Hyvistä mielentämistaidoista saa apua myös potilastyöhön. Kuvitus: Pia Holm

Moni kiihdyttää tunteitaan turhaan – mielentäminen on taito, jonka voi oppia

Menikö taas riitelyksi? Elämä helpottuu, kun tutustut mielesi toimintaan.

Menetitkö turhaan malttisi? Vai häkellyitkö niin, ettet saanut sanottua, mitä olisit halunnut? Ehkä katkaisit pikaisesti välit? Menit täysin lukkoon esiintyessäsi?

Tällaisissa kokemuksissa kadotamme hetkellisesti kosketuksen sisäiseen maailmaamme. Olemme ymmällämme, mitä meissä viriää, ja toimimme impulsiivisesti tai lamaannumme. Vastaavasti saatamme vetää vuorovaikutustilanteissa aivan vääriä johtopäätöksiä siitä, mitä toinen tarkoittaa ja miten hän asiat kokee.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

– Jokaisella on tällaisia mielentämiskatkoksia. Toisilla niitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Ratkaisevaa on, miten opimme palautumaan katkoksista ja kuinka halukkaita olemme korjaamaan niitä, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin.

Sana mielentäminen on Martinin käyttämä suomennos psykologian termistä mentalisaatio.

Mielentäminen tähtää oman hyvinvoinnin parantamiseen. Se antaa myös aineksia, miten olisimme vuorovaikutustilanteissa paremmin kartalla siitä, mitä juuri meidän kahden ihmisen välillä tapahtuu.

– Hyvistä mielentämistaidoista saa apua myös potilas- ja asiakastyöhön. Meidän terveydenhoidon ammattilaisten on tärkeää ymmärtää, mitä meissä tapahtuu työtä tehdessämme. Se ei tarkoita, että meissä olisi jokin pielessä.

Toiset ovat luonnostaan taitavampia mielentämisessä. Tähän voi etsiä selitystä lapsuudesta. Hyvän mielentämiskyvyn omaavat vanhemmat auttavat lastaan ymmärtämään itseään ja toisia ihmisiä paremmin kuin vanhemmat, joiden kyvyt ovat puutteelliset.

Turvallinen kiintymyssuhde antaa hyviä eväitä, turvattomat kiintymyssuhteet asettavat haasteita.

– Varhaiset kokemukset jättävät meihin järeän jäljen. Niiden kautta syntyy paljon automaatiopäätelmiä sekä tunne- ja kehoreaktioita. Niistä ei pääse niin vain eroon, vaikka ihmisellä olisi parempia kiintymyssuhteita myöhemmin.

Kun varhaisissa kiintymyssuhteissa on isoja ongelmia, ihminen ajautuu valitsemaan kumppanikseen ja ystävikseen ihmisiä, joiden kanssa hän pääsee jatkamaan ongelmiaan.

Kiintymyssuhteiden pohjalla on vauvan ja aikuisen välille ensimmäisten viikkojen aikana syntyvä perusluottamus.

– Ihmisellä on vahva hengissäsäilymisvietti. Jos pieni lapsi joutuu pelkäämään, että jotakin pahaa tulee tapahtumaan, hän jää valppaustilaan. Silloin turvallista kiintymyssuhdetta on vaikea luoda.

Haistelemme perusluottamusta läpi elämän niin parisuhteessa kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissamme. Voinko luottaa tuohon ihmiseen? Olenko turvassa? Kuinka paljon voin kertoa itsestäni? Jos huomaamme, että voimme luottaa, uskallamme alkaa rakentaa suhdetta toiseen.

Mielentämisen perusidea on muistaa, että meistä jokaisella on mielen sisäinen maailma – niin itselläsi kuin toisilla. Ongelmia eli mielentämiskatkoksia tulee, kun emme kuuntele itseämme ja tarpeitamme. Kun esimerkiksi kohtaat työssäsi koko ajan vaatimuksia etkä osaa laittaa työnteolle rajoja, seurauksena on uupumus.

Samoin kuvittelemme tietävämme, mitä toinen tarkoittaa ja tulkitsemme hänen käytöstään ja ilmeitään. Unohdamme, että meissä viriävät epämiellyttävät tunteet voivat johtua väsymyksestämme, juuri tapahtuneista ikävistä asioista tai elämänhistoriastamme nousevista ajatuksista.

Mielentämiskatkoksia voi syntyä hetkellisesti tai ne voivat kestää pitempään. Elämänmuutos voi saada aikaan herkkyysajan, jolloin ihminen toimii tavalla, jota ei itsekään ymmärrä. Läheisen kuolema, vaikea eroprosessi tai vanhemmaksi tulo voivat laukaista surua ja muistoja, jolloin on haavoittuvainen.

– Elämänmuutos vaikuttaa taka-alalla, vaikka sitä ei aistisi tai miettisi, Minna Martin sanoo.

Työkaveri voi elää parhaillaan suurta elämänmuutosta.

Lepo, palautuminen ja itsemyötätunto ovat erityisen tärkeitä isojen elämänmuutosten aikaan.

– Moni sairastuu sen vuoksi, ettei tunnista tuntemuksiaan ja tarpeitaan eikä ilmaise niitä muille. Miten he voisivat silloin niihin vastatakaan?

