Vanhan miehen on yöllä pakko käydä vessassa, mutta virtsaaminen käynnistyy hitaasti. Suihku ei lennä yhtä komeassa kaaressa kuin nuorempana. Rakko tuntuu täyttyvän nopeasti, ja virtsaa tippuu jälkikäteen.
Oireet voivat kertoa hyvälaatuisen kasvun lisäksi eturauhasen syövästä. Eturauhassyöpä on yleisin miesten syöpätyyppi Suomessa. Uusia tapauksia on noin 5 000 vuodessa ja sairastuneiden keski-ikä on noin 70 vuotta.
Syöpä on usein pitkään oireeton ja kasvaa niin hitaasti, että valtaosa siihen sairastuneista ehtii kuolla muihin sairauksiin. Syöpä voi löytyä vasta kuolinsyytutkimuksissa, koska se ei välttämättä vaikuta terveyteen mitenkään. Syöpään kuolee kuitenkin noin 800 miestä vuodessa.
Eturauhassyövän riskitekijöitä ovat ikä, rasvan syönti, lihavuus ja tupakointi, D-vitamiinin puute ja perintötekijät. Testosteronihoito lisää jo olemassa olevan syövän kasvua, mutta hoito ei aiheuta eturauhassyöpää. Myöskään sterilisaatio ei lisää syöpäriskiä.
Syövistä 90 prosenttia todetaan ennen kuin ne ovat ehtineet levitä. Hoito tehoaa paikallisiin syöpiin hyvin, sillä lähes kaikki potilaat ovat elossa vielä viiden vuoden kuluttua syövän löytymisestä. Jo levinneissä syövissä viiden vuoden kuluttua on elossa noin puolet potilaista. Huonoin ennuste on potilaille, joiden syöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä.
Yleisin merkki eturauhassyövästä on veren kohonnut PSA-arvo. PSA eli prostataspesifinen antigeeni on eturauhasen solujen tuottama valkuaisaine. Normaali PSA-pitoisuus veressä on nuoremmilla miehillä alle 2,5 ja vanhemmilla alle 4,5 mikrogrammaa litrassa.
PSA-pitoisuus lisääntyy myös hyvänlaatuisessa liikakasvussa, joten verikokeen tulos ei yksinään sulje pois syövän mahdollisuutta tai varmista sitä. Verikokeen lisäksi lääkäri tunnustelee peräaukon kautta eturauhasen koon, aristavuuden ja mahdolliset ylimääräiset kyhmyt. PSA-arvo on tärkeä, sillä syöpä voi olla myös normaalilta tuntuvassa rauhasessa.
PSA:ta liikkuu veressä sekä vapaana että proteiineihin kiinnittyneenä. Molemmat osuudet on mahdollista mitata ja suhteuttaa toisiinsa. Jos vapaan PSA:n osuus on alle 15 prosenttia, potilas lähetetään urologille kudosnäytteeseen. Hän ottaa ultraääniohjauksessa näytteen eturauhasesta. Syöpädiagnoosi edellyttää aina mikroskooppista kudosnäytevarmistusta.
Miesten PSA-seulonta voisi vähentää eturauhassyöpäkuolemia noin viidenneksen, mutta toisaalta noin 40 prosenttia löydettävistä syövistä olisi pieniä, hitaasti eteneviä syöpiä, jotka eivät välttämättä johda kuolemaan. Niiden hoito on useimmiten tarpeetonta ja aiheuttaisi potilaalle vain haittaa. Suurentuneet arvot johtuvat usein muusta kuin syövästä, ja toisaalta PSA-arvo ei aina suurene syövästä huolimatta.
Eturauhassyövät jaetaan kolmeen eri levinneisyysluokkaan: paikalliseen, paikallisesti levinneeseen ja levinneeseen. Paikallisessa eturauhassyövässä syöpäsoluja on ainoastaan eturauhasta ympäröivän kapselin sisällä.
Paikallisesti levinneessä eturauhassyövässä soluja on kasvanut jo eturauhaskapselin läpi, mutta ei ole vielä levinnyt laajemmalle tai lähettänyt etäpesäkkeitä. Ensimmäiseksi eturauhassyöpä lähettää etäpesäkkeitä imusolmukkeisiin tai luustoon.
Hoidon valintaan vaikuttaa syövän levinneisyys, kudostyyppi, potilaan ikä ja muut sairaudet.
