Borrelioosi pelottaa jo liikaa

Lääketiede ei tue käsitystä, että hoidettu borrelioosi kroonistuisi.

Punkki odottaa uhriaan heinänkorren päässä kärsivällisesti jopa viikkoja. Kun pahaa aavistamaton veriateria kulkee ohi, punkki tarraa heiluvilla jaloillaan kiinni ja lähtee etsimään sopivaa kohtaa, johon asettua imemään.

Hämähäkkieläimiin kuuluvat punkit eli puutiaiset ovat levinneet Suomessa entistä laajemmalle alueelle. Tutkijat arvelevat leviämisen johtuvan ilmastonmuutoksesta.

Borrelioosi voi tarttua, kun punkki on ollut kiinnittyneenä vähintään vuorokauden.

Hysteriaan ei ole syytä, mutta varovaisuuteen kylläkin. Riski saada borrelioosi yhdestä punkin puremasta on pieni, noin kymmenen prosenttia.

Punkit levittävät myös puutiaisaivokuumetta, mutta sitä aiheuttavaa virusta kantaa vain pieni osa punkeista.

Punkki hakeutuu iholla taive- ja karvoitusalueille. Tavallisia paikkoja ovat polvitaipeet, nivusseutu, genitaalialue, nilkat, varpaanvälit, pään ja niskan seutu, hiuspohja, korvantaustat ja jopa korvakäytävä. Borrelioosi voi tarttua, kun punkki on ollut kiinnittyneenä vähintään vuorokauden.

Borrelioosiepäilyt ovat yleistyneet sitä mukaa kun tieto borrelioosista on lisääntynyt. Helsingin yliopiston immunologian professori Seppo Meri muistuttaa, että kaikki epämääräiset hermosto-oireet eivät ole borrelioosia. Kyseessä voi olla esimerkiksi MS-tauti tai jokin lukuisista hermohalvausoireyhtymistä.

Punkinpurema on useimmiten kivuton. Puremakohta punoittaa yleensä parin sentin levyiseltä alueelta, mutta se ei merkitse vielä borreliainfektiota.

Yleisin infektion ensioire on noin viikon kuluttua iholle ilmaantuva laajentuva punoitus. Tämä niin sanottu vaeltava ihottuma, erythema migrans, on läpimitaltaan noin viisi senttiä.

Vaeltava ihottuma leviää yleensä rengasmaisesti ja jättää jälkeensä vaalenevan, rauhoittuvan keskusalueen. Ihottuman muoto ja ulkonäkö voivat vaihdella kuitenkin runsaasti.

Ihottuma saattaa punoittaa myös kauttaaltaan.

Vaeltava ihottuma on melko varma merkki borrelioosista, mutta se ilmaantuu vain noin puolelle potilaista. Kaikki punkinpureman jälkeen ilmaantuvat, läpimitaltaan viisi senttiä suuremmat ihottumaläiskät kannattaa näyttää lääkärille.

Aluksi borreliabakteeri voi aiheuttaa lämmönnousua, särkyä ja väsymystä. Varhaisvaiheessa tauti hoidetaan kahden viikon pituisella antibioottikuurilla, amoksisilliinilla.

Hoito on sitä tehokkaampi, mitä aiemmin se päästään aloittamaan. Suurin osa tartunnan saaneista paranee, mutta jos bakteeri leviää, joudutaan turvautumaan pidempään lääkekuuriin tai laskimonsisäiseen antibioottilääkitykseen.

Borrelioosi diagnosoidaan potilaan kertomuksen, oireiden ja laboratoriolöydösten perusteella. Laboratoriotutkimuksista tärkein on vasta-aineiden määritys verestä tai tarvittaessa selkäydinnesteestä.

Vasta-aineista ei voida tutkia hoidon tehoa aukottomasti.

Varhaisvaiheessa vasta-aineet eivät ole ehtineet aina nousta, joten niiden puuttuminen ei sulje pois borrelioosin mahdollisuutta.

Toisaalta myös positiivinen testitulos voi olla väärä. Täysin terveillä ihmisillä voi olla vasta-aineita jo parantuneesta infektiosta tai ristireaktiosta muille mikrobeille.

Vasta-aineet laskevat usein hoidon jälkeen, mutta aina niin ei käy. Vasta-aineista ei voidakaan tutkia hoidon tehoa aukottomasti. Hoidon katsotaan tehonneen, kun oireet katoavat. Suonensisäistä antibioottia tarvitaan, jos ihottuma ei katoa, yleisoireet lisääntyvät tai ilmaantuu neurologisia oireita.

Hoitamattomana elimistöön levinnyt borreliabakteeri saattaa aiheuttaa erilaisia neurologisia oireita: hermosärkyjä ja kasvohermon halvauksen, hermojuuren tulehduksen, päänsärkynä tuntuvan aivokalvontulehduksen tai erilaisia niveloireita.

Hoitamaton borrelioosi saattaa edetä myös myöhäisvaiheen borrelioosiksi, joka aiheuttaa hankalia iho-, nivel-, hermo-, sydän-, lihas- tai silmäoireita.

Jotkut uskovat borrelioosin kroonistuvan hoidosta huolimatta, mutta lääketiede ei tue tätä käsitystä. Krooniseksi arvellun borrelioosin oireet johtuvat siitä, että bakteerien kuoltua potilaalle voi jäädä aaltomaisesti esiintyviä reaktiivisia jälkioireita.

