Mestari elementissään – Jani Leppänen kipsaa murtumat ja virheasennot, taustalla soi raskas rock

Trampoliinilla nilkkansa murtaneita lapsia, mökkihommissa loukkaantuneita ikäihmisiä, sähkö­potkulaudalla törmäilleitä nuoria. Kipsimestari Jani Leppäsen työssä näkyy koko elämän kirjo.

Kuvateksti
Kipsimestari Jani Leppäsen vahvuus on potilaiden kohtaaminen rennosti ja mutkattomasti.
Kuva: Mikko Nikkinen

Etelä-Karjalan keskussairaalan kipsipolin pajanurkkaus on vaikuttava. Täältä löytyy muun muassa akkuporakone, teollisuusnitoja, pihtejä, ruuvimeisseleitä, jakoavaimia, leikkureita, talttoja, viiloja, muttereita ja timanttiteriä.

Kaikkia työkaluja ei suinkaan käytetä tuentojen tekemisessä, vaan paja toimii myös päivystyksen työkaluverstaana. Aina on jossain ruuvi löysällä tai jollain ongenkoukku ihossa.

”Mutta esimerkiksi ortoosin tekemiseen tarvitaan niittejä ja teollisuusnitoja. Ja jos murtuneesta turvonneesta sormesta on saatava sormus pois, voidaan tarvita timanttiterää sen leikkaamiseen”, kertoo kipsimestari Jani Leppänen, 47.

Meininki kipsipolilla on muutenkin rouheaa. Taustalla soi raskas rock, ja tänään kipsimestareina hääräävät Janin sanoin ”hieman vatsakkaat keski-ikäiset miehet”.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Hulivilistä mestariksi

2010-luvun alkupuolella Jani työskenteli sairaanhoitajana ortopedian ja traumatologian osastolla, kun sähköpostiin kilahti viesti, että olisiko kenelläkään kiinnostusta lähteä opiskelemaan kipsimestariksi.

Jani sanoi hep, koska häntä kiinnostivat kädentaidot. Kipsimestarin koulutukseen hänellä ei kuitenkaan ollut vaadittua kokemusta.

”Niinpä opiskelin ensin kipsaajan perusammattitutkinnon eli minusta tuli kisälli. Sitten jatkoin erikoisammattitutkintoon ja valmistuin kipsimestariksi vuonna 2015.”

Ala on kuin Janille tehty. Siitä kertovat muun muassa kisavoitot: vuonna 2012 hän sai kipsauksen kisällipalkinnon ja vuonna 2016 hän voitti kipsauksen Suomen mestaruuden.

Jos on peukalo keskellä kämmentä, tämä työ ei oikein onnistu.

Se, miten Jani oli alun perin päätynyt hoitoalalle, oli sattumusten summa ja ihmettelyn aihe Janin läheisille.

”Perushoitajana työskentelevä mutsini sanoi, että olin meidän katraasta se viimeinen, jonka hän olisi ajatellut valitsevan hoitoalan. Olin nuorempana aikamoinen hulivili.”

Janin nuoruuteen kuului hanttihommia ja pitkiä työttömyysjaksoja. Työl­lisyystyöt kotipalvelussa synnyttivät ­kuitenkin kipinän hakea lähihoitaja­opintoihin. Hän tähtäsi ensihoitoon, ja lähihoitajaksi valmistuttuaan hän jatkoi ensihoidon opintoja ammattikorkeakoulussa Lappeenrannassa.

Polvi- ja selkäkremppojen vuoksi hän ei vienyt ensihoitajan opintoja ihan loppuun asti, vaan sairaanhoitajaksi valmistuttuaan hän siirtyi työelämään.

Koko elämän kirjo

Jani pyörittää kolmen kipsimestarikollegansa kanssa kipsipolia seitsemänä päivänä viikossa aamu- ja iltavuorossa. Potilaita tulee sekä ajanvarauksella että päivystyksellisesti eri puolilta Etelä-Karjalan hyvinvointialuetta. Yöllä murtumapotilaita auttavat päivystyksen hoitajat, jotka on koulutettu tekemään perustuentoja.

Kipsaajien työssä näkyy koko elämän kirjo. Yleisimpiä ovat nilkka- ja rannemurtumat.

”Lapset saavat niitä trampoliinilla, keinuessa, pyöräillessä. Syksyisin meille tulee marjastajia ja sienestäjiä, jotka kaatuilevat metsässä. Yksi potilasryhmä ovat kesämökkeilijät erityisesti syksyisin ja keväisin, kun mökkejä laitetaan kuntoon. Tavallinen tarina on se, että ränninpuhdistaja tulee tikkaiden kanssa alas”, Jani kuvailee.

Sähköpotkulaudat ovat lisänneet kipsipolin asiakasmääriä. Sähköpotkulautaonnettomuuksissa murtuvat tavallisimmin kyynärpäät ja ranteet, kun laudalla kaatuja ottaa kädellä vastaan.

