Katja Talvi siirtyi kaivokselta hoitoalalle. ”Päivääkään en ole katunut, sillä tämä työ on juuri minua varten.”
Talvella 30 astetta pakkasta ja metrinen lumihanki. Molemmissa käsissä 25 kiloa painavat laatikot täynnä räjähteitä.
Kesällä hellettä eikä varjosta tai tuulesta tietoakaan, sillä musta avolouhos oli lähes 100 metrin syvyydessä. Päällä järeät suojavarusteet. Vettä ei pystynyt aina juomaan moneen tuntiin.
Tällaisia olivat Katja Talven rankimmat työpäivät niinä parina vuotena, kun hän työskenteli kaivosnaisena ja panostajana Talvivaaran kaivoksella Sotkamossa.
”Etukäteen jännitin pärjäämistäni talvisin, mutta kesät osoittautuivat vaikeimmiksi. Olin pyörtyä ja sain usein auringonpistoksen oireita.”
Nykyään auringonpistoksen hoito sujuisi Katjalta ammattilaisen ottein, sillä hän valmistui vuonna 2019 sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi.
Valmistumisensa jälkeen Katja on ehtinyt työskennellä työterveyshoitajana, heräämössä ja leikkaukseen tulevia potilaita vastaanottavana leikohoitajana. Tällä hetkellä hän työskentelee kansanterveyshoitajana yleislääketieteen poliklinikalla Kajaanissa.
”Potilaani sairastavat pitkäaikaissairauksia, kuten kakkostyypin diabetesta ja verenpainetautia.”
Kansanterveyshoitajana Katja tekee paljon etätyötä kotoa käsin. Tärkeimmät työvälineet ovat tietokone ja puhelin.
”Hyppäsin hoitotyöhön hyvin erilaisesta ympäristöstä. Päivääkään en ole katunut, sillä tämä työ on juuri minua varten.”
Alanvaihdon taustalla olivat käytännön syyt. Talvivaaran kaivos joutui julkisuudessakin esillä olleisiin ympäristö- ja rahoitusongelmiin. Katjan työnantajan toiminta kaivoksella loppui.
”Mietin, miltä alalta voisin löytää Kainuusta työpaikan, kun en ollut valmis lähtemään täältä pois.”
Totesin, että jos olen järkevä, hakeudun hoitoalalle.
Katjan sisarukset työskentelevät jo hoitoalalla, joten aivan tuntemattomaan ei tarvinnut hypätä.
”Totesin, että jos olen järkevä, hakeudun hoitoalalle.”
Uuden alan opiskelu ei ollut vaikeaa, sillä Katjalla oli entuudestaan kokemusta uudelleenkouluttautumisesta. Ennen panostajan työtä hän työskenteli Talvivaaran kaivoksella siivouksen kohdevastaavana, ja ihan ensimmäinen ammatti oli vaatetusalan artesaani.
”Yhteistä ammateilleni on ollut se, että langat ovat olleet aina käsissäni – joko ihan oikeasti tai kuvaannollisesti.”
Panostaja Katjasta tuli, kun hän alkoi siivoustyössä haaveilla, että osaisi tehdä ”jotain oikeita” kaivoksen töitä. Pari vuotta haaveiltuaan Katja alkoi opiskella kaivosalan perustutkintoa, johon kuului panostajan koulutus sekä vuoden kestänyt harjoittelu kaivoksella.
”Haaveilin nimenomaan räjäytystyöstä. Halusin näyttää sekä itselleni että muille pystyväni samaan kuin isot raavaat miehet.”
Kaivosala on miesvaltainen, ja Katja oli räjäytysporukan ainoa nainen.
”Vähän oli aluksi sellaista ajattelua, että miten tyttö jaksaa. Minä päätin, että pystyn tekemään, mitä vain haluan.”
Viikon aikana Katjan työporukka valmisteli räjäytyskentät, jotka räjäytettiin aina perjantaisin. Kooltaan alue vastasi suurin piirtein jalkapallokenttää.
Hoitoalalla voitaisiin ottaa oppia kaivosalan reiluudesta.
Kentälle kaivettiin poravaunulla riveihin 26 metriä syviä reikiä, jotka täytettiin räjähteillä. Päälle ”täkättiin” sepelistä kansi, ja panostajat kytkivät nallit hidastimiin niin, että rivit räjähtivät 10 millisekunnin välein.
”Ampupäivänä kytkennät tarkistettiin, alue tyhjennettiin ihmisistä kahden kilometrin säteellä ja sitten räjäytettiin. Jos jokin kenttä jäi räjähtämättä, jonkun meistä piti mennä etsimään syytä.”
Työ oli fyysisesti raskasta, jännittävää ja vaarallistakin.
”Joskus piti survoutua auton alle turvaan, kun ilmassa lensi kuumia, pään kokoisia kiviä.”
Räjäytystyön riskeihin kuuluivat myös myrkylliset aineet, joita levisi hengitysilmaan. Katjan nenästä valui usein verta. Hänen keuhkoistaan löytyi myös syöpäkasvain, jonka hän arvelee olleen peräisin kaivoksen ilmasta, vaikka yhteyttä ei voitu todentaa. Syöpä saatiin kuitenkin parannettua.
Vaaroista huolimatta Katja kaipaa edelleen kaivosmaailman jännitystä. Vielä enemmän hän haikailee entisen työpaikkansa ilmapiirin perään.
”Hoitoalalla voitaisiin ottaa oppia kaivosalan reiluudesta ja avoimuudesta. Sanotaan asiat suoraan silloin, kun on tarve, eikä vain puhuta kahvihuoneessa.”
Sekä panostajan että terveydenhoitajan työssä korostuu vastuu muiden ihmisten terveydestä ja viime kädessä hengestä. Terveydenhoitajana Katja nauttii työnsä itsenäisyydestä.
”Minulla on omat potilaat, joiden seurannassa voin tehdä itsenäisiä päätöksiä.”
Lääkärin tukea Katja kaipaisi kuitenkin lisää.
”Kainuun järkyttävän huono lääkäritilanne tarkoittaa sitä, että hoitajan on osattava ennakoida potilaan asioita pitkälle ennen lääkärin konsultaatiota.”