Antibioottihoito ei aina paranna kaikkia oireita, mikä voi johtua infektion aiheuttamasta pysyvästä kudosvauriosta tai infektion laukaisemasta immunologisesta reaktiosta. Kudosvaurioiden paraneminen voi kestää kuukausia.

Uusista antibioottikuureista ei ole tutkimusten mukaan apua, kun elimistössä ei todeta merkkejä elävän bakteerin aiheuttamasta infektiosta. Nykykäsityksen mukaan potilas hyötyy antibioottien sijaan esimerkiksi reumalääkkeistä.
– Jos borrelioosi on hoidettu asianmukaisesti, on tärkeä rauhoittaa potilasta ja kertoa, mistä oireet johtuvat ja mitä niille on tehtävissä. Kudosvauriot korjaantuvat ajan kanssa.

Jokaista punkinpuremaa ei voi hoitaa antibiootilla varmuuden vuoksi.

Jotkut suomalaiset ovat lähettäneet näytteitään tutkittavaksi yksityiseen saksalaiseen laboratorioon. Laboratorion käyttämät testit eivät ole tieteellisesti riittävän luotettavia.

Seppo Meri toteaa, että jokaista punkinpuremaa ei voi hoitaa antibiootilla varmuuden vuoksi.
– Borrelioosi on vakava sairaus, mutta sen riski on kuitenkin niin pieni, että käytäntö johtaisi lukemattomiin turhiin antibioottikuureihin ja niistä mahdollisesti koituviin haittoihin.

Toissa vuonna Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautirekisteriin kirjattiin 1   707 borrelioositartuntaa. Tartuntoja arvioidaan olevan kuitenkin jopa 4   000 vuodessa.

Suurin osa tartunnoista tapahtuu Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomessa. Noin 10–30 prosenttia Suomessa esiintyvistä punkeista kantaa borreliabakteeria.

Spiraalimainen Borrelia burgdorferi -bakteeri löydettiin vasta 1981, vaikka taudin tavallisimmat oireet on tunnettu jo yli sata vuotta. Suomessa yleisin ihoborrelioosia aiheuttava bakteeri on Borrelia afzelii.

Punkkeja esiintyy runsaimmin saaristossa ja rannikkoseuduilla, mutta alueittain myös sisämaassa. Uusimpien Turun yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan punkit viihtyvät niin havu- kuin lehtimetsissä sekä laidunmaalla.

Vähemmän niitä näyttää olevan rantalepikoissa ja niityillä, joiden on aiemmin ajateltu olevan punkkien suosikkipaikkoja.

Suomessa esiintyy myös Siperiasta peräisin olevaa taigapunkkia, joka kantaa samoja bakteereja kuin kotimainen lajitoverinsa. Lajeja ei pysty erottamaan toisistaan paljaalla silmällä.
Suomalaisyliopistot tutkivat punkkeja tänä kesänä 13 kenttäasemallaan. Tutkimuksen tarkoituksena on saada tieteellisesti pätevä seuranta-aineisto eri puutiaislajien esiintymisestä ja taudinaiheuttajista.

Terveyskirjasto, Suomen Reumaliitto ry, Lääkärilehti 20/2015, Punkki.net

Näin suojaudut punkilta

  • Pukeudu pitkiin housuihin ja vedä sukat lahkeen yli, kun liikut punkkialueilla metsässä tai korkeassa heinikossa. Iholle siveltävät punkkikarkotteet eivät yksin riitä.
  • Tarkasta joka ilta kaikkien perheenjäsenten ja lemmikkieläinten iho punkkialueella ulkoilun jälkeen.
  • Poista punkki välittömästi. Pelkkä purema ei edellytä hoitoa.
  • Borrelioosia vastaan ei ole olemassa rokotetta. Useita tutkimuksia on käynnissä, mutta rokotetta jouduttaneen odottamaan vielä vuosia. TBE-rokote suojaa vain puutiaisaivokuumeelta.
  • Kerran sairastettu tauti ei suojaa pysyvästi uudelta infektiolta.


Näin irrotat punkin

  • Tartu punkkiin punkkipinsetillä mahdollisimman läheltä ihoa. Vedä punkki ulos ruuvaavalla liikkeellä.
  • Jos pinsettejä ei ole, kierrä lanka punkin imukärsän ympärille ja vedä ulospäin.
  • Haava kannattaa puhdistaa desinfektioaineella, vaikka sen hyödyllisyydestä ei olekaan varmuutta.
  • Imukärsä ei sisällä borreliabakteereita, mutta ihoon jäänyt imukärsä voi ärsyttää ihoa. Jos et saa punkkia pois kokonaisena, odota muutama päivä ja poista loput jäänteet pinseteillä.
  • Pese kädet punkinpoiston jälkeen.
  • Aiemmin punkki neuvottiin tukehduttamaan rasvalla. Tämä ei ole hyvä keino, sillä punkki oksentaa haavaan. Oksennus voi lisätä tartuntariskiä, koska borrelia elää punkin suolistossa.

Julkaistu Tehy-lehdessä 9/2015

 

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
22.3.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
7.4.2021
Uutiset
Julkaisupäivämäärä
23.5.2022