Kiintymyssuhdemalleja on neljä. Turvallisia on yksi ja turvattomia kolme: välttelevä, ristiriitainen ja organisoimaton.
Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun lapsi elää ennakoitavassa ympäristössä ja saa tuoda vuorovaikutukseen kaikki tunteensa, myös kiukun ja pettymyksen.
Välttelevästi kiintynyt oppii jo pienenä tukahduttamaan kielteisiä tunteitaan ja olemaan reipas lapsi, joka alkaa huolehtia muiden hyvinvoinnista.
Ristiriitaisesti kiintyneen lapsen hoivaaja on tunnereaktioissaan ailahteleva, jolloin lapsi alkaa käyttäytyä huomiota saadakseen hyvin tunnepitoisesti ja manipulatiivisesti.
Organisoimattoman kiintymistyylin omaksuneet lapset ovat tulleet usein kaltoinkohdelluiksi. He oirehtivat monin tavoin ja kokevat turvattomuutta. Organisoimaton kiintymyssuhdemalli näkyy myös vakavien persoonallisuushäiriöiden taustalla.
Yleensä ajatellaan, että noin puolet kiintymyssuhteista on turvallisia, 20–30 prosenttia vältteleviä ja loput ristiriitaisia ja organisoimattomia. Luvut kuitenkin vaihtelevat eri tutkimuksissa.
Lievästi vältteleviä tai ristiriitaisia ei nykykäsityksen mukaan pidetä haitallisina eivätkä ne johda mielenterveyshäiriöihin. Lievästi välttelevät kiintymyssuhteet ovat olleet suomalaisessa kasvatuksessa tavallista yleisempiä. Nyt on havaittavissa ristiriitaisten kiintymyssuhteiden lisääntyminen.
– Tämä on osaksi seurausta siitä, että kurissa ja nuhteessa varttuneet aikuiset haluavat antaa enemmän vapauksia lapsilleen. Siinä on paljon hyvää, mutta se voi lipsahtaa liialliseksi, jos lapsen annetaan päättää kaikesta liian aikaisin, Jari Sinkkonen sanoo.
Sairaana ihminen taantuu, jolloin omaksuttu kiintymyssuhdemalli voimistuu ja looginen ajattelu vähenee. Siksi potilasta pitää osata kuunnella vastaanotolla eikä vain tuijottaa tietokoneen ruutua.
Ihmiset tarvitsevat silmiin katsomista, koskettamista ja kädestä pitämistä. Ne lievittävät stressiä, pelkoa ja ahdistusta. Ihminen myös toipuu nopeammin ja mieliala pysyy valoisena, kun hän kokee tulleensa kuulluksi.
– Olin itse pari vuotta sitten kuoleman kielissä sairaalassa sepsiksen vuoksi. Oli kuin aurinko olisi paistanut huoneeseen, kun sisään astui lääkäri ja pari hoitajaa, jotka toivat tunteen, että olen turvallisissa käsissä. Koin sairaalareissun aikana vastakkaisiakin kokemuksia, Sinkkonen kertoo.
Pitkäaikainen hoitosuhde, esimerkiksi diabetespotilaan suhde diabeteshoitajaan, voi olla hyvin merkittävä kiintymyssuhde.
– Hoitoalan ihminen tukee hoidettavaansa parhaiten olemalla ennakoitava ja luotettava sekä antamalla tilaa potilaan tunteille. Potilaan tulee voida sanoa, mikä häntä ärsyttää tai suututtaa. Asioille ei voi aina tehdä mitään, mutta sekin kannattaa selittää.
Pitkäaikainen hoitosuhde voi olla hyvin merkittävä kiintymyssuhde.
Kun ihminen on voimakkaan tunnekuohun vallassa, tarvitaan vastakkaista kiintymyssuhdemallia: hoitotyöntekijän kannattaa pysyä viileän ystävällisenä. Vastaavasti jos asiakas on hyvin välttelevä, hoitaja voi ottaa tunnetta mukaan ja antaa sysäyksen toisen avautumiselle.
Sinkkosen mielestä ei ole kovin hedelmällistä pohtia omaa kiintymistyyliään. Sen sijaan voi miettiä toimintatapojaan. Miten kohtelen ihmisiä? Millaisissa tilanteissa onnistun tai epäonnistun? Millainen oli oma lapsuuteni? Sainko näyttää tunteitani?
Jokainen voi edistää kiintymyssuhteitaan olemalla ennakoitavissa ja pitämällä sanansa. Yhtä tärkeää on sietää toisen tunnepitoisia ilmaisuja.
– Lasten kanssa on erityisen tärkeää luoda elämään rutiineja ja säännönmukaisuutta. Lapsen tulee saada olla pettynyt, hankala ja kiukkuinen ilman, että hänet hylätään tai häntä rangaistaan siitä.
Lapsen kasvaessa kiintymyssuhteita alkaa muodostua yhä laajemman piirin kanssa. Suhteita syntyy niin kavereihin, opettajiin kuin seurustelukumppaneihin. Joillakin voi olla luja kiintymyssuhde myös lemmikkieläimeen tai hän saa lohdutusta uskonnosta.
Vaikka omaksuttu kiintymyssuhdemalli on melko pysyvä, se ei ole kiveen kirjoitettu. Turvallinen kiintymys voi muuttua turvattomaksi raskaiden elämänkokemusten ja menetysten myötä. Vastaavasti turvattomasti kiintynyt ihminen voi löytää korjaavia kokemuksia solmiessaan turvaa tuovan parisuhteen tai saadessaan tuekseen muun läheisen tai terapeutin.
