Levottomat jalat kulkevat suvussa. Kuva iStock.

Levottomat jalat häiritsee unta

Vaivan syy saattaa olla jalkojen hapenpuutteessa. Lääkkeitä ei kannata pelätä.

Kihelmöi, pistelee, polttelee. Juuri kun olet mukavasti vuoteessa ja haluaisit nukahtaa, sääret, pohkeet tai jalkaterät alkavat oireilla.

Toisten mielestä vaiva tuntuu siltä kuin työntäisi jalkansa muurahaispesään. Joskus jaloissa tuntuu omituisen syvää kipua.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Oireet ovat niin epämiellyttäviä, että jalkoja on pakko liikutella. Joidenkin on pakko nousta kävelemään.

Tuntemuksia saatetaan pitää psyykkisenä oireiluna.

Pahimmillaan oireet ovat myöhään illalla, mutta ne voivat herättää myös yöllä. Tuntemuksia saattaa tulla pitkään istuttaessa.

Levottomat jalat on oireyhtymä, joka kiusaa joka kymmenettä suomalaista. Oireet voivat alkaa missä iässä tahansa, mutta tavallisimmin vasta aikuisena. Valtaosalla oireet ovat lieviä ja ajoittaisia. Kahdesta kolmeen prosenttia aikuisväestöstä kärsii vaivasta useana iltana viikossa.

Vaiva pahenee yleensä iän myötä. Naisilla se on tavallisempi kuin miehillä. Raskauden loppuvaiheessa levottomista jaloista kärsii noin joka viides nainen, mutta vaiva menee ohi muutamassa viikossa raskauden jälkeen.

Oireyhtymä kulkee usein suvuittain: kun toisella vanhemmista on oireita, niitä esiintyy noin puolella lapsista.

Oireyhtymää ei aina tunnisteta, koska oireita on monenlaisia. Tuntemuksia saatetaan pitää psyykkisenä oireiluna.

Vaiva voi heikentää elämänlaatua huomattavasti. Kun nukahtaminen on vaikeaa ja unen laatu kärsii, päivällä väsyttää. Tekeminen ja ajattelu takkuavat. Ihminen uupuu ja masentuu.

Oireyhtymän tarkkaa syytä ei tunneta. Sen arvioidaan johtuvan keskushermoston dopamiini-nimisen välittäjäaineen häiriintyneestä toiminnasta.

Alkuvuonna väitellyt filosofian tohtori Aaro Salminen löysi uuden näkökulman oireyhtymän mekanismeihin. Hän osoitti, että levottomista jaloista kärsivillä potilailla on jaloissaan matalammat happipitoisuudet kuin terveillä kontrollihenkilöillä.

Vaivan syy saattaa olla jalkojen hapenpuutteessa. Teoria vaatii Salmisen mukaan lisää tutkimuksia.

Levottomien jalkojen oireet voivat liittyä raudanpuutenanemiaan, alaraajojen heikkoon verenkiertoon, hermostollisiin ongelmiin, lihassairauksiin, alkoholismiin sekä vitamiinien ja mineraalien puutostiloihin.

Vaikeaa munuaissairautta sairastavilla on usein levottomien jalkojen oireita.

Vaivasta kärsivät myös diabetes-, reuma- ja fibromyalgiapotilaat.

– Levottomia jalkoja voi esiintyä myös vammojen, umpierityssairauksien, MS-taudin ja ADHD:n yhteydessä. On kuitenkin vaikea arvioida, onko sairauksilla ja levottomilla jaloilla yhteyttä, sillä sen oireet ovat niin tavallisia, toteaa Työterveyslaitoksen apulaisylilääkäri, neurologian dosentti Christer Hublin.

Oireita voivat lisätä trisykliset masennuslääkkeet, serotoniinin takaisinoton estäjät, neuroleptit ja beetasalpaajat. Myös antihistamiinien aloittaminen tai rauhoittavien lääkkeiden lopettaminen voivat pahentaa oireita, samoin pahoinvointilääke metoklopramidi. Lääkkeiden vaihto toiseen voi auttaa.

