Esimies antaa kipakkaa palautetta – käytkö heti siilipuolustukseen?

Ethän syytä vaikeuksistasi aina työkavereita tai olosuhteita?

Esimies antaa kipakkaa palautetta työstäni, jonka olen tehnyt huonosti tai jättänyt hoitamatta. En hyväksy asiaa vaan leimaan pomon tyhmäksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Itsessäni ei ole mitään vikaa.

Kun kokeet menevät huonosti tai kompuroin esityksessäni, se johtuu siitä, ettei minulla ollut aikaa valmistautua. Olokin oli huono. En ollut syönyt riittävästi. Varmaan flunssakin oli tulossa. Ja muut häiritsivät keskittymistäni.

Näin me ihmiset usein toimimme. Selitämme asiat itsemme kannalta parhain päin.

– Kun jokin tapahtuma uhkaa aiheuttaa tuskaa tai ahdistusta, mieli puolustautuu automaattisesti. Psyykkisten puolustusmekanismien tehtävä on palauttaa mielen sisäinen tasapaino. Mekanismit ovat tarpeellisia ja tärkeä osa ihmisen hyvinvointia ja itsesäätelyä, toteaa psykologi Johanna Stenberg.

Meillä kaikilla on puolustusmekanismeja. Siihen, millaisia mekanismeja omaksumme, vaikuttavat monet tekijät. Pieninä lapsina käytämme kehittymättömiä keinoja. Kun jokin asia tuntuu pahalta, itkemme, heittäydymme kiljuen maahan tai tyrkkäämme kaverin kumoon. Iän myötä keinot jalostuvat kypsemmiksi.

– Tunnetaitojen kehittymiseen vaikuttavat oleellisesti lapsuuden kasvuympäristö ja kiintymyssuhteet. Turvallisessa ympäristössä opitaan sietämään ja ilmaisemaan ikäviäkin tunteita. Usein ajatellaan, että lapsuuden tulisi olla täydellistä. Siitä ei ole kyse. Riittää, kun lapsuuden ympäristö on riittävän turvallinen ja kannustava.

Omaksumiimme puolustusmekanismeihin vaikuttavat myös monet muut tekijät, kuten synnynnäinen luonteenpiirteistömme eli temperamenttimme, sukupuolemme sekä kulttuurimme.

Puolustusmekanismit näkyvät arjen vuorovaikutustilanteissa.

– Sosiaalisissa ympäristöissä tulee väkisin kahnauksia ja oman paikan hakemista. Erilaisia psyykkisiä suojakeinoja käytetään päivittäisessä elämässä jatkuvasti, Johanna Stenberg sanoo.

Sairaalassa työntekijät luokitellaan herkästi meihin ja muihin.

Hän kehottaa miettimään sairaalaympäristöä, jossa on erilaisia työntekijöiden alaryhmiä ja yhteisöjä. Ihmisiä luokitellaan herkästi joko omaan viiteryhmään eli ”meihin” tai ulkopuolisiin eli ”muihin”. Oman ryhmän jäseniin liitetään hyviä ominaisuuksia eli heitä idealisoidaan, kun taas vieraaseen ryhmään liitetään perusteettomia kielteisiä ennakko-odotuksia.

– Näin tapahtuu melko automaattisesti. Se on ollut aikoinaan hyödyllistä ihmislajin säilymiselle, mutta rajoittaa nykyään toisen kohtaamista sellaisena kuin hän on. Tällainen ajattelu kannattaa tiedostaa.

Psyykkisiä puolustusmekanismeja on kymmeniä. Ne voidaan jakaa kypsiin ja epäkypsiin keinoihin. Jotkin ovat erityisen haitallisia, sillä ne vääristävät todellisuutta.

Kypsät tavat auttavat suhtautumaan elämän vastoinkäymisiin. Niiden käyttäjällä on aika realistinen kuva itsestään ja muista ja hän kohtaa uhkia rakentavasti.

Kypsymättömiä mekanismeja käyttävä siirtää vastuun uhkaavasta tilanteesta ja tunteistaan ympäristölle sekä reagoi uhan edessä lapsenomaisesti ja harkitsemattomasti.

Erittäin haitallisia mekanismeja käyttävä ei siedä todellisuutta sellaisenaan ja hänen kokemuksensa vääristyvät.

Jos aikuinen käyttää jatkuvasti epäkypsiä keinoja, totuus on koetuksella. Ihminen ei opi virheistään eikä näe omaa vastuutaan. Muut alkavat vähitellen karttaa hänen seuraansa. Hänhän näkee ongelmia aina muissa, vaikka aiheuttaa niitä itse.

