Synnytys maksaa Japanissa tuhansia – ”Tunnelma vastasi kylpylää”

Oulusta kotoisin olevan Anna Maedan perheessä on kaksi poikaa. Enempään ei ole varaa, hän sanoo.

Kuvateksti
Annan perhe asuu puolen tunnin päässä Tokion keskustasta.

 

Anna on asunut Japanissa kahdeksan vuotta.

 

Kuusivuotias Noel ja viisivuotias Theo leikkivät ympärillä, kun Oulusta kotoisin oleva Anna Maeda muistelee poikiensa synnytystä.

Perhe asuu Japanissa, noin puolen tunnin päässä Tokion keskustasta. Anna tutustui japanilaiseen mieheensä opiskellessaan Brysselissä, ja Japaniin he muuttivat vuonna 2008.

Anna kertoo, että suurin osa japanilaisista naisista synnyttää yksityisklinikoilla. Niiden lisäksi tarjolla on yksityisiä ja julkisia sairaaloita.

Yksityisklinikat ovat suomalaisen mittapuun mukaan pieniä. Paikassa, jossa Anna synnytti esikoisensa, hoidettiin noin 80 synnytystä kuukaudessa.

Annalle tärkein kriteeri synnytyspaikan valinnassa oli epiduraalipuudutuksen saaminen.

– En sinänsä pelännyt synnytystä etukäteen, mutta halusin varmistaa mahdollisimman tehokkaan kivunlievityksen.

Suomessa epiduraalipuudutus annetaan tarvittaessa synnytyksen edetessä.

Japanissa ei ole Suomen kaltaista neuvolajärjestelmää, vaan raskaana oleva äiti käy tutkimuksissa valitsemallaan klinikalla. Anna kävi klinikalla aluksi kahden viikon välein, raskauden keskivaiheilla kerran kuukaudessa ja lopussa viikoittain. Hän koki olevansa hyvissä käsissä. Sisätutkimus ja ultraäänitutkimus tehtiin joka käyntikerralla.

– Tunnelmaltaan klinikka vastasi melkein kylpylää. Se näkyi tietysti hinnassa, Anna hymähtää.

Synnytys maksaa Japanissa 3 500–4 000 euroa sekä yksityisellä että julkisella puolella, mutta osan summasta saa takaisin paikallisesta Kelasta.

Anna arvioi, että hintavimmilla klinikoilla synnytys maksaa jopa 5 000–8   000 euroa. Hänelle tärkeä epiduraalipuudutus maksoi noin 1 000 euroa lisää.

Aviomies oli mukana tutkimuskerroilla. Sitä pidettiin luonnollisena.

Anna sai synnytystä edeltäviin tutkimuskäynteihin palveluseteleitä sekä valtiolta että Kawasakin kaupungilta, joten käynnin omavastuuhinnaksi jäi vain vajaa 40 euroa.

Jos synnytys maksaakin Japanissa kohtuullisen paljon, sen jälkeinen terveydenhuoltojärjestelmä on hyvä. Kaikki jälkitarkastukset ovat perheelle maksuttomia.

– Lasten terveydenhuolto on maksutonta aina yläasteelle eli 11-vuotiaaksi asti. Siinä mielessä yhteiskunta pitää huolta lapsista.

Aviomies oli mukana tutkimuskerroilla. Sitä pidettiin luonnollisena, vaikka eräs toinen suomalais-japanilainen pariskunta saikin kuulla ihmettelyä, että mikä ”turvamies” äidillä on oikein mukana.

Isä olisi voinut olla mukana myös synnytyksessä, jollei olisi käytetty epiduraalia. Siihen turvauduttaessa paikalla on vain ammattihenkilöstö.

Oksitosiini, epiduraali, supistus, kohtu. Anna osaa japania sujuvasti, mutta lääketieteellisiä termejä piti opetella ennen synnytystä. Ja tuli sanoille käyttöäkin, sillä Anna ohjeisti henkilökuntaa kuuluvasti, jottei kivunlievitys olisi vaikuttanut supistuksiin liikaa.

– Kai kätilöt ja lääkärit pitivät huuteluani vähän erikoisena, mutta se toimi. Täällä maksava asiakas saa olla vähän vaativampikin.

Synnytys kesti 10 tuntia. Kätilöt hoitivat synnytyksen alkuvaiheen, mutta ponnistusvaiheessa Japanissa tulee paikalle aina lääkäri.

Synnytyshuone yllätti Annan karuudellaan. Samassa huoneessa oli kolme synnyttäjää, kaksi alateitse synnyttävää ja yhdelle tehtiin keisarileikkaus.

