Kirsi Nicklén, 68, ei saa otettua montaa askelta Hyvinkään Hevossairaalan käytävillä, kun hänet jo pysäytetään. Yhdellä on asiaa röntgengeneraattorin uusimisesta, toisella laboratorion vikaantuneesta sentrifugista. Kolmas huikkaa kuulumiset leikkaussalista: tänään on hoidettu yhdeltä hevoselta keratooma eli kavion sarveisaineen liikakasvu ja toiselta leikattu peniskasvain.
Kirsi on työskennellyt hevossairaalassa sen perustamisesta lähtien eli 20 vuotta. Ensi alkuun työviikot olivat normaalin mittaisia, mutta jossakin vaiheessa kuudenkympin jälkeen Kirsi sopi työnantajan kanssa työviikon lyhentämisestä nelipäiväiseksi. Virallinen eläkeikä eli 63 vuotta 9 kuukautta tuli ja meni. Kirsi alkoi tehdä 64 vuotta täytettyään ensin kolmea ja sitten kahta päivää viikossa.
Nykyisellään hän työskentelee noin kuusi päivää kuukaudessa.
”Työajan lyheneminen hiljalleen on tuntunut tosi hyvältä. Samoin se, että olen pystynyt vaikuttamaan omaan työhöni koko ajan”, sanoo Kirsi.
Työnantajalta on tullut viestiä, että Kirsin työpanosta tarvitaan vielä.
”On se toki terveydestäkin kiinni. Mutta näillä näkymin aion olla töissä siihen asti, kun pystyn käyttämään osaamistani monipuolisesti ja siitä on oikeasti hyötyä työyhteisössä.”
Hiljainen tieto jakoon
Kirsin työtehtävät ovat muuntuneet työajan lyhenemisen myötä. Aloittaessaan hevossairaalassa hän vastasi röntgenkuvauksista ja laboratoriosta, mutta nykyisellään työnkuva on aiempaa monipuolisempi ja vaihtelevampi ja siihen sisältyy vain vähän potilastyötä.
”Työhöni sisältyy aika paljon röntgenkuvauksiin, laboratoriolaitteisiin, potilasohjelmaan ja tietokoneisiin liittyvää ongelmanratkaisua. Perehdytän uusia työntekijöitä ja koulutan työkavereita sillä ajatuksella, että jaan mahdollisimman paljon hiljaista tietoani työyhteisössä. Toimin usein myös it-tukihenkilönä.”
Kuvantaessa ei saa hermostua, vaan pitää pysyä ihan coolina. Eikä auta, vaikka näyttäisi rauhalliselta. Jos sisällä kiehuu, hevonen aistii sen.
Laboratoriossa hänen vastuualueenaan oli laadunvarmistus, työn kehittäminen ja osallistuminen laitehankintoihin. Kirsi saattaa tehdä laboratoriossa vieläkin verikokeita tai katsoa mikroskoopilla solunäytteitä.
Kirsi osallistuu myös kehittämisprojekteihin. Viime vuonna häntä työllisti potilasjärjestelmän muutoksen valmistelu, käyttöönotto ja koulutus. Vuosi sitten tammikuussa kertyikin tämän takia 18 työpäivää.
Hevosta pitää lukea
Kirsi sanoo 20 vuoden aikana tutustuneensa hevoseen.
”En ole aiemmin ollut mikään hevosihminen. Minun etuni alkuaikoina oli, etten osannut pelätä, koska tiesin liian vähän siitä, mitä kaikkea voi tapahtua. Otin alkuvuosina ratsastustunteja, jotta oppisin hevosesta vähän enemmän.”
Hevosen kanssa oleminen opettaa kärsivällisyyttä ja hetkessä olemista – omia asioitaan ei saa jäädä miettimään. On myös hyvä osata lukea, millaisissa fiiliksissä hevonen on, kuinka paljon sitä pelottaa tai milloin sitä alkaa ärsyttää.
Kirsin mukaan hevonen aistii paljon.
”Onneksi en ole stressaantuvaa laatua. Kuvantaessa ei saa hermostua, vaan pitää pysyä ihan coolina. Eikä auta, vaikka näyttäisi rauhalliselta. Jos sisällä kiehuu, hevonen aistii sen.”
Hevossairaalassa kertyy vuodessa kuvauskertoja lähes 2 000 ja yksittäisiä kuvia moninkertainen määrä. Röntgenkuvauksiin liittyviä töitä Kirsi vähensi jo ennen virallista eläkeikäänsä.
”En olisi jaksanut enää jatkuvaa röntgenkuvausta. Hevosten kanssa joutuu olemaan valtaosassa kuvauksia samassa huoneessa painavassa suojaessussa. Lisäksi joutuu nostelemaan vaikkapa niiden jalkoja ja siirtelemään enemmän putken asentoa kuin ihmiskuvauksissa. Lisäksi täytyy pitää huolta työturvallisuudesta, ettei saa kaviosta. Pidemmissä kuvauksissa aloin huomata polvien tai selän kipeytyvän.”
Rauhoitus ei estä hevosen reaktioita: potku tulee aivan yhtä voimakkaasti kuin hereilläkin.
Hevosten ostotarkastuskuvauksissa saatetaan ottaa 20–30 kuvaa. Kuvaaminen vie kokeneeltakin ammattilaiselta tunnin – edellyttäen, että kaikki sujuu ongelmitta.
Hevonen rauhoitetaan lähes aina röntgenkuvia varten. Silloin se on helpompi saada toivottuun asentoon ja se myös pysyy paremmin paikoillaan.
”Rauhoitettuakin hevosta pitää seurata ja lukea, sillä rauhoitus ei estä hevosen reaktioita: potku tulee aivan yhtä voimakkaasti kuin hereilläkin. Lisäksi rauhoitettuna hevonen ei seuraa ympäristöään yhtä tarkkaan kuin tavallisesti. Siksi se saattaa yllättäen säikähtää jotakin sellaista, mitä ei yleensä pelästy.”
Vaikein hetki
Kirsillä on pitkä kokemus työelämästä. Hän valmistui röntgenhoitajaksi vuonna 1979, erikoisröntgenhoitajaksi 1986 ja terveydenhuollon maisteriksi 1997.
Ennen hevossairaalaa Kirsi työskenteli röntgenhoitajana eri sädehoitoyksiköissä sekä tuotepäällikkönä ihomittalaitteita valmistavassa yrityksessä. Juuri ennen hevossairaalassa aloittamista hän oli vuorotteluvapaan sijainen Helsingin yliopiston eläinsairaalan röntgenissä.