Paikallisessa syövässä potilas voi olla seurannassa, jos lääkäri voi kudostyypin perusteella olettaa syövän etenevän hitaasti. PSA-arvo mitataan säännöllisesti, ja tarvittaessa edetään muihin hoitoihin. Seuranta on hyvä vaihtoehto iäkkäille potilaille, jotka haluavat välttää rankemman hoidon rasitukset, sivuvaikutukset ja leikkausriskit.
Eturauhasen poistoleikkaus (radikaalileikkaus) soveltuu alle 70-vuotiaille, jotka haluavat syövän pois elimistöstään. Poistoleikkaus on ainoa hoitokeino, jolla potilas voi parantua syövästä täysin. Sivuvaikutuksena voi olla virtsaamis- ja erektiohäiriöitä.
Leikkaushoidon vaihtoehto on sädehoito. Se toteutetaan polikliinisesti, ja kohdistetaan pelkästään eturauhaseen. Sivuvaikutuksia ovat lähinnä peräsuolen ja rakon ärsytys.
Levinneen syövän kasvu voidaan pysäyttää hormonihoidolla.
Sädehoitojen jälkeen sukupuolinen kyky yleensä säilyy alkuvaiheessa, ja jälkiseuraukset ovat muutenkin vähäisempiä kuin poistoleikkauksen jälkeen. Erektiohäiriöitä ilmaantuu usein vuoden parin kuluttua hoidon loppumisesta. Radikaalileikkauksen ja sädehoidon tuloksissa ei ole merkittävää eroa.
Sädehoidon jälkeen eturauhasessa voidaan todeta vielä syöpäsoluja, mutta ne eivät useinkaan ole enää aktiivisia. Sädehoidon jälkeen radikaalileikkausta ei voida enää tehdä. Jos radikaalileikkauksen jälkeen todetaan myöhemmin paikallista syövän uusiutumista, potilaalle voidaan antaa säde- tai hormonihoitoa tai molempia.
Paikallisesti levinneen syövän hoitovaihtoehtoja ovat säde- tai hormonihoito, joka pysäyttää syövän kasvun.
Levinnyttä syöpää ei pystytä parantamaan, mutta sen kasvu voidaan pysäyttää hormonihoidolla, joka joko lopettaa testosteronin erityksen tai estää sen vaikutuksen. Hormonihoidon teho katoaa ennemmin tai myöhemmin, ja syöpä alkaa edetä uudelleen.
Hormonihoito voidaan toteuttaa kahdella tavalla: joko lopetetaan kivesten mieshormonin eritys tai annetaan suun kautta antiandrogeeneja, jotka estävät mieshormonin vaikutusta syöpäkudoksessa.
Orkiektomiassa eli kastraatiossa kivesten hormonia tuottava osa poistetaan. Kiveskapselit jätetään jäljelle, jolloin kivespussit eivät tunnu täysin tyhjiltä. Sukupuoliset kyvyt ja halut laskevat leikkauksessa pysyvästi. Potenssi häviää noin puolelta leikatuista lopullisesti.
Sukupuolista halua ei pystytä palauttamaan. Sen sijaan erektiokykyä voidaan hoitaa alprostadiilillä joko pistoksina suoraan paisuvaiskudokseen tai virtsaputkeen asetettavilla ”puikoilla”.
Hormonipistoshoidossa kivesten testosteronieritys lopetetaan LHRH-agonisti- tai antagonistipistoksilla, jolloin kyse on lääketieteellisestä kastraatiosta.
Paikallisesti levinneeseen syöpään sopii hyvin antiandrogeenihoito, joka estää lisämunuaisista erittyvien mieshormonin tapaisten yhdisteiden vaikutusta. Hoidolla voidaan välttyä kastraation haittavaikutuksilta, koska mieshormonin eritys jatkuu. Sivuvaikutuksena on kuitenkin rintojen kasvu ja kipeytyminen. Antiandrogeenihoito voidaan lisätä myös kastraatiohoitoon.
Hormonihoidon teho lakkaa muutamassa vuodessa, jonka jälkeen voidaan antaa solunsalpaajahoitoja. Etäpesäkkeitten aiheuttamaan kipuun voidaan antaa kipua lievittävää sädehoitoa.
Urologian professori Teuvo Tammela
Miesklinikka
Terveyskirjasto
Suomalainen eturauhassyöpä
Julkaistu Tehy-lehdessä 13/2013
