”Milloin viimeksi olet kokenut toivoa”, kysyy kouluttajapsykoterapeutti, tieto- ja lastenkirjailija Maaret Kallio. Salillinen tehyläisiä hiljenee, sulkee silmänsä ja alkaa miettiä. Seuraavan tunnin aikana kukaan ei edes hamua kännykkäänsä.
Jyväskylästä liikkeelle lähtenyt Maaret Kallion kiertue ei tarjoa pikaratkaisuja tai tyhjiä sanoja. Se tuo osallistujien arkeen merkityksellisen pysähdyshetken, jossa voi yhdessä työkavereiden kanssa pohtia, mitä toivo tarkoittaa juuri nyt. Kallion esityksen ytimessä on kokemus siitä, ettei kukaan kanna tätä aikaa, epävarmuuksia ja työnteon murrosta yksin.
”Toivon tunne palautuu vaikeiden aikojen keskellä, kun ihminen kokee voivansa tehdä jotain arvokasta.”
Tutkimusten mukaan työn kuormitus syntyy kiireestä, keskeytyksistä ja siitä tunteesta, ettei työtä voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Kiire ja riittämättömyyden tunne murentavat toivoa, mutta työn merkityksellisyys pitää sitä yllä. Juuri tähän ristiriitaan Kallio tarttuu.
Hänen mukaansa toivo ei tarkoita sitä, että kaikki olisi hyvin vaan sitä, että vaikeuksien keskelläkin löytyy suunta. Toivo on kykyä nähdä pieniä mahdollisuuksia, vaikka kokonaisuus näyttäisi raskaalta.
Toivoa on myös tutkittu paljon. Tehyläisille tehtiin ennen kiertuetta oma kyselynsä, jonka tulokset Kallio analysoi.
”Kyselyssä oli todella upeasti sanoitettuna sekä haavoittavia että vahvistavia tekijöitä. Tein niistä luentoon vastinpareja, joiden kautta pääsemme tutkimaan toivoa eri näkökulmista.”
Toivo syntyy usein raskaissa elämäntilanteissa. Se ei ole kaunistelua, vaan todellisuuden tunnistamista. Vasta kun asiat nähdään sellaisina kuin ne ovat, voidaan alkaa rakentaa toivoa.
Jäsenten vastauksissa toivoa horjuttivat ennen kaikkea pitkittynyt epävarmuus eli yt-neuvottelut, säästöt, työn jatkuva muuttuminen, resurssipula, johtamisen heikkous ja kokemus, ettei perustyötä saa tehdä kunnolla. Toivoa horjutti myös maailman levoton tilanne.
Vastausten mukaan toivoa vahvistaa ennen kaikkea yhteys työkavereihin, perheeseen ja ystäviin sekä me-henki, hyvä ilmapiiri ja tunne, ettei jää yksin.
”Toivon koetaan palautuvan, kun ihminen kokee voivansa tehdä jotain arvokasta: kohdata hyvin, tehdä perustyötä, luoda turvaa, jättää hyvän jäljen, riittää omana itsenään.”
Väärin ymmärretty toivo
Maaret Kallio toteaa, että toivo ymmärretään usein myös väärin, vaikka se on keskeinen, ytimellinen elämänvoima.
”Toivo syntyy usein raskaissa elämäntilanteissa. Se ei ole kaunistelua, vaan todellisuuden tunnistamista. Vasta kun asiat nähdään sellaisina kuin ne ovat, voidaan alkaa rakentaa toivoa.”
Kallio korostaa, että toivo syntyy usein suhteessa toisiin ihmisiin.
”Kun joku sanoittaa ääneen sen, mitä itsekin kokee, syntyy helpotus. Ja siitä voi alkaa jotakin uutta.”
Tämä näkyi myös Jyväskylässä. Yleisö ei ollut mukana vain kuulijoina vaan osana yhteistä iltaa, jossa jaettiin kokemuksia. Omat kokemuksensa jakoi myös kiertueella mukana oleva Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.
”Halusimme tarjota tähän vuoteen jotain erityistä ja tehyläisten jaksamista tukevaa. Minulle toivo ja voima on aina myös joukkovoimaa, yhdessä tekemistä. Sanonkin aina, että minulle toivoa tuo Tehy”, Rytkönen kertoo.