Tärkeää on myös muistaa, että työkaveri, ystävä tai läheinen voi elää parhaillaan suurta elämänmuutosta. Minna Martin kertoo erossa jätetyksi tulleesta ihmisestä, joka muuttui sietämättömän ilkeäksi kollegojaan kohtaan. Kukaan ei tiennyt hänen pettymyksistään, joten ilkeyksiin saatettiin vastata samalla mitalla. Koko työyhteisö kärsi tilanteesta. Jonkinlainen tieto tapahtuneesta olisi laukaissut tilanteen.

Miten sitten voisimme saada lisää mielentämistaitoja?

– Jos olet vanhempi, sinun kannattaa tukea lapsen mielentämiskykyä. Myönteisiä tunteita voi ruokkia. Ikäviä tunteita ei tarvitse poistaa tai tukahduttaa. Niiden kanssa voi vain olla, niitä voi nimetä ja sitten pyrkiä vanhemman avulla rauhoittumaan, Minna Martin neuvoo.

Myös itsensä hyväksi voi tehdä paljon. Kun toiveet ja tarpeet menevät ristiin, syntyy yhteenottoja. Monella on tapana kiihdyttää tunteitaan, lyödä bensaa liekkeihin.

Muutos lähtee siitä, että alat tunnistaa, millaisissa tilanteissa toimit impulsiivisesti. Sanot mitä mieleen juolahtaa. Pistät tulikivenkatkuisen sähköpostin eteenpäin. Marssit ovesta ulos.

– Tunteet ovat oikeutettuja, mutta niiden voimistaminen on tuhoisa tapa. Silloin on vaarassa syntyä mielentämiskatkos katkoksen perään. Kun päätät, ettet lähde saman kaavan mukaan toistuvaan sanailuun mukaan, elämäsi rauhoittuu.

Monella on tapana kiihdyttää tunteitaan, lyödä bensaa liekkeihin.

Monella työpaikalla on erilaisia kuppikuntia ja skismaa. Minna Martin tähdentää, että selän takana juoruilu on selvä mielentämiskatkos. Se on passiivisen aggression lietsomista.

– Mielentämiskykysi paranee, kun lopetat tai ainakin vähennät sellaista toimintaa. Jos sinua harmittaa jokin toisen käyttäytymisessä, kerro se hänelle mieluiten suoraan. Voi myös olla, että tunteet nousevat omasta elämänhistoriastasi, eivät hänen tekemisistään. Muistuttaako hän tuntemaasi henkilöä? Onko kyse kateudesta?

Kun hermostut, pelästyt tai jännität, rauhoita itsesi kehollisesti. Harjoittele ensin erilaisia menetelmiä, niin löydät itsellesi sopivan tavan. Kun olet harjoitellut riittävästi, pystyt rauhoittamaan itsesi todellisessa tilanteessa, vaikkapa ikäväksi kokemassasi palaverissa.

Kokeile hengitysharjoituksia, lihasjännityksiä laukaisevia harjoituksia, mindfulnessia, joogaa tai pilatesta.

–  Itse otan jännittävissä esiintymistilanteissa kontaktin lattiaan jalkojeni alla. Se on eräänlainen juurtumisharjoitus. Se tuo nopeasti mieleeni, ettei puolisoni välitä tippaakaan onnistunko vai en. Hän rakastaa minua tällaisena.

– Voin rauhoittaa itseni myös miettimällä, mikä minua tässä oikein vaivaa. Silitän kättäni ja sanon:

”Tässä ei ole mitään hätää.” Sitten muistutan itseäni, että tämä tunne menee nopeasti ohi ja pystyn näkemään selkeämmin oman ja toisen osapuolen kannan.

Hyvä mielentämistä auttava keino on palata jälkikäteen asioihin, jotka jäivät vaivaamaan.

Tunnistatko seuraavan tilanteen? Toisen ihmisen kanssa tapahtui jotakin, jolloin menit lukkoon tai puhuit mitä sattuu. Kotiin päästyäsi mietit, mikset sanonut näin tai miksi ihmeessä sanoit niin pahasti.

– Toisen tai itsensä syyttelyn sijaan ota asia uudelleen puheeksi vaikka viikkojenkin päästä. Kysy, mitä toinen tarkoitti ja kerro oma kantasi. Jos olet loukannut, pyydä anteeksi. Anna myös toiselle anteeksi.

Kun epäselvyydet selviävät, kummankaan osapuolen ei tarvitse vatvoa loukkaantumisia mielessään ja päästään jatkamaan puhtaammalta pöydältä.

Aktiivinen anteeksi pyytäminen lisää mielentämiskykyä. Jos se tuntuu aluksi vaikealta, harjoittele pienten asioiden kanssa, jolloin se tulee luontaisemmaksi. Harjoittele myös itsemyötätuntoa. Kun pystyt olemaan myötätuntoinen itsellesi, löydät paremmin myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan.

– Näin kehität kykyäsi ymmärtää, että toinen on erillinen ihminen. Meidän ei tarvitse ajatella ja tuntea samoin, vaan jokaisella on oikeus kokea omalla tavallaan. Se ei ole millään tavalla meille uhka.

Teksti Merja Perttula

Matti Keinänen ja Minna Martin: Mieli meissä – Tasapainoista arkea mielentämisin keinoin, Kirjapaja 2019.

Mainos
Mainos