Hoitotyöstä pomopestiin vaihtanut Marjatta tuntee huonommuutta, koska uusi työ ei vielä suju. Myös uusperhearki kotona väsyttää. Työelämävalmentaja neuvoo, miten lannistava mieli käännetään kannustavaksi.
Tätäkö minä halusin? Huh, kun tämä uusi työ on rankkaa. Onkohan minusta tähän? Osaanko sittenkään tarpeeksi?
Tällaisia pohdintoja on pyöritellyt mielessään hoitoalan tuore esihenkilö Marjatta. (Nimi on muutettu.)
Marjatalla on taustallaan pitkä kokemus hoitotyöstä. Hän nautti entisestä työstään paljon ja tottui saamaan kiitosta ja tunnustusta laadukkaasta työn jäljestä niin asiakkailtaan kuin kollegoiltaan.
Marjatasta alkoi kuitenkin tuntua, että ura polki paikallaan. Hän päätti kokeilla tärppäisikö pomotason paikka toisesta työpaikasta – ja yllätyksekseen hän sai pestin. Työpaikan vaihto toi kuitenkin mukanaan myös ammatillisen kriisin.
”Ennen työpäiväni etenivät omalla painollaan, koska työ oli tuttua ja olin siinä hyvä. Uudessa työssä aloitan ihan pohjalta. Koska kaikki johtamiseen liittyvä on minulle uutta, olen koko ajan perehdytyksessä ja joudun jatkuvasti vastaamaan: anteeksi, en tiedä. Se tuntuu raskaalta”, Marjatta kertoo.
Myös pomopestin jatkuva kiire ja vaatimukset ovat yllättäneet Marjatan.
”Tuntuu, että pomona työni on pelkkää tulipalojen sammuttelua. Haluaisin keskittyä kehittämään toimintaamme, mutten ehdi. Se on saanut minut pohtimaan, haluanko sittenkään tehdä työtä, jossa vaaditaan 120-prosenttista työtehoa.”
Työelämävalmentaja Sanna Fäldt arvelee tietävänsä, mistä Marjatan urakriisi johtuu. Marjatan mielessä on valloillaan negatiivinen sisäinen ääni, jota Sanna kutsuu lempinimellä Pirjo.
”Pirjo on kyyninen ja epäilevä, meidän jokaisen sisältä löytyvä kriitikko. Hän harjoittaa jatkuvaa analyysia kaikesta ympärillämme tapahtuvasta. Hänen alkuperäinen tarkoituksensa on hyvä: hän on olemassa auttaakseen meitä kehittymään ja toisaalta suojellakseen meitä vaaroilta. Mutta jos Pirjo on ainut ääni päässämme, se kääntyy meitä itseämme vastaan”, Sanna sanoo.
Pirjon sisäisenä vastaäänenä toimii kannustava, rauhallinen ja lempeä Tyyne. Tyyne etsii mahdollisuuksia ja haluaa muistuttaa, että asioilla on tapana ratketa parhain päin. Toisaalta Tyynekään ei voi olla puikoissa täysin yksin, sillä pelkkää Tyyneä kuuntelemalla makaisimme todennäköisesti päivät pitkät mukavasti sohvalla pääsemättä ylös.
Sanna Fäldt on luonut hahmot ja kirjoittanut kirjan Pirjosta ja Tyynestä yhdessä kollegansa Sanna Salovuoren kanssa.
Marjatan urakriisissä kuuluu Sannan mukaan Pirjon negatiivinen puheenparsi. Jo ennen työpaikan vaihtoa Pirjo on todennäköisesti kuiskinut Marjatalle: Älä nyt vain keikuta venettä, sinähän olet tyytyväinen. Pysy vain siellä, missä olet.
”Oikeasti Marjatta on tehnyt erittäin suuren, rohkean päätöksen, josta hän ansaitsee onnittelut. Hän on ottanut uuden haasteen vastaan ja halunnut kehittää itseään, mahtavaa! Mutta samalla hän joutuu myöntämään itselleen, ettei hän heti osaa kaikkea. Silloin Pirjo sanoo hänelle: Minähän sanoin, ettei olisi kannattanut lähteä. Ei sinusta ole tähän, tämä oli huono päätös”, Sanna kuvailee.
Jotta Pirjon kyynisyys ei pääsisi liikaa niskan päälle, Sanna neuvoo kuuntelemaan kannustavaa Tyyneä. Se sanoo: Sinä vasta opettelet. Ei sinun tarvitse heti osata kaikkea. Johtaminen on rankkaa, mutta myös palkitsevaa.
”Marjatta voi muistutella itselleen uramuutoksen syitä: miksi halusin juuri tähän työhön? Epäonnistumisten sijaan hänen kannattaa kiinnittää tietoisesti huomiota pieniin edistysaskeliin ja listata itselleen muistiin, missä hän tällä viikolla onnistui”, Sanna neuvoo.
Marjatalla on työssään kriisi myös siksi, ettei hän ole vielä löytänyt uudesta pomopestistä samanlaista merkityksellisyyttä kuin konkreettisesta hoitotyöstä. Esihenkilön työt tuntuvat kuluvan paperinpyörittelyssä.
