Psykiatrian poliklinikalla työskentelevä sairaanhoitaja kertoo kirjoituksessaan työpaikkansa ylikuormituksesta. Kuva: iStock

Lukijan mielipide: ”Nyt on aika olla vahvoja tehyläisiä”

Kuka mittaisi, miten potilaamme toipuvat, kysyy psykiatrian poliklinikalla työskentelevä sairaanhoitaja.

Työskentelen psykiatrian poliklinikalla avohoidossa. Poliklinikkatyö on vastuullista, itsenäistä ja vaatii hoitajalta äärimmäisen paljon joustavuutta. Yhteistyö muiden ammattilaisten kanssa on oleellista.

Psykiatrian poliklinikat ovat kuitenkin alkaneet kuormittua potilasmäärien lisääntyessä. Työn vaativuus on kasvanut. Myös työnohjauksessa on tapahtunut merkittävä muutos. Yksilötyönohjausta ei juurikaan enää saa, ja muunlaista työnohjausta on usein vaikea saada oikeaan aikaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Työssämme on jatkuva myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen riski. Lisäksi sairaanhoitajan työ on muuttunut potilaan kohtaamisesta tutkimushoitajan työksi, jossa on suoriuduttava kahden kuukauden sisällä potilaan perusteellisista tutkimuksista. Toki oikean diagnoosin löytäminen on potilaankin etu, mutta inhimillistä hoitoa tämä ei ole.

Kaiken lisäksi suoritteita seurataan, ja mikään muu kuin välitön potilastyö ei kelpaa kuntalaskutettavaksi suoritteeksi. Se tarkoittaa, että me ylikuormitetut hoitajat tapaamme tietyn määrän potilaita viikossa. Hoitotyön laadusta ei kuitenkaan puhuta. Kuka mittaisi, miten tyytyväisiä potilaamme ovat ja miten he toipuvat?

Työoloihin vaikuttaminen on vaikeaa, joten nyt on aika olla vahvoja tehyläisiä. Pidetään omia ja toistemme puolia. Laadukas, vaikuttava hoito on potilaan oikeus. Siihen tarvitaan myös työnantajan inhimillisyyttä ja joustavuutta.

Mainos
Mainos