Murtumien lisäksi tuentoja tehdään muun muassa jalkojen virheasentoihin, kuten vauvojen kampurajalkoihin, ja palovammoihin asentohoidoksi.

Tuentoja on monia erilaisia – on umpikipsejä, yksilöllisiä ortooseja eli irrotet­tavia kipsejä, lastoja, teippauksia ja valmistukia.

”Kipsaajan ammattitaitoa on, että hän osaa valita oikeanlaisen tuennan.”

Lantio-alaraajakipsi on ehkä haastavin tuenta, jonka Jani on tehnyt. Sellaista voidaan tarvita, jos esimerkiksi murtunutta lonkkaa ei voida syystä tai toisesta leikata.

Neonkeltaisesta mustaan

Kipsipolin hyllyllä on värisuora. Valkoista kipsiä ei enää tehdä, koska se kellastuu ja likaantuu helposti, vaan tarjolla on kaikkea mahdollista neonkeltaisesta pinkkiin ja mustaan.

Umpikipsin tekemiseen menee noin puoli tuntia ja ortoosin tunnista puoleentoista.

”Tuenta tehdään potilaan anatomisten mittojen mukaan. Se ei saa vaivata, puristaa tai painaa eikä aiheuttaa lisää vammoja. Kohtalokkain virhe on, jos tuettu kohta jää väärään asentoon. Väärin tehdyllä tuennalla voi pahimmillaan aiheuttaa loppuelämän vammat. Älä tee, jos et tiedä, mitä olet tekemässä”, Jani sanoo.

Tavoitteenamme on, että potilas lähtee täältä hyvällä fiiliksellä.

Kipsaajalta vaaditaankin hyvää hahmotuskykyä.

”On osattava ajatella moniulotteisesti. Hyvät kädentaidot ovat tietysti myös tarpeen. Jos on peukalo keskellä kämmentä, tämä työ ei oikein onnistu.”

Hyvät ihmissuhdetaidot ovat kipsaajan työssä eduksi. Lapsipotilaita on paljon, ja tilanne on potilaalle aina hankala, on hän sitten lapsi tai aikuinen.

”Koskaan ei ole hyvä aika saada murtumaa. Meidän hoitoon ollaan kuitenkin tyytyväisiä, vaikka muuten tietysti ketuttaa. Tavoitteenamme on, että potilas lähtee täältä hyvällä fiiliksellä.”

Kipsipoli tekee yhteistyötä ortopedian poliklinikan kontrollipolin kanssa. Kipsatut potilaat kiertävät pääsääntöisesti kontrollipolin kautta, vaikka osa kipseistä voidaan poistaa myös terveysasemilla.

”Me näemme suurimman osan kipsatuista potilaista uudelleen. On kiva nähdä työnsä lopputulos ja se, että potilaat paranevat.”

Kipsimestarin työvälineitä vyöllä.
Rannemurtuma on yksi yleisimmistä murtumista, joita Jani Leppänen hoitaa.
Kuva:
Mikko Nikkinen

Työpäiväni: Kiireisenä päivänä oppipoika apuna

Klo 7.30 Työpäivä alkaa. Mukana kipsauksen kisällitutkintoa suorittava kipsiteknikko-opiskelija.

Klo 8.20 Otamme vastaan päivän ensimmäisen ajanvarauspotilaan.

Klo 8.40 Sormivammapotilas, jonka otamme lääkärin kanssa vastaan. ­Kuvien jälkeen teen hänelle väli­aikaisen sidoksen. Potilas leikataan myöhemmin.

Klo 9.30 Otamme vastaan potilaan, joka oli tullut edellisenä yönä murtuman takia päivystykseen.

Klo 10 Olisi pitänyt poistaa kipsi pienen potilaan jalasta, mutta vanhemmat olivatkin poistaneet sen sujuvasti kotona.

Klo 10.20 Teemme nuorelle miehelle tuennan ranteeseen, joka on murtunut kaatuessa.

Ruokatauko, minkä jälkeen avus­tamme kirran päivystäjää, kun pitää lyhentää potilaalle leikkaussalissa murtuman tueksi asetettua K-piikkiä.

Klo 12 Ajanvarauksena postoperatiivisen tuennan ja ompeleiden poisto sekä uuden tuennan teko.

Klo 12.40 Vuodetarkkailupotilaalle kivunhoidoksi käteen valmisortoosi.

Klo 13 Ajanvarauksena säärioperoidun potilaan ompeleiden poisto.

Klo 14.20 Potilaalle tuenta ranne­murtumaan.

Klo 14.40 Pikkupotilaalle rannetuenta.

Klo 15 Potilas tulee hakemaan ­kipupolilta kovapohjaisen kengän. Kengän sovitus ja asetus.

Klo 15.15 Päivä ohi.