Millariikka Rytkönen: Vakavaa leikkiä lapsilla

Maailman onnellisimman maan vanhemmat joutuivat järjestämään pari viikkoa sitten mielenilmauksen Helsingin varhaiskasvatuksen vakavasta tilanteesta. Senaatintorille kokoontui satoja vanhempia lapsineen vaatimaan perusoikeuksien toteutumista. Se oli pysäyttävää. Navetta on tulessa eikä kukaan tunnu sammuttavan paloa.

Vanhemmat pyysivät minua pitämään tilaisuudessa puheen. Se oli kunniatehtävä. Kohdistin sanani kaikkein tärkeimmille: lapsille. Kerroin olevani surullinen siitä, että he joutuvat vaatimaan itselleen parempaa varhaiskasvatusta, vaikka he ovat ansainneet vain ja ainoastaan parasta.

Kerroin, että olen työskennellyt päiväkodissa, ja kysyin, tunsivatko he tämän laulun, jota olin päiväkodissa laulanut: ”Autolla ajetaan varo-varovasti, ettei kaatuisi…”

”KALLIS LASTI!” kajahtivat silloin heleät äänet yleisöstä.

Aikuisille muistutin, ettei varhaiskasvatuksen pelastaminen ole ydinfysiikkaa. Eikä edes rakettitiedettä. Lopulta kyse on hyvin yksinkertaisista asioista: palkasta, jolla tulee toimeen, sekä säällisistä työoloista.

Paikalla olleilta päättäjiltä kysyin, onko tämä todella liikaa pyydetty suomalaisten lasten ja varhaiskasvatuksen hyväksi. Ei voi olla. Tässä maailman onnellisimmassa maassa.

Puheeni jälkeen luulin, että olin joutunut hetkeksi piilokameraan. Kaksi turistilta vaikuttavaa miesoletettua koputti minua kohteliaasti olkapäähän ja kysyi englanniksi, mitä torilla tapahtuu. Minkä vuoksi osoitamme mieltämme?

Vastasin miehille, että varhaiskasvatuksen ja päivähoidon puolesta. Toinen miehistä katsoi minua pitkään ja kysyi: ”Eikö lastenhoito ole perheiden ja äitien tehtävä?” Ilmeeni ei tainnut pysyä ihan kasassa – tunnustan – kun vastasin hänelle, että myös me naiset haluamme käydä töissä. Myös meillä on oikeus käydä töissä ja lapsilla on oikeus käydä varhaiskasvatuksessa. Mies totesi ”yes yes” ja kiitti, että avasin heille tilannetta.

Jälkeenpäin tämä kohtaaminen tuntui kuin kohtalon ivalta.

Emmekö me todella ymmärrä, mitä olemme tuhoamassa? Varhaiskasvatuksen kriisi koskettaa koko suomalaista yhteiskuntaa. Kärsijöinä eivät ole ainoastaan lapset, vanhemmat ja perheet, vaan myös työnantajat ja siten koko maamme.

Mitä tapahtuu tuottavuudelle, jos vanhemmat eivät pysty opiskelemaan ja käymään töissä eivätkä lapsemme saa laadukasta varhaiskasvatusta? Haluammeko todella nähdä, mihin se tie vie?

Minä en halua. ”STOP VaKava leikki”, kuten vanhemmat ja lapset vaativat!