Jari Sinkkonen kertoo pojasta, jolla oli turvallinen lapsuus. Vanhempien riitaisa ero johti siihen, ettei poika tavannut enää isäänsä. Nuorena hänestä tuli asosiaalinen ja hän syyllistyi rikoksiin. Tilanne muuttui valoisammaksi, kun hän tapasi naisen, jonka kanssa sai lapsen. Mies sitoutui parisuhteeseen ja hänestä tuli huolehtiva isä.
Uusimmissa tutkimuksissa on huomattu, että iän myötä kiintymyssuhdemalli muuttuu monella turvallisesta vältteleväksi. Nuorten aikuisten keskuudessa vältteleviä on noin kolmannes, mutta vanhusten keskuudessa heitä on 70–80 prosenttia.
Turvallisesta kiintymismallista olisi hyötyä.
– Turvallisesti kiintyneillä keski-ikäisillä ja vanhuksilla on muita laajemmat sosiaaliset verkostot. Ne auttavat, kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia, kuten läheisen kuolema.
Välttelevän kiintymyssuhdemallin lisääntyminen on hyvä tiedostaa terveydenhuollossa. Välttelevästi kiintyneet vanhukset ovat niitä, jotka eivät halua olla muille vaivaksi ja menevät lääkäriin vasta, kun sairaus on edennyt pitkälle.
Välttelevän kiintymyssuhdemallin lisääntyminen on hyvä tiedostaa terveydenhuollossa.
Ristiriitaisesti kiintyneet saatetaan puolestaan kokea terveydenhuollossa rasittaviksi. He tulevat vastaanotolle usein tunnesyistä kaivaten ihmistä, joka kysyisi kuulumisia ja ymmärtäisi heidän pahan olonsa.
Kiintymyssuhdemallit siirtyvät usein sukupolvelta toiselle. Jari Sinkkonen suosittelee terveysalan ammattilaisia perehtymään aikuisten kiintymyssuhdehaastatteluun (AAI, Adult Attachment Interview) ja soveltamaan sitä työssään.
– Itse olen käyttänyt sitä paljon. Se antaa arvokasta tietoa ihmisen tavasta olla vuorovaikutuksessa, lapsuuden kokemuksista ja ihmissuhteista.
Jari Sinkkonen: Kiintymyssuhteet elämänkaaressa, Duodecim 2018.
Teksti Merja Perttula
Kiintymyssuhteiden neljä tyyppiä
Turvallinen
Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi elää ennakoitavassa maailmassa. Hän voi ilmaista kaikenlaiset tunteensa tarvitsematta pelätä tulevansa hylätyksi.
Hoivaajan varaan voi heittäytyä luottavaisesti. Lapsi pystyy käyttämään voimavarojaan maailmaan tutustumiseen ja oppimiseen.
Turvallisella kiintymyssuhteella on todettu olevan yhteys lapsen hyviin sosiaalisiin taitoihin ja empatiaan sekä tiedolliseen kehitykseen.
Välttelevä
Lapsi kokee, että hänen pitää selviytyä voimakkaista tunnekuohuista itsenäisesti. Kun hän kiukuttelee tai tarvitsee lohdutusta, hän jää yksin.
Lapsi oppii tukahduttamaan voimakkaita tunneilmaisuja. Lopputuloksena on ”reipas lapsi”, joka ei kuormita vanhempiaan tunnemyrskyillä.
Reippaudesta saa hyvää palautetta vanhemmilta ja opettajilta. Lapsesta tulee ihminen, joka huolehtii korostuneesti muiden hyvinvoinnista. Riskinä on, että kosketus omiin, varsinkin kielteisiin tunteisiin katoaa.
Ristiriitainen
Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa hoivaaja on tunnereaktioissaan ailahteleva ja epäjohdonmukainen. Välillä hän on tavoittamattomissa ilman, että lapsi voi tajuta, mistä psyykkiset ”katoamiset” johtuvat.
Lapsi ei voi olla varma, milloin ja minkälaisissa tilanteissa häntä kuunnellaan, autetaan ja lohdutetaan. Tämän johdosta hän käyttäytyy hyvin tunnepitoisesti pakottaen aikuisen reagoimaan.
Elinympäristössä vallitsee monesti tuskastunut, kyllästynyt ja negatiivinen tunnelma. Lapsen suhde hoivaajaan voi muodostua ajan oloon vihamielisriippuvaiseksi.
Organisoimaton
Lapsen perheessä eletään kriisistä toiseen. Elämä on kaoottista ja voimakkaiden tunnekuohujen sävyttämää. Arkielämän taidot ovat vähäisiä, mistä seuraa jatkuvia kahnauksia. Joskus poliisikin puuttuu asioihin.
Perheiden vanhemmilla on usein traumaattinen lapsuus, johon on kuulunut hylkäämisiä, väkivaltaa ja toisinaan seksuaalista riistoa.
Lapsi oppii, ettei mikään sanottu tai luvattu yleensä toteudu. Seurauksena on häpeän ja nöyryytyksen tunteita ja itsetunnon haavoja.
Vanhemman käytös ailahtelee nopeasti laidasta toiseen. Joskus hän osoittaa lapselle lämpöä ja huolenpitoa, joskus taas torjuu ja hyljeksii ilman, että lapsi tajuaa asiayhteyksiä. Suurin pelko lapsella on, että hän jää kokonaan huomiotta, ”putoaa” hoivaajan mielestä.