Jos oireet ovat lieviä, kannattaa kokeilla omahoitoa ennen lääkehoitoon turvautumista, kehottaa terveystieteiden tohtori, yliopisto-opettaja ja jalkaterapeutti Minna Stolt Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta.

– Pitää vain löytää itselleen sopivin keino. Se mikä auttaa naapuria, ei ehkä auta minua. Lääkkeettömillä hoidoilla pyritään vilkastuttamaan jalkojen ääreisverenkiertoa.

Verenkiertoa voi elvyttää esimerkiksi erilaisilla lämpö- ja kylmähoidoilla sekä hieronnoilla. Toiset potilaat saattavat huomata, että kuumassa oleskelu laukaisee oireita. Toiset eivät puolestaan siedä kylmyyttä.

Jalkaterapeutit hoitavat levottomia jalkoja otsoniporeilukylvyillä. Siinä jalat upotetaan polvia myöten lämpimään veteen, johon lisätään otsonia vapauttavaa poretta.

Kohtuullisen reipas liikunta lievittää oireita, mutta liian kuormittava voi pahentaa niitä. Minna Stolt neuvoo venyttelemään liikunnan jälkeen, jolloin supistunut lihas palautuu normaalipituuteen. Näin veri ja happi pääsevät kulkemaan esteettä lihaksiin.

Lääkitystä joudutaan käyttämään loppuelämä.

Jos vaiva on hankala, kannattaa mennä yleislääkärin vastaanotolle. Lääkäri tutkii alaraajojen verenkierron ja hermojen toiminnan. Verinäytteistä tarkistetaan, että veriarvot ovat kunnossa.

Ensisijaisia lääkkeitä ovat keskushermoston dopamiinitoimintaa lisäävät dopamiiniagonistit, joista yleisimmin käytetään pramipeksolia ja ropinirolia. Samoilla lääkkeillä hoidetaan Parkinsonin tautia, mutta silloin lääkeannokset ovat huomattavasti suurempia.

Lääkehoitona voidaan kokeilla myös tiettyjä verenpaine- ja epilepsialääkkeitä.

– Kun levottomien jalkojen oirekuva on epätyypillinen tai lääkkeiden tavanomaiset annokset eivät tehoa, tarvitaan asiaan perehtyneen neurologin arvio. Joissakin tapauksissa on käytettävissä muitakin lääkevaihtoehtoja, Christer Hublin kertoo.

Jos itsehoitokeinoista ei löydy apua, lääkkeitä ei kannata pelätä. Ne helpottavat oireita huomattavasti. Sivuvaikutukset ovat lieviä.

Levottomat jalat eivät yleensä parane, vaan lääkitystä joudutaan käyttämään loppuelämä. Lääkkeisiin voi turvautua ennalta, kun tietää jalkojen alkavan oireilla esimerkiksi pitkän lennon aikana.

Duodecimin Terveyskirjaston, Uniliitto ry:n ja Unesta Oy:n artikkelit. Aaro Salmisen väitös: Periferinen hypoksia ja autonomiset vasteet levottomat jalat -oireyhtymässä, Tampereen yliopisto 2015.

Itsehoitokeinoja

  • Alaraajojen suihkuttelu lämpimällä vedellä tai lämmin kylpy

  • Lämpimät ja väljät yösukat

  • Avantouinti

  • Kylmäpakkaukset

  • Hieronta

  • Reipas mutta ei liian rasittava liikunta

  • Melatoniinitabletit tai yömaito

  • Lisäravinteet, kuten rauta, foolihappo, E-vitamiini ja magnesium

  • Kahvin, alkoholin ja tupakoinnin välttäminen

  • Terveellinen ja monipuolinen ravinto

  • Jalkaterapeutin antama otsoniporeilukylpy

Teksti Merja Perttula

Julkaistu Tehy-lehdessä 11/2015

Mainos
Mainos