Osaatko tukea ujoa lasta? Tässä viisi vinkkiä
Ujo lapsi ei kaipaa kehotuksia, vaan suunnitelman jännittäviin tilanteisiin.
1. Unohda kehotukset
Aikuisen kehotus rohkaistua viestii lapselle, että hänessä on ujoutensa vuoksi jotain vikaa. Kehotukset sivuuttavat lapsen tunteet ja kokemuksen. Ne saavat lapsen ennen pitkää piilottamaan tunteensa, välttelemään jännittäviä tilanteita ja jopa eristäytymään muista.
Aikuinen tarkoittaa rohkaistumiskehotuksillaan hyvää. Nykymaailmassa ulospäinsuuntautuneisuutta arvostetaan ja ujo voi jäädä tahtomattaan sivuun. Aikuinen saattaa yrittää suojella lasta samoilta vaikeuksilta, joiden eteen hän joutui lapsuudessaan.
Lapselle tulee kertoa, että jännittäminen kuuluu elämään eikä siitä tarvitse pyrkiä eroon. Se virittää mielen ja voi auttaa yltämään parhaimpaansa. Jännittäminen on merkki siitä, että pidämme asiaa tärkeänä. Jännittävistä tilanteista selviäminen lisää itseluottamusta.
3. Tunne tarvitsee nimen
Jännittäminen tuntuu kehossa. Tunne on vähemmän pelottava, kun siihen tutustuu tarkemmin. Kutittaako jännitys varpaita, vai majaileeko se vatsassa? Aikuisen tehtävänä on nimetä lapsen kokema tunne. Kun tunteella on nimi, se on helpompi hyväksyä.
4. Tuttu lelu tuo turvaa
Jännittämisestä tulee turvaton olo. Tuttu lelu, aikuisen kädestä kiinni pitäminen ja oman mielipaikan ajatteleminen tuovat turvaa. Ajatusten siirtäminen lempipaikkaan helpottuu, jos keskittyy vaikka näpertelemään omaa korua. Kun keho rentoutuu, mieli seuraa perässä. Rauhallinen hengitys ja oman käden tasainen silittely rauhoittavat kehoa.
5. Ennakointi auttaa
Jännittäviä tilanteita voi kuvitella ja harjoitella ennakkoon. Kun tietää tulevasta, voi harjoitella toimintakeinoja sen varalle. Lapsen tulee saada luottaa siihen, että aikuinen auttaa vaikeassa tilanteessa. Aikuinen ei voi estää epäonnistumisia, mutta hän voi auttaa sietämään pettymystä paremmin.
Lisää uusi kommentti