Nokkosihottumaksi kutsutun urtikarian laukaisija voi olla epäselvä.
Urtikariasta eli nokkosihottumasta kertovat punoittavat, tarkkarajaiset ja kutisevat paukamat iholla. Paukamat eivät hilseile, eikä niissä ole vesikelloja.
Paukamat syntyvät, kun ihon syöttösolut vapauttavat histamiinia ja muita vaikuttaja-aineita. Ne tulevat usein arvaamatta ja nopeasti esimerkiksi flunssan jälkeen.
Tällaista akuuttia ja lyhytkestoista urtikariaa on ainakin 10–20 prosentilla suomalaisista vähintään kerran elämänsä aikana.
– Urtikaria on tavallinen tauti. Uskon, että sitä on useammalla kuin 20 prosentilla suomalaisista, mutta muutaman päivän kestävä urtikaria ei tule välttämättä koskaan ilmi ja tilastoihin mukaan, sanoo iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Håkan Granlund Terveystalosta.
Urtikaria on yleisempi naisilla kuin miehillä. Eniten sitä esiintyy 20–40-vuotiailla.
– Voi myös olla, että naiset hakeutuvat miehiä useammin lääkäriin urtikariaoireiden takia. Oireita on eniten 20–40-vuotiailla ehkä siksi, että elämänvaihe on keskivertoa stressaavampi, Granlund arvelee.
Urtikarian oireet on helppo tunnistaa, mutta vaivasta on monta erilaista tyyppiä ja sen laukaisijan tunnistaminen voi olla vaikeaa.
Akuutti urtikaria kestää yleensä muutaman päivän tai viikon eikä oireile muuten kuin punoittavina ja kutisevina paukamina iholla. Se on yleisempi lapsilla kuin aikuisilla. Paukamat voivat nousta iholle minuuteissa, ja niitä voi tulla laajoille alueille. Yksi paukama elää korkeintaan vuorokauden.
Laukaisijoita voivat olla lääkitys, allergia tai ruoka-aine.
Ihottumalle altistava tekijä on monesti infektio, kuten flunssa, tai vastustuskykyä laskeva stressi. Kun vastustuskyky on alentunut, syöttösolut pääsevät vapauttamaan histamiinia.
– Jos akuutti urtikaria toistuu, oireiden syy ja laukaisija kannattaa yrittää selvittää. Usein pyydän potilasta pitämään päiväkirjaa oireista ja tekemisistä.
Laukaisijoita voivat olla esimerkiksi lääkitys, allergia tai jokin tietty ruoka-aine.
Akuutti urtikaria voi olla myös vakavan yliherkkyysreaktion eli anafylaksian ensioire. Anafylaksian oireita ovat ihottuman lisäksi verenpaineen lasku, hengenahdistus sekä suolisto-oireet, kuten oksentelu ja ripuli. Anafylaksiassa on hakeuduttava heti lääkärin vastaanotolle.
Urtikariasta on myös vakavampi krooninen muoto. Siitä kärsivien määrää on vaikea määritellä, mutta tällä hetkellä kroonisesta urtikariasta kärsiviä on arviolta yhdestä kahteen prosenttia suomalaisista.
Kroonisesta urtikariasta on kyse, kun oireet kestävät yli kuusi viikkoa. Oireita esiintyy usein lievinä päivittäin ja vakavampina aika ajoin.
Kroonisesta urtikariasta kärsivillä on usein myös angioödeemaa. Angioödeemassa on kyse ihon ja limakalvojen turpoamisesta. Urtikaria esiintyy vain ylemmässä dermiksessä, angioödeema taas alemmassa dermiksessä ja limakalvoissa. Angioödeemaan liittyvä turvotus voi aiheuttaa esimerkiksi silmäluomien turpoamista ja hengitystieoireita. Yleinen angioödeeman aiheuttaja on verenpainelääkitys.
Kroonisen urtikarian syy on sisäsyntyinen autoimmuunitauti, mutta taudin laukaisija ei välttämättä koskaan selviä. Laukaisijoita voi olla myös useita erilaisia.
– Alle kuusi viikkoa kestävät urtikariat ovat usein paremmin selitettävissä kuin krooniset tapaukset.
Helpoiten kroonisen urtikarian laukaisija selviää, jos kyse on jostakin fysikaalisesta tekijästä. Tällaista urtikariaa on vajaa viidesosa kaikista tapauksista. Fysikaalisessa muodossa oireet laukaisee jokin ulkoinen ärsyke, kuten runsas hikoilu tai paine, jonka aiheuttaa esimerkiksi vyö tai raskas laukku, kylmä ilma tai tärinä.
– Potilaanani on ollut kylmäurtikariasta kärsivä mies, jonka pitää välttää talvipakkasilla ulkona olemista kokonaan.
Joitakin fysikaalisen urtikarian laukaisijoita on mahdotonta täysin välttää.
Urtikaria on yleensä helppo todeta iho-oireiden perusteella. Kroonisen urtikarian laukaisijoita voidaan selvittää verikokeilla ja muilla tutkimuksilla, jos niistä näyttää olevan oireiden perusteella hyötyä.
Ensisijainen hoito on laukaisijan poistaminen, jos se on tiedossa. Joitakin fysikaalisen urtikarian laukaisijoita, kuten kylmää, on myös mahdotonta täysin välttää.
Yleisin lääkehoito on antihistamiini. Jos paukamat häviävät ilman reseptiä myytävillä antihistamiinivalmisteilla ja tavallisilla annostuksilla, potilas voi lääkitä vaivaa omin päin. Joskus auttavat vasta suuret, esimerkiksi nelinkertaiset, antihistamiiniannokset.
Jos antihistamiini ei auta, kroonista urtikariaa voidaan hoitaa kortisonilla, leukotrieenireseptorin salpaajilla, siklosporiinilla, dapsonialla tai omalitsumabialla.
Urtikariaan käytetään myös UVB-valohoitoa. Jos sairauteen liittyy anafylaksia, potilaan voi olla tarpeen kantaa mukanaan Epipen-kynää.
Kroonisen urtikarian ikävin puoli voi olla se, että oireilua on vaikea ennakoida ja oireet tulevat juuri silloin, kun niitä ei toivoisi.
– Oireiden ilmaantuminen yllättäen aiheuttaa stressiä ja noloja tilanteita. Ihminen saattaa eristäytyä oireiden takia, ja eristäytyminen voi aiheuttaa ajan kuluessa masennusta. Lisäksi ihon kutina ja mahdollinen kipu kuormittavat päivittäistä elämää, kuvailee vastaava hoitaja, ihotautien ja psykiatrian erikoissairaanhoitaja Maria Aitasalo Iholiitosta.
Oikea tieto ja vertaistuki auttavat selviytymään oireilun aiheuttamista hankalista tilanteista.
– Hoitajien on tärkeää tunnistaa urtikaria. Kroonisesta urtikariasta kärsiviä voi ohjata potilasjärjestöjen vertaistuen piiriin, Aitasalo lisää.
Lähteenä myös Iholiiton Urtikaria-opas ja ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Alexander Salava.
Julkaistu Tehy-lehdessä 11/2014
