Sairaanhoitajan vastuu suonikohjujen hoidoissa kasvaa, koska perinteinen leikkaus vähenee entisestään. Kuva iStock.

Suonikohjujen hoito muuttui

Perinteinen leikkaus ja tukisukkien käyttö on yhä harvinaisempaa.

Kolmasosa aikuisväestöstä kärsii alaraajojen laskimoiden vajaatoiminnasta eli suonikohjuista. Yleisintä on pintalaskimoiden vajaatoiminta, jonka tavallisin näkyvä merkki ovat pullottavat suonet jaloissa. Lieviä paikallisia muutoksia saattaa olla jopa neljällä kymmenestä työikäisestä.

Verisuonitautilääkärin vastaanotolle etsiytyy kaikenikäisiä naisia ja miehiä, joilla voi olla oireeton kosmeettinen haitta tai toisessa ääripäässä paha säärihaava. Oireita ovat paineen tunne, lihaskrampit, turvotus, kihelmöinti ja kutina.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Iholla ei aina näy muutoksia. Ihomuutokset ovat kuitenkin selkein hoitoperuste julkisessa terveydenhuollossa. Hoitopäätös ja hoitomuodon valinta perustuvat hoitavan verisuonikirurgin tekemään ultraäänitutkimukseen.

– Aluksi katsomme raajan, selvitämme veren hyytymistekijät, perussairaudet, lääkitykset ja leikkaukset. Ultraäänitutkimus lopulta ratkaisee, minkälaiset hoitovaihtoehdot tulevat kyseeseen, kertoo verisuonikirurgian dosentti Pirkka Vikatmaa Hyksistä.

Tutkimusten perusteella laskimosairaus luokitellaan eri vaikeus- ja haitta-asteisiin.

Hoitamatta jättäminen on tavallista, koska suonikohjut eivät ole tappavia. Ainoastaan pahoissa säärihaavatilanteissa voi olla vaarallinen infektioriski. Säärihaava syntyy, jos laskimopaine ihossa nousee niin paljon, että haava puhkeaa.

– Jos potilaalla on säärihaava eikä tiedetä, mistä se johtuu, verisuonikirurgin tulisi arvioida, onko taustalla valtimo- tai laskimoperäinen syy. Jokaisen säärihaavan syy pitäisi selvittää, Vikatmaa lisää.

Suonikohjujen syntymistä ei voi estää, mutta ylipainon välttäminen ja liikunta ovat hyväksi.

Perimmäistä syytä suonikohjuihin ei tiedetä. Niiden arvellaan johtuvan pienten hyytymien aiheuttamasta läppävauriosta tai laskimoiden seinässä olevasta rakenteellisesta heikkoudesta, joka aiheuttaa ajan myötä laskimon laajenemisen.

Tutkimuksissa on osoitettu, että jos potilaalla on laskimovikaa, vaiva todennäköisesti pahenee ajan myötä. Suonikohjut ovat usein perinnöllisiä.

Suonikohjujen syntymistä ei voi estää, mutta ylipainon välttäminen ja liikunta ovat hyväksi. Synnytykset voivat lisätä suonikohjuja, koska vauvamaha painaa laskimoita, jolloin alaraajojen laskimopaine nousee.

Esimerkiksi seisomatyön, tupakoinnin ja alkoholin yhteyttä pintalaskimoiden vajaatoimintaan ei ole todistettu tieteellisesti.

Ensisijainen hoito on niin sanottu termoablaatio, jossa laskimoita hoidetaan lämpötaajuuskatetrilla tai laserilla. Laser tai lämpötaajuushoito tuhoaa ja tukkii suonen, minkä jälkeen suoni kutistuu ja lopulta häviää. Usein hoito yhdistetään pintalaskimoiden koukuttamiseen. Siinä ihoon tehdään paikallispuudutuksessa noin kahden millimetrin suuruinen reikä ja näkyvä suoni vedetään koukulla pois.

Lääkäri-sairaanhoitajaparin tiimityö korostuu entisestään. Potilas on puudutettuna eikä nukutuksessa, joten hoitajalla on aivan eri rooli kuin leikkauksessa.

Ylilääkäri Jukka Saarinen

Termoablaatio on ollut käytössä kymmenkunta vuotta, ja sen hoitotulokset on osoitettu pitkäaikaisiksi. Vaahtohoitoa voidaan käyttää termoablaatiota täydentävänä hoitona.

Vaahtohoidossa laskimo kanyloidaan ultraäänen avulla ja siihen ruiskutetaan vaahtoa. Se hajottaa kemiallisesti suonen sisäpintaa ja suoni tulehtuu ja tukkeutuu. Hoito on käyttökelpoisempi lievemmille suonikohjuille. Sen hoitotulokset eivät ole pintalaskimorunkojen vajaatoiminnassa yhtä pysyviä kuin termoablaation.

Toimenpiteet kestävät 15–30 minuutta jalkaa kohden. Suonensisäiset hoidot tehdään yleensä paikallispuudutuksessa ja polikliinisesti. Myös hoitajan on tunnettava hoitomuoto tarkasti.

– Lääkäri-sairaanhoitajaparin tiimityö korostuu entisestään. Potilas on puudutettuna eikä nukutuksessa, joten hoitajalla on aivan eri rooli kuin leikkauksessa. Potilaan kanssa pitää olla enemmän ja häntä on osattava kuunnella, sanoo Taysin apulaisylilääkäri Jukka Saarinen.

Vasta jos suonensisäiset hoidot eivät auta, harkitaan leikkausta. Tähän ohjaa myös suonikohjujen Käypä hoito -suositus, joka muuttui marraskuussa radikaalisti.

– Uudet hoidot ovat kehittyneet niin paljon, että leikkauksia käytetään enää reippaasti alle kymmenellä prosentilla hoidettavista. Ja hyvä niin, koska uusien hoitojen vaatimat sairauslomat ovat lyhyitä, toimenpiteeseen liittyvä infektioriski on vähäinen ja hoidot ovat kustannustehokkaita, Saarinen sanoo.

Hoidot kehittyvät edelleen, koska vaiva on yleinen. Kehitteillä olevissa hoidoissa voidaan käyttää laskimoihin esimerkiksi liimaa tai höyryä.

Yksi uusi hoito on niin sanottu mekanokemiallinen hoito. Siinä suonen sisäpintaa vasten pyöritetään samppanjavispilän kaltaista metallivaijeria, minkä jälkeen kemiallinen aine pääsee paremmin vaikuttamaan suonen sisäpintaan ja tukkii suonen. Näiden hoitojen osalta pitkäaikaistulokset ovat toistaiseksi epävarmoja.

Tukisukilla ei ole suonikohjujen hoidossa yhtä suurta roolia kuin entisessä Käypä hoito -suosituksessa. Tukisukkien käyttöä pidettiin aiemmin tärkeänä, sillä niiden ajateltiin estävän suonikohjujen etenemisen.

– Tutkimusten mukaan sukkahoito voi auttaa oireisiin, mutta itse vaivaan sillä ei ole vaikutusta. Yleensä vaaditaan muutakin hoitoa. Tukisukat ovat ikään kuin särkylääkettä, Saarinen kertoo.

Hänen mukaansa monet potilaat karsastavat tukisukkia, mikä nakertaa pohjaa koko hoitomuodolta.

Teksti Maija Joutjärvi

Mainos
Mainos