Synnytys parantaa pre-eklampsian

Perinnölliset tekijät selittävät jopa puolet raskausmyrkytyksen riskistä.

Verenpaineen mittaus ja virtsan liuskakoe ovat äitiysneuvolan rutiineja. Seuranta on tärkeää, sillä kohonnut verenpaine (yli 140/90) ja valkuainen virtsassa (0,3 g/vrk) ovat raskausmyrkytyksen eli lääketieteelliseltä nimeltään pre-eklampsian merkkejä.
Valtaosa raskausmyrkytyksistä alkaa loppuraskaudesta viikon 34 jälkeen. Viidesosa alkaa tätä aiemmin. Varhaiset raskausmyrkytykset ovat keskimäärin vaikeampia ja niihin liittyy useammin sikiön kasvuhäiriö.
Pre-eklampsiapotilas lähetetään synnytyssairaalaan tarkkailuun. Jos verenpaine pysyy levosta huolimatta korkeana, aloitetaan verenpainelääkitys suojaamaan äitiä. Vaikea raskausmyrkytys voi oireilla myös turvotuksena, päänsärkynä, näköhäiriöinä, ylävatsakipuina tai hengenahdistuksena.
Sairaus saattaa edetä hitaasti tai vaikeutua äkillisesti. Pahimmillaan voi kehittyä eklampsia eli raskauskouristus, joka saattaa johtaa äidin tai sikiön kuolemaan. Kliinisesti se muistuttaa epilepsiakohtausta. Kouristuksen saa vuodessa noin 30 suomalaista äitiä, mutta kuolemantapaukset ovat meillä harvinaisia. Vuosina 1972–2005 siihen kuoli 15 äitiä.

Toinen vakava pre-eklampsiaan liittyvä tila on maksan toimintahäiriö, niin sanottu HELLP-oireyhtymä. Siinä punasolujen hajoaminen kiihtyy, maksaentsyymien määrä nousee ja verihiutaleiden laskee. Häiriön oireita ovat ylävatsakipu, pahoinvointi ja oksentelu. Äidille voi kehittyä vaikea hyytymishäiriö, maksainfarkti tai -verenvuoto, jopa monielinvaurio.
– Raskausmyrkytys on etenevä sairaus. Hoidon tavoitteena on estää kouristus, äidin elinvauriot ja taata sikiön hyvä vointi. Varsinkin varhaisilla viikoilla alkanut pre-eklampsia on tasapainoilua. Siinä punnitaan, milloin on oikea hetki synnyttää. Joskus raskaus joudutaan päättämään hyvinkin ennenaikaisesti, toteaa dosentti Hannele Laivuori Helsingin yliopistosta.
Raskausmyrkytys aiheuttaa yli 15 prosenttia ennenaikaisista synnytyksistä. Yleensä synnytys joudutaan käynnistämään tai tehdään sektio.

Vaikka oireilu alkaa usein lähellä laskettua aikaa, äidin elimistössä tapahtuu muutoksia jo aiemmin. Pre-eklampsia on istukan sairaus, jossa istukan tuottamat välittäjäaineet vaikuttavat äidin verisuonten seinämiin ja aiheuttavat varsinaisen kliinisen taudin. Jos istukka toimii huonosti, sairauteen liittyy sikiön kasvuhäiriö.
– Raskausmyrkytys on kuvaava sana, vaikkei mitään merkkejä toksisista aineista ole löytynyt. Voidaan kuitenkin ajatella, että istukasta vapautuu äidin verenkiertoon jotakin, mikä laukaisee toimintahäiriön, Laivuori sanoo.
Yksi teoria pre-eklampsian syistä on immunologinen: äidin keho hylkii sisällään kasvavaa puoliksi vierasta perimää. Mekanismi saattaa olla samantapainen kuin toistuvissa keskenmenoissa.
Raskausmyrkytyksellä on vaikutuksia koko loppuelämään: sekä äidillä että lapsella on keskimäärin 2–3-kertainen riski sairastua myöhemmin sydän- ja verisuonitauteihin. Syyksi on arveltu, että sairauksien taustalla vaikuttavat samat geenit. Toisaalta saattaa olla, että pre-eklampsia vaurioittaa verisuonistoa ja siksi sairastumisen riski kasvaa.

