Vaikeina hetkinä kannattaa kohdella itseään kuin hyvää ystävää

Minä mokasin! En ehdi, pysty enkä kykene. Olen huono, taitamaton ja saamaton. Kun jokin itselle tärkeä asia ei suju toivotusti, ihminen löytää nopeasti vikoja itsestään. Tilanne käynnistää elimistössä stressireaktion. Se nostattaa vihaa, joka kääntyy herkästi ihmistä itseä kohti.

– Moni puhuu itselleen sävyyn, jota ei koskaan käyttäisi ystävien kesken. Useimmille meistä on helpompaa osoittaa empatiaa muille kuin itselle, kertoo psykologi Ronnie Grandell.

Itsekritiikki on keino, jolla ihmisen mieli pyrkii tarttumaan havaitsemaansa uhkaan. Se voi syyllistää, nöyryyttää ja mitätöidä, jotta ihminen ei toistaisi virhettään. Se voi painostaa ihmistä uurastamaan voimiensa rajoille hyvän palautteen ja menestyksen toivossa. Itsekritiikki voi haukkua ja alentaa itseluottamusta, jotta ihminen ei tekisi mitään, jossa voisi epäonnistua.

– Kun kriitikko istahtaa pysyvästi omalle olkapäälle, hyvinvointi on vaarassa. Liika itsekriittisyys lisää työuupumuksen, masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden riskiä, Grandell tietää.

Itsemyötätunto vähentää liiallista itsekritiikkiä. Sillä tarkoitetaan sitä, että ihminen suhtautuu itseensä lämmöllä. Itsemyötätuntoinen kohtelee itseään varsinkin vaikeina hetkinä kuin hyvää ystävää.

– Vastoinkäymisissä itsesyytökset lamauttavat. Itsemyötätuntoinen palautuu vastoinkäymistä nopeammin ja jatkaa eteenpäin.

Ammattiauttajalle itsemyötätunnon osoittaminen voi olla muita hankalampaa, sillä työ ruokkii huomion siirtämistä itsestä toiseen.

– Itsemyötätunto auttaa huolehtimaan omista rajoista ja jaksamisesta, mutta siitä on hyötyä myös muille.

Ellei hoitaja muista olla myötätuntoinen itselleen, asiakkaita voi odottaa auttaja, joka ei jaksa olla aidosti läsnä tai on kyynistynyt.

Pohja itsemyötätunnolle on olemassa, jos osaa osoittaa empatiaa muille.

– Myötätunnon suuntaaminen itselle vaatii halukkuutta ja harjoittelua. Kun taidon kerran oppii, se on samalla tavalla pysyvä kuin pyöräilyn oppiminen. Siihen voi aina palata.

Ystävällisyysmeditaatio ohjaa kohdistamaan myötätuntoa itselle. Ajattele ensin itsellesi mieluisaa henkilöä, ystävää, perheenjäsentä tai vaikka lemmikkiä. Toivota hänelle mielessäsi onnellisuutta ja terveyttä. Mielikuva lämmittää sisäisiä pattereitasi, ja mielialasi muuttuu myönteiseksi. Tämän jälkeen voit vaihtaa ystäväsi paikalle itsesi ja toivottaa itsellesi kaikkea hyvää.

Yksinkertaisen harjoituksen tarkoituksena on opettaa aivoille uusi tapa ajatella. Alkuun harjoittelu voi tuntua oudolta.

– Aivoissa vahvistuvat ne polut, joita käytämme eniten. Mitä enemmän harjoitusta toistaa, sitä luontevammin se alkaa sujua.

Ystävällisyysmeditaatio johtaa parhaimmillaan siihen, että ihminen ei enää soimaa itseään epäonnistumisen hetkellä. Hän ymmärtää, että kaikille tapahtuu virheitä. Epäonnistumisista voi oppia ja elämä jatkuu niiden jälkeen.

Haastavalla hetkellä voi auttaa, kun tuot mieleesi ihmisen, jonka koet lämminhenkiseksi ja jota arvostat. Mieti, mitä tämä ihminen sanoisi sinulle. Näin pystyt katsomaan tilannettasi ulkopuolelta, hyväksyvän tarkkailijan silmin.

– Mieli ohjaa ihmistä, mutta ihminen voi myös ohjata mieltään. Kun opettelee ohjaamaan mieltä itsemyötätuntoisempaan suuntaan, kärsii vähemmän ja elää enemmän.

Ronnie Grandell on erikoistunut myötätuntokeskeiseen psykoterapiaan ja kirjoittanut kirjat Itsemyötätunto (Tammi 2015) ja Irti itsekritiikistä (Tammi 2018).

Teksti Virve Järvinen

Lue lisää:

Konkarihoitajan oivallus: ”Oman rajallisuuden ymmärtäminen on tärkeä taito”