Lapsen itsetunnon kehittymistä tukee se, että hänen aloitteisiinsa suhtaudutaan kannustavasti. Samalla hän tarvitsee suojelua ja ohjausta. Aikuisten tehtävä on minimoida häpeälliset ja nöyryyttävät kokemukset ja auttaa selviytymään niistä.
– Kaiken pohjalla on kuitenkin vuorovaikutus. Jos lapsi kokee, että häntä rakastetaan, eivät häntä lannista yksittäiset nolot tilanteet kuten se, että vanhemmat nauravat hänen piirustukselleen.
Ennen vanhaan itsetunto nujerrettiin alistavalla kasvatuksella, otettiin luulot pois. Nykyään luuloja taas helposti suurennellaan. Monet vanhemmat pyrkivä tukemaan lapsen itsetuntoa ylenpalttisella kiitoksella ja ihannoinnilla, minkä myötä lapselle ei synny totuudenmukaista kuvaa itsestään.
Lapsen itsetuntoa voi horjuttaa myös se, että hän kokee jatkuvasti olevansa tiellä ja ei-toivottu. Näin voi käydä esimerkiksi vanhemman uupuessa tai masentuessa.
– Itsetunto vaatii kehittyäkseen aikuisen iloa ja ihailua. Väsynyt tai masentunut vanhempi ei jaksa iloita lapsestaan. Lasta auttaa, kun hänelle kerrotaan, että vanhemman ilottomuus ei johdu hänestä.
Leikki-ikä on myös moraalin kehittymisen aikaa. Lapsi oppii erottamaan oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa.
– Tähän hän tarvitsee aikuisen ohjausta. Vähitellen lapselle muodostuu omatunto eli hän sisäistää käsitykset oikeasta ja väärästä niin, että ne ohjaavat hänen toimintaansa, vaikka kukaan ei ole paikalla kieltämässä.
Tehtyään väärin tai pahaa lapsi saattaa kokea hyvinkin voimakkaita syyllisyydentunteita. Hän vapautuu syyllisyydestä, kun teko selvitetään. Hiljalleen syyllisyys laajenee myös empatian tunteeksi. Lapsi alkaa samaistua toiseen ja ymmärtää, miltä hänestä tuntuu.
Myös omantunnon kehittymistä edistää parhaiten ohjaava, lapsilähtöinen kasvatus. Lapsi hyväksytään, vaikka hänen tekojaan ei aina hyväksytäkään. Jos lasta joudutaan torumaan tai rankaisemaan, hänelle on selitettävä miksi.
– Kehitysvaiheen onnistuessa leikki-ikäisestä kasvaa seesteinen ja tyytyväinen viisivuotias, joka uskaltaa tehdä aloitteita ympäristössään ilman syyllisyyttä tai pelkoa.
Hänellä on riittävän hyvä itsetunto ja hän hallitsee omia tunteitaan kylliksi niin, että hän pystyy toimimaan yhteistyössä toisten lasten ja aikuisten kanssa. Jos lasta on nöyryytetty, alistettu tai rajoitettu liikaa tai jos häntä ei ole huomioitu, vallitsevaksi tunteeksi muodostuu syyllisyys.
Ylikorostunut syyllisyydentunto näkyy ankarana ja rankaisevana omanatuntona. Lapsi voi myös yrittää torjua syyllisyydentunteen kokonaan tai tukahduttaa omantunnon äänen.
– Lapsi, jolla on heikko käsitys itsestään, on usein estoinen, vetäytyvä ja itkuinen. Toisaalta hän voi olla myös ylivilkas ja levoton. Kuten eräs pikkupoika totesi: "Minulla on aina niin paha mieli, mutta onneksi tuo riehuminen auttaa." Tällainen lapsi tarvitsee paljon hyväksyntää oppiakseen arvostamaan itseään ja muita.
Vanhempia askarruttavat
Jos itsetunto jää lapsuudessa heikoksi, kärsiikö siitä koko ikänsä?
Itsetunto, kokemus omasta arvosta kehittyy ja vaihtelee vuorovaikutuskokemuksissa koko elämän ajan. Joskus lapsi lähes konkreettisesti kohoaa siivilleen ja lentää ulos huonon itsetunnon häkistä. Tähän itsearvotuksen löytymiseen saattaa olla ratkaisevana tekijänä yksikin lasta oikealla tavalla tukeva aikuinen. Löytöretki itseen voi tapahtua myös myöhemmin esimerkiksi opiskeluaikoina tai terapiassa.
Eikö lapsen itsetuntoa lannista se, että häntä rajoitetaan?
Monet vanhemmat pelkäävät, että rajat ja kiellot aiheuttavat lapselle liikaa pahaa mieltä. Lapsen pitää kuitenkin saada kokea pettymyksiä, ne kuuluvat elämään. Se, että lasta ei lainkaan rajoiteta, saa hänet tuntemaan turvattomuutta. Nukkumaanmenoa vetkuttava leikki-ikäinen odottaa, että jossakin vaiheessa vanhempi panee vetkutukselle stopin. Jos omat voimat riittävät, voi kokeilla huumoria kieltojen ja käskyjen sijaan. Leikkisyys on hyvä keino saada lapsi toimimaan.
Miten pojan sukupuoli-identiteetti kehittyy, jos isä ei ole läsnä arjessa?
Sukupuoli-identiteetin muodostuminen on osa persoonallisuuden kokonaiskehitystä. Keskeistä on, että lapsi kokee olevansa arvostettu ja hyväksytty tyttönä/poikana sekä se, että hänellä on myönteisiä esikuvia, samaistumiskohteita ja ihanteita. Yleensä samaistumiskohde on oma vanhempi, mutta se voi olla myös sukulainen, opettaja tai harrastusryhmän vetäjä.
Voiko leikki-ikäinen pelata jo tietokonepelejä?
On hyvä, että jo pieni lapsi tutustuu tietokoneeseen ja sen kanssa toimimiseen, koska se on tätä päivää. Olennaista on, mitä ja kuinka paljon tietokoneen kanssa touhutaan. Jokin rauhallinen peli voi olla ihan hyvä, mutta liian voimakkailta sisällöiltä lasta on suojeltava. Sama pätee televisio-ohjelmiin.
Teksti Tiina Suomalainen
Sarja lapsen kehityksestä, osa 3/4
Julkaistu Tehy-lehdessä 6/2011