”Minulla olisi työni kehittämiseen intoa ja uusia ideoita. Vahvuuteni uutena tekijänä on se, että pystyn tuomaan vanhoihin, totuttuihin tapoihin uutta näkökulmaa. En kuitenkaan haluaisi astua ideoillani liikaa pitkäaikaisten työntekijöiden varpaille”, Marjatta sanoo.
Työelämävalmentajana Sanna on Marjatan puheista innoissaan. Hän uskoo, että Marjatan idearikkaus ja kehittämishalu ovat syitä siihen, että tämä sai nykyisen työnsä. Sanna muistuttaa kuitenkin, ettei Marjatalla ole mihinkään kiire.
”Pirjo viestii usein siitä, että kaiken pitäisi tapahtua nyt heti, Tyyne taas muistuttaa, että muutokselle voi antaa rauhassa aikaa. Vinkkini on puhua omista ideoistaan reippaasti ja samalla ottaa työkavereiden mielipiteet huomioon. Näin muutoksesta tulee yhteinen. Opettele olemaan jämäkkä ja ystävällinen: Pirjo tietää miksi ja miten, Tyyne taas auttaa tuomaan asiaan ihmisläheisyyttä ja hyvää tahtoa.”
Esi-isillämme oli megavoimakkaat Pirjot.
Sanna huomauttaa, että aivoillamme on myös luontainen taipumus niin sanottuun kielteisyysvinoumaan. Se tarkoittaa, että evoluution kannalta meille on ollut etua siitä, että ajatuksemme on piuhoitettu kiinnittämään huomiota uhkiin ja riskeihin. Siksi Marjattakin pelkää uudessa tilanteessa helposti pahinta mahdollista lopputulosta.
”Esi-isillämme oli megavoimakkaat Pirjot, koska ylihuolettomalla Tyynellä oli vaara päätyä saalistajan ruoaksi. Nykyaikana sama taistele tai pakene -koneisto toimii edelleen, vaikka uhat ovatkin fyysisten sijaan psyykkisiä. Siksi Pirjo ottaa niin helposti vallan.”
Marjatan tilanne ei ole helppo kotonakaan. Hän elää kolmen lapsen uusperheessä ja kumppani tekee pitkää päivää. Riittämättömyys on siis kotioloissakin tuttu tunne.
”Suurin haasteeni on ajanpuute. En ehdi olla lapsille tarpeeksi läsnä ja kysyä, mitä heille oikeasti kuuluu.”
Perheen lapset ovat keskenään eri ikäisiä. Välillä Marjatta on ihan puhki uusperheen haasteiden keskellä.
Sanna Fäldtin mukaan Marjatassa näkyy äideille hyvin tyypillinen ajatusmaailma: se, että heillä on koko ajan vähän huono omatunto. Silloin sisäinen Pirjo on äänessä ja kuiskii: sinä olet huono äiti.
Äideillä on usein vähän huono omatunto.
”Marjatan arki on tällä hetkellä kuormittavaa. Tilannetta voisi helpottaa ajatus, että tämä on vain tietyn aikaa kestävä elämänvaihe. Kuulostaa myös siltä, että Marjatta haluaisi löytää enemmän aikaa ihmisille asioiden sijaan. Voisiko puolison ja lasten kanssa istua yhdessä alas ja miettiä, miten kodin vastuita voisi jakaa? Aikaa yhdessäoloon löytyy vain, jos jostain muualta joustaa.”
Sanna muistuttaa myös, että haastavan uusperhekuvion keskellä Marjatan kannattaa sanoa omalle Pirjolleen: Tämä on elämänalue, jossa en vain voi voittaa. En voi koskaan päästä tilanteeseen, jossa kaikki ovat koko ajan sataprosenttisen tyytyväisiä, eikä minun tarvitsekaan. Tärkeintä on, että olen läsnä rakkailleni joka päivä juuri sellaisena kuin olen ja kerron heille, että he ovat tärkeitä.
Marjatta kertoo, että hänen oma hyvinvointinsa on listalla usein viimeisenä töiden, lasten ja parisuhteen jälkeen. Sanna haluaa, että asia olisi päinvastoin.
”Marjatan kannattaa esittää itselleen joka päivä tyynemäinen kysymys: mitä minä itse tarvitsen juuri nyt? Itsestä huolehtimisen pitää mennä jossain kohtaa päivää kaiken muun ohi. Se on päätös, joka pitää vain tehdä, eikä Pirjoa saa päästää sitä kyseenalaistamaan.”
Sanna uskoo, että Marjatan tilanteessa paras hetki rauhoittumiselle on aamulla tai illalla, kun lapset ovat nukkumassa. Silloin hän voi pysähtyä ja pohtia: tarvitsenko nyt kupin teetä? Haluanko lukea jotain mukavaa, venytellä tai vain kuulostella hiljaisuutta?
”Jos päässä alkaa pyöriä loputon lista tekemättömistä töistä, sen voi korvata listalla niistä asioista, jotka on saanut päivän aikana tehtyä. Näin arkeen saa ohjelmoitua enemmän Tyyneä, joka muistuttaa: hyvä minä!”
Sanna Fäldt ja Sanna Salovuori: Pirjo ja Tyyne – kesytä sisäiset äänesi, Bazar 2021