Hälytyskellojen tulisi soida, jos tuntuu, että itsellä käy jatkuvasti poikkeuksellisen huono tuuri: saa opettajakseen käsittämättömän idiootin, tarjoilija hoitaa asiansa huonosti tai törmää aina kieroihin ihmisiin.

– Ihminen ei voi olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, jos tuntuu koko ajan, että tulee väärin kohdelluksi ja sattuu asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Tyytyväisyys lisääntyy, kun hyväksyy, että omat olotilat ovat yhteydessä omaan toimintaan ja ajatuksiin ja että itseään voi kehittää, Stenberg muistuttaa.

Kun ihminen kohtaa pahan vastoinkäymisen – läheinen kuolee tai joutuu vakavaan onnettomuuteen – psyykkiset puolustusmekanismit ovat erityisen tarpeellisia.

– Kokemus on usein kenelle tahansa niin voimakas, ettei sitä kyetä kohtaamaan heti rakentavasti. Eikä tarvitsekaan.

Ihminen voi aluksi kieltää kokonaan tapahtuneen ja jatkaa tavallista elämää tunnereaktioita kokematta. Pala palalta hän kykenee käsittelemään asiaa todenmukaisemmin.

Kriisin prosessi ja oppikirjaesimerkit ovat Johanna Stenbergin mielestä hoitotyöntekijöillä yleensä selkäytimessä. Potilaiden tai heidän omaistensa tunnekuohuntavaiheen reaktiot saattavat silti tuntua niin epämiellyttäviltä, että omat puolustusmekanismit heräävät.

Ei kannata ottaa lisätaakkaa provosoitumalla muiden ihmisten epäloogisesta tai hölmöstä käytöksestä.

Samoin voi käydä, kun potilas tai omainen syyttää esimerkiksi hoitovirheestä, vaikka hoitaja olisi tehnyt parhaansa.

– Silloin kannattaa muistuttaa itseään, että toisen reaktiossa on kyse voimakkaasta puolustautumisesta.

Kun ihminen on oman tai läheisen sairauden vuoksi peloissaan tai harmissaan, hän ei ole psyykkisesti kypsimmillään.

Omien puolustusmekanismien pohtiminen on hyödyllistä, sillä se vähentää omaa kuormittumista.

– Ei kannata ottaa lisätaakkaa provosoitumalla muiden ihmisten epäloogisesta tai hölmöstä käytöksestä.

Epäkypsät ja haitalliset puolustusmekanismit korostuvat, jos ihminen kärsii mielenterveyden häiriöistä tai hänellä on persoonallisuushäiriö.

– Ei kuitenkaan voida sanoa, että epäkypsien mekanismien käyttö sairastuttaisi, Stenberg miettii.

Ihminen toipuu masennuksesta paremmin, jos hän on omaksunut kypsiä mekanismeja. Psykoterapiasta saavat parhaiten apua ne, jotka ymmärtävät, että itselläkin on vastuu siitä, miten asiat menevät ja miten itselle käy.

– Psykoterapia on ennen kaikkea omien toimintamallien tunnistamista. Voi esimerkiksi huomata, milloin kuittaa jonkin asian tai ihmisen kelvottomaksi sen vuoksi, että itsellä on paha olo tai pelkää.

Lue lisää: Johanna Stenberg ja Jan-Henry Stenberg: En se minä ollut – itsen suojaamisen ja harhauttamisen perusteet, Duodecim 2016.

 

Näin käyttäydyn kypsemmin

  • Kohtaan haasteet avoimesti, enkä välttele niitä.
  • En ärsyynny itseeni kohdistuvasta kritiikistä. Yritän oppia siitä.
  • Toisen menestyminen ei ole minulle uhka, joka pitää torjua. Otan sen innostavana esimerkkinä itselleni.
  • On hyödytöntä purkaa ahdistusta yhteiskunnan rakenteiden ja olosuhteiden arvosteluun, jollen voi vaikuttaa niihin millään tavalla. Keskityn enemmän oman elämän valintoihin ja tekoihin, joihin voin vaikuttaa. Viha ja valittaminen lisäävät huonoa oloa.
  • Mietin aika ajoin käyttäytymistäni erityisesti sellaisissa arkisissa tilanteissa, jotka aiheuttavat ristiriitoja ja mielipahaa.
  • Jos tuntuu vaikealta, pohdin asioita jonkun toisen kanssa ja hankalissa tilanteissa psykologin tai psykoterapeutin kanssa.

Teksti Merja Perttula

Lue myös: Marttyyri vai ennakoija? Tunnista omat suojakeinosi

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
19.3.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
22.3.2021