– Välissä oli vain verhot, joten kaikki kuulivat kaiken.

Meille tarjottiin viiden ruokalajin loistopäivällinen.

Ensimmäisessä synnytyksessä Annalle tehtiin episiotomia eli välilihan leikkaus.

– Synnytys ei juuri sattunut. Epiduraali toimi niin kuin piti.

Alateitse synnyttävät ovat klinikalla viidestä kuuteen päivää, keisarileikkauksen jälkeen klinikalla kuluu noin kymmenen päivää.

– Minä olin viisi päivää. Olin niin väsynyt, etten todellakaan halunnut pois klinikalta. Oli mukava levätä vauvan kanssa, kun ei tarvinnut huolehtia ruuanlaitosta, pyykkäyksestä ja siivouksesta.

Osa klinikan käytännöistä tuntui rasittavilta. Samaan aikaan synnyttäneistä haluttiin muodostaa ryhmä, joka voisi vertailla ja ehkä muistellakin kokemusta myöhemmin. Yhteisöllisyyden huipentuma oli läksiäisateria.

– Meille tarjottiin viiden ruokalajin loistopäivällinen. Siitä piti nauttia, vaikka kuinka väsytti ja istuminen teki kipeää. Väsymyksen ja kivun lisäksi harmitti, kun tiesi, että tämäkin luksus pitää maksaa erikseen.

Imetysohjaus oli japanilaisen täsmällistä. Imetys aloitettiin heti ja punnitukset tehtiin milligrammojen ja -litrojen tarkkuudella.

Entä synnytyksen jälkeen? Millaista on olla nuori perheenäiti Japanissa?

– Moni äiti jää kotiin. Ja näkee miestään vain puoliltaöin, kun tämä palaa töistä, Anna naurahtaa.

– Mutta onneksi perinne on muuttumassa. Itse en aio olla liian pitkään koti­äitinä, jotta pystyn palaamaan työhön.

Japanissa on tarjolla 0–6-vuotiaille sekä yksityistä että valtiollista hoikuen-päivähoitoa. Se mahdollistaa työssäkäynnin, mutta lasten hoitopäivät venyvät todella pitkiksi. Youchien taas on laadukas saksalaistyyppinen leikkikoulu yli 3-vuotiaille.

– Meillä pojat ovat olleet eri paikoissa, minkä ansiosta olen pystynyt tekemään vähän töitä kotona. Jotkut paikalliset ovat pitäneet skandaalimaisena, että olemme laittaneet lapset tarhaan siksi, että äiti haluaa tehdä töitä.

Jos haluaa korkeakoulutuksen lapselleen, pitää tienata kohtuullisen hyvin.

Äitien työssäkäynti yleistyy vähitellen. Asenteiden muuttamisessa auttavat osaltaan kalliit asumiskustannukset ja se, ettei miehen palkka riitä perheen elättämiseen.

Maedan perheeseen ei ole tulossa enempää lapsia.

– Ei ole varaa. Jos haluaa korkeakoulutuksen lapselleen, pitää tienata kohtuullisen hyvin. Täällä sanotaan, että isäksi ryhtyvän on elettävä lapsen syntymän jälkeen 20 vuotta.

– Vähän raadollista, mutta se opettaa arvostamaan Suomen ilmaista korkeakoulutusta.

Perheen esikoinen Noel on juuri aloittanut ensimmäisen luokan koulussa.

– Kun hän on sopeutunut kouluun, aion lisätä työntekoa, Anna suunnittelee.

 

Sektiot yleisempiä kuin Suomessa

  • Lääkäreillä on Japanissa keskeisempi rooli synnytyksessä kuin Suomessa. Lääkärikeskeisyys näkyy myös sektioiden eli keisarileikkauksien määrässä.
  • WHO:n tilaston mukaan sektio tehtiin Japanissa 20 prosentille synnyttäjistä vuosina 2006–2012. Suomessa vastaava luku oli 16 prosenttia.
  • Sektiotilastoa johtaa Brasilia, jossa yli puolet lapsista syntyy keisarileikkauksella. Sektiot ovat yleisiä myös Meksikossa, Italiassa, Puolassa, Portugalissa ja Yhdysvalloissa.
  • Japanin kätilöliitto edistää alatiesynnytyksiä luonnollisena ja terveyden kannalta parhaana vaihtoehtona.

Julkaistu Tehy-lehdessä 10/2016

Teksti Jaakko Takalainen, kuvat Petri Artturi Asikainen

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
7.4.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
24.3.2021