Raskausmyrkytys on kehittyvissä maissa infektioiden ja vuotojen rinnalla yksi yleisimpiä äitikuolleisuuden syitä. Vuosittain siihen menehtyy 63 000 naista ja satoja tuhansia sikiöitä ja vastasyntyneitä. Länsimaissa kuolemanriski on pieni, mutta arvaamattoman taudin seuranta ja hoito työllistävät terveydenhuoltoa.
Hannele Laivuori johtaa tutkimusryhmää, joka etsii pre-eklampsian alttiusgeenejä ja syntymekanismia sekä kehittää taudin ehkäisy- ja hoitokeinoja. FINNPEC-hanketta varten on kerätty DNA-näytteet yli 2 500 äidiltä, lähes 1 500 isältä ja 2 000 lapselta. Osalta äideistä on myös istukka- ja seeruminäytteet.
Hankkeessa ovat mukana kaikki Suomen yliopistosairaalat, ja tutkijoita on lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta, Folkhälsanista, Karoliinisesta instituutista ja Sanger-instituutista.
Pre-eklampsiaa esiintyy noin 5 prosentissa raskauksista. Syy on tuntematon, mutta perimä selittää alttiudesta puolet. Sen lisäksi vaikuttavat äidin ikä, ylipaino, ykköstyypin diabetes, verenpainetauti, munuaissairaus ja sidekudossairaudet. Tavallisimmin sairastuu kuitenkin terve ensisynnyttäjä.
– Pre-eklampsiaa on tutkittu vuosikymmeniä, mutta paljon on vielä kesken. Raskaus on aina stressitesti keholle. Etsimme kiivaasti keinoja, jotta osaisimme ennakoida, kenelle raskausmyrkytys tulee ja esiintyykö se lievänä vai vakavana.

Tutkimukset osoittavat, että päivittäinen pieni annos asetyylisalisyylihappoa saattaa vähentää pre-eklampsiaa, kertoo aiheesta väitöskirjaa viimeistelevä Pia Villa. Raskausviikolla 12 aloitettava miniasperiini (100 mg/vrk) on paikallaan, jos odottajalla on useita riskitekijöitä. Raskausmyrkytyksen uusiutumisriski on keskimäärin 13 prosenttia.
Hannele Laivuori uskoo, että tulevaisuutta ovat riskilaskentaohjelmat, joissa yhdistetään raskausmyrkytyksen eri riskitekijöitä.
– Olen lakannut ajattelemasta, että kyseessä olisi yksi ainoa sairaus. Tähän asti potilaat on jaoteltu vain pre-eklampsian alkamisajankohdan mukaan. Meillä on tarve tunnistaa muunlaisia alaryhmiä, joissa eri riskitekijöillä on erilainen merkitys, hän toteaa.

Olavi Ylikorkala ja Juha Tapanainen (toim.): Naistentaudit ja synnytykset. Duodecim 2011.

Raskausmyrkytyksen riskitekijöitä

• Perinnölliset tekijät selittävät jopa puolet riskistä. Sekä äidin että isän geeneillä on merkitystä.
• Ikä ja ylipaino. Nuori ja hoikka odottaja ei ehkä saa raskausmyrkytystä, vaikka hänellä olisi siihen taipumuksia. Tuhdilla nelikymppisellä tilanne voi olla toinen.
• Pitkä raskauksien väli. Jos edellisestä raskaudesta on yli 10 vuotta, riski kohoaa yhtä suureksi kuin ensisynnyttäjällä.
• Diabetes, krooninen munuaissairaus, sidekudossairaudet, verenpainetauti.
• Monisikiöinen raskaus.
   

Julkaistu Tehy-lehdessä 3/2013