Jotta lapsi oppii käyttämään huumoria hyväntahtoisesti ja rakentavasti, sen käyttöä tulee saada harjoitella.
2. Mikä lapsia naurattaa?
Kengät väärissä jaloissa, ketsuppipullosta kaverin kasvoille lentävä roiske ja vanhemman takamus, joka on kastunut märässä keinussa. Tällaiset yllättävät, epäjohdonmukaiset asiat ja toisen epäonni ovat naperoista hauskoja. Ja vessahuumori se lasten mielestä vasta hauskaa onkin! Heistä on hurjan huojentavaa, kun joku uskaltaa kertoa jotain, jota ei oikeastaan saisi sanoa.
Hassut äänet ja ilmeet naurattavat. Kuka osaa tehdä kainalopierun? Kuka pystyy ilmeilemään kuin olisi syönyt jotain ällöä? Sanoja on kiva väännellä ja liioitella asioita: mä söin lautasellisen kakkakuulia, mä söin kolme!
Tiedätkö, miksi nakilla ei ole sukkia? Koska ne ovat makkaralla.
Eri lapset ilmaisevat huumoriaan eri tavoin. Aikuinen saattaa erehdyksessä nauraa jutuille, joita lapsi ei ole tarkoittanut huumoriksi. Siksi kannattaa havainnoida ensin jonkin aikaa, mitkä asiat lapsia naurattavat.
Lasten kanssa voi tehdä huumoriseinän, johon voi laittaa lapsen luvalla hassuja juttuja, piirustuksia ja vitsejä. Tiedätkö, miksi nakilla ei ole sukkia? Koska ne ovat makkaralla.
3. Missä huumori kukkii?
Leikkisä, leppoisa ja lapsen osallisuutta korostava ilmapiiri houkuttelee naurua. Siinä aikuiset arvostavat, kannustavat ja osallistuvat lasten huumoriin, vaikka eivät ymmärtäisi sitä.
Arki on täynnä komiikkaa. Vetoketju jää jumiin, näkkärin rouskeesta tulee musiikkia ja tarra nappaa sukanpohjaan. Mitä enemmän lapset saavat osallistua arjen pyörittämiseen, sitä enemmän mahdollisuuksia yhteiselle naurulle tulee.
Kun aikuinen hassuttelee mukana, hän voi ohjata huumorin suuntaa ja ryöpsähtelyt vähenevät.
Päiväkotiin voidaan järjestää tosikkovapaatila, jonne lapset saavat halutessaan mennä esittämään hassuja juttuja yleisölle. Sinne voi tuoda vanhoja vaatteita rekvisiitaksi ja siellä saa metelöidä.
Lasten huumori lähtee herkästi lapasesta, ja aikuiselle voi tulla tarve hillitä sitä. Jos aikuinen jatkuvasti sammuttelee lasten hauskuutta, huumorista tulee provosoinnin väline ja väsyneenä päivänä lapset alkavat ärsyttää aikuista tahallaan. Kun aikuinen hassuttelee mukana, hän voi ohjata huumorin suuntaa ja ryöpsähtelyt vähenevät. Hassutteleva aikuinen jaksaa tehdä paremmin kasvatustyötään lasten kanssa. Lapsen kiukusta ei kuitenkaan saa vääntää vitsiä.
4. Millaisissa tilanteissa huumoria kannattaa hyödyntää päiväkodissa?
Odottaminen, kiirehtiminen ja hiljaisuutta vaativat hetket ovat lapsille usein vaikeita, ja niitä kannattaa keventää.
Aikuinen voi laittaa ruokaa odottelevat lapset arvuuttelemaan, mitä tänään on tarjolla. Sitä syödään lusikalla, ja siinä on oranssia. Olisiko se papan- vai sittenkin siskonmakkarakeittoa?
Siirtymiin liittyvä kiireen tuntu voi helpottaa, kun saa kävellä osan matkaa kuten pulu, elefantti tai hiiri.
Osa lapsista haluaa syödä rauhassa, osa hassutella. Lapsen tulisi saada valita itse paikkansa höpöttäjäpöydästä tai rauhallisesta pöydästä. Aikuiset jalkautuvat pöytiin ja hillitsevät tarvittaessa menoa. Meteli pysyy aisoissa, kun ruokailu on järjestetty useaan pieneen tilaan yhden avaran tilan sijaan.
Pahassa pattitilanteessa voi kokeilla yhdessä känkkäränkkäkäkätystä. Nauruhepulin jälkeen tilanne ei tunnu yhtä musertavalta.
5. Mitä lapsen on hyvä tietää huumorista?
Huumorilla voi loukata toista, ja eri paikoissa on sille erilaiset säännöt. Pippeli-sanalla saa päiväkotikaverit nauramaan, mutta se ei muuta mummun tai papan hautajaisissa surullisia ilmeitä iloisiksi. Kannattaa miettiä porukalla, minkälainen hassuttelu sopisi esimerkiksi mummun ja minkälainen kaverin synttäreille.
Joskus lapsi jatkaa hassutteluaan, vaikka ei saa siihen vastakaikua. Yhdessä voidaan sopia ja harjoitella jonkin lopettamismerkin käyttöä: kun vaikkapa hiljaisuuspeukku nousee, hassuttelu on siltä erää loppu. Sitä voi jatkaa sitten päivälevon jälkeen.
Lasten kanssa kannattaa miettiä, mitä eroa on yhdessä nauramisella, itselle nauramisella ja toiselle nauramisella. Huvittaako tämä meitä kaikkia? Miltä tämä tuntuu toisesta? Asioille, joille ei toinen voi mitään, ei saa nauraa. Ei edes aikuisena.
6. Mitä tehdä lasten älyttömille jutuille?
Kakka- ja pissajutut ovat monen aikuisen mielestä tabuja, ja toistuvina ne ärsyttävät. Turvallinen aikuinen ei tyrmää lasten älyttömiäkään juttuja, vaan alkaa pohtia niitä yhdessä lasten kanssa.
Kun tabuista tehdään luonnollisia, niistä puhuminen vähenee. Lasten kanssa voi miettiä, miten ruoasta tulee kakkaa. Muovailuvahasta voidaan tehdä pökäleitä ja vartalolla voidaan jäljitellä erilaisia kakan olomuotoja löysästä papanoihin.
Kirosanat ovat kiellettyjä, mutta niiden tilalle voi kehitellä toisia. Maitolasi kaatui, voihan lörö!
Lähde: Tuula Stenius ja Sanna Seetri (kuv.), Naurunaperot. Santalahti 2026.