitä mukaa kun elämäntyyli länsimaalaistuu. Ihmiset ovat alkaneet syödä enemmän rasvaa ja suolaa.
”Nepalissa on myös paljon mielenterveysongelmia, sillä erityisesti köyhien naisten asema on vaikea. Naiset tekevät paljon itsemurhia. Se on tabu, sillä mielenterveysasioista ei ole perinteisesti puhuttu. Koronakriisin myötä yhteistyöjärjestömme perustivat auttavia puhelimia, ja silloin joitain lukkoja aukesi ja mielenterveysasioista alettiin puhua enemmän mediassakin.”
Yhteisö menee yksilön edelle
Mimosa muutti Nepaliin vuonna 2018. Alun perin hänen oli tarkoitus työskennellä Nepalissa vain kaksi vuotta, mutta maa vei hänen sydämensä ja hän jäi. Nepalissa yhteisöllisyys kannattelee, ja perhe menee aina yksilön tarpeiden edelle.
”Täällä ei tulisi kuuloonkaan, että vanhukset asuisivat hoivakodissa tai että naapureita ei tunnettaisi. Olen oppinut kärsivällisyyttä, epävarmuuden sietoa ja joustoa omista tarpeista. Toisaalta on itsestään selvää, että sukulaiset ja naapurit auttavat lastenhoidossa.”
Vaikka Mimosa on tottunut moniin Nepalin epäkohtiin, hän ei halua turtua niiden näkemiseen.
”Nyt äitinä on erityisen kauheaa nähdä lapsia kerjäämässä kadulla. Se on karua, mutta myös motivoi kehitysyhteistyöhön. Unelmoin turvallisesta ja terveestä arjesta Kathmandussa perheen kanssa. Nepalille toivon tasa-arvon edistymistä, demokratian vahvistumista ja eriarvoisuuden vähentymistä.”
Tehy auttoi Nepalin äkkitulvista kärsiviä ihmisiä tukemalla Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoa 10 000 eurolla. Tällä tuetaan kansainvälisen Punaisen Ristin avustusoperaatiota Nepalissa.
