Sairaanhoitaja Johanna Yli-Hakala ohjeistaa astmapotilaita Seinäjoen keskussairaalassa. Kuva: Mikko Lehtimäki

Astman hoidossa on Suomessa otettu suuria harppauksia

Vaikeaa astmaa sairastavat saavat apua biologