Tunteikas hetki Ugandassa – suomalaishoitaja tapasi kummilapsensa

Epätoivoa, surua, iloa ja toivoa. Terveydenhoitaja Jonna Niemen päässä kävi myrsky, kun hän kävi tapaamassa Ugandassa kummilastaan.

Kuvateksti
Jonna Niemi tapasi kummityttönsä Asita Lucyn Ugandassa. Kuva: Lassi Lähteenmäki

Kalantilaisella Niemen perheellä on ollut ikkuna Afrikkaan jo vuosikymmenen ajan. Perhe on ollut säännöllisessä kirjeenvaihdossa ugandalaiseen kummilapseensa. Kirjeiden välityksellä on voinut tutustua afrikkalaiseen elämänmenoon, mikä on ollut hyvää suvaitsevaisuuskasvatusta perheen lapsille.

Perheen äiti, Vakka-Suomen kunnissa työskentelevä terveydenhoitaja Jonna Niemi sai tänä talvena tilaisuuden lähteä tutustumaan kummityttö Asita Lucyyn, hänen perheeseensä ja ugandalaiseen elämään Suomen World Visionin järjestämällä kummimatkalla.

Työn puolesta visiitti oli helppo järjestää, sillä Jonna on vielä hoitovapaalla terveydenhoitajan hommista. Kotiin jäivät aviomies ja perheen kuusi lasta.

Pitkän lennon matkarasitukset unohtuivat nopeasti, kun Afrikka näytti parhaat puolensa. Lämpömittari kipusi 30 asteen yläpuolelle ja itäugandalaiset ihmiset ottivat vieraat sydämellisesti vastaan. Vierailut maaseutukylissä alkoivat yleensä lasten rytmikkäillä tansseilla ja -lauluilla.

– Joka paikassa oli kymmenittäin lapsia. Osa halusi tulla syliin, ja kaikki halusivat koskettaa valkoista ihoa. He olivat kyllä tosi ihania, Jonna hehkuttaa.

Kummitapaaminen järjestettiin Kirewan kyläkeskuksella ison puun alla. Tilaisuuden juontaja esitteli suomalaiset ja heidän afrikkalaiset kummilapsensa. Tutustuttiin, leikittiin, vaihdettiin kuulumisia ja syötiin afrikkalainen ateria.

Jonnan 14-vuotias kummilapsi Asita tuli tapaamiseen äitinsä kanssa. Aluksi tyttö oli hyvin ujo. Sanoja ei tullut, ja ilme pysyi pitkään jännittyneenä ja vakavana.

Jonna avasi laukkunsa ja ojensi Suomesta tuodut lahjat. Kauimmin Asita tutki kuvakirjaa, johon Niemen perhe oli kerännyt kuvia elämästään, kotipaikkakunnastaan Kalannista, sen vanhasta kirkosta ja koko seudusta eri vuodenaikoina. Joulupukkikin taisi vilahtaa muutamassa kuvassa. Yhdellä aukeamalla oli karttoja, johon oli merkitty Kalanti, Uganda ja muita tärkeitä paikkoja.

Ennen kuin Afrikan iso aurinko ehti painua Kirewan horisonttiin, Lucy hymyili jo leveästi ja piti Jonnaa kädestä.

Suomalaisseurue tutustui myös ugandalaiseen terveydenhuoltoon, muun muassa Kirewan terveysasemaan. Varsinkin superkätilöksi kehuttu Esther Dolly Awidi ja muu henkilökunta tekivät Jonnaan vaikutuksen.

– He ovat omistautuneet työlleen ja todella ammattitaitoisia.

Lääkepula näytti huolestuttavalta. Terveysasemalla ei ole minkäänlaista lääkkeentilausjärjestelmää, vaan valtio toimittaa lääkkeitä tietyn määrän, joka ei perustu mitenkään tarpeeseen.

Kirewassa ammattilaisten apuna toimii iso joukko kodeissa kierteleviä vapaaehtoistyöntekijöitä. He ohjaavat raskaana olevat klinikalle terveystarkastuksiin ja synnyttämään. Myös synnyttäneiden ja vastasyntyneiden ravitsemusneuvonta kuuluu heille. Vapaaehtoiset on koulutettu Suomen World Visionin tuella.

Kirewan terveysasemalla hoidetaan kolmesta neljään synnytystä päivässä. Asemalla ei ole lääkäriä, joten riskisynnyttäjät ja komplikaatioista kärsivät lähetetään sairaalaan. Ambulanssia ei ole – siirtyminen tapahtuu moottoripyörätaksin kyydillä.

Kätilö Esther Dolly Awidi kertoo, että äitejä heillä ei kuole, mutta vastasyntyneitä menehtyy joskus. Välineistä on pulaa: esimerkiksi sikiön sydänääniä pystytään kuuntelemaan vain perinteisellä torvella.

 

Ugandan maaseudulla on tavallista, että perheessä on yli kymmenen lasta. Kuva: Lassi Lähteenmäki

 

Busian rajakaupungin terveysasemalla työllistää malaria. Sitä sairastaa joka toinen asemalle saapuvista potilaista. Noin 95 prosenttia malariaa sairastavista lapsista selättää taudin. Myös ripuli ja keuhkokuume ovat yleisiä.

Potilaita on keskimäärin 150 päivässä. Heitä hoitaa yksi kokopäiväinen lääkäri, joka on käytännössä töissä aina tarvittaessa. Hoitajia on kahdeksan, ja he työskentelevät kolmessa vuorossa. Lääkärin kuukausipalkka on 250 euroa, hoitaja tienaa 120 euroa.

Synnytyksiä on kuukaudessa jopa 300, joten kahdeksan petipaikan osasto täyttyy nopeasti.

Busian terveysasemalla ensisynnyttäjät ovat keskimäärin 15–16-vuotiaita. Äideistä kolmannes on alaikäisiä.

– Se tuntuu ihan hirveältä, hehän ovat lapsia vielä, Jonna mietti.

On tavallista, että koulun keskeyttäneet tytöt ajautuvat avioliittoon ja äideiksi. Monissa köyhissä perheissä nuoret tytöt naitetaan nuorina myötäjäisten toivossa. Miehen perhe antaa vaimon perheelle lehmiä, vuohia tai rahaa.

– Lapsia voi olla perheessä kymmenen ja toimeentulo on niukkaa. Äidit kyllä tietävät, että kun ei ole varaa kouluttaa lapsia, he päätyvät samaan jamaan, missä äiditkin ovat, Jonna pohtii.

– Kunpa vanhemmat kannustaisivat lapsia jatkamaan koulussa. Se olisi vanhemmillekin parempi vanhuudenturva.

Kummin hankkiminen kehitysmaasta on kasvattanut suosiotaan Suomessa. Järjestöille tämä on hyvä asia, sillä kummius sitouttaa auttamaan pitkään. Tukijalle kummilapsi avaa silmät toisenlaiseen maailmaan.

– Minulle auttaminen tuottaa hyvää mieltä ja onnellisuutta, Jonna sanoo.

– Ja on se myös velvollisuus, sillä me asumme yltäkylläisyydessä ja hyvinvoinnin keskellä.

World Visionin kummirahoilla tuetaan kummilapsen yhteisöä, ei suoraan lasta. Tällä varmistetaan, että rahasta saadaan mahdollisimman suuri hyöty ja ettei lasten välille synny eriarvoisuutta.

– Välillä matkalla tuli sellainen olo, että oma kummiapu on vain pisara meressä. Koen auttamisen silti tärkeäksi, koska jostain on aloitettava. Ihmiset ovat todella kiitollisia, ja heille on iso asia, että Suomessa on ihmisiä, jotka auttavat.

Reissun jälkeen Jonnalla on paljon kerrottavaa perheelle ja tuttaville.

– Aikuisille pidän varmaankin afrikkalaisen illan, jossa näytän valokuvia. Lapsille kerron, että ugandalaislapsella on yksi t-paita, yhdet shortsit eikä välttämättä lainkaan kenkiä tai leluja. Ja että ruoka syödään sormin.

Kirjeenvaihto kummilapsi Asitan kanssa jatkuu. Jonna harkitsee myös toisen kummilapsen hankkimista.

 

Kummirahalla tuetaan koko yhteisöä

  • Suomalaisilla on jo kymmeniätuhansia kummilapsia eri puolilla maailmaa. World Visionin lisäksi kummeja on muun muassa Suomen Lähetysseuralla, Interpedialla, SOS Lapsi­kylällä, Planilla ja Fidalla.
  • Kummitoiminta on järjestöille tärkeää, sillä apu on yleensä pitkäkestoista, ja se paikkaa hallituksen leikkaamia kehitysapurahoja.
  • World Visionin kummilapset ovat heikoimmassa asemassa olevia lapsia tietyiltä alueilta. Kummirahat ohjataan lapsen yhteisölle, ei suoraan lapselle. Näin taataan, että kuukausimaksuilla saadaan parempi hyöty eikä lasten ja perheiden välillä synny eriarvoisuutta. Samaa periaatetta noudattaa moni muukin järjestö.

Teksti Lassi Lähteenmäki

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
7.4.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
3.5.2021
Uutiset
Julkaisupäivämäärä
23.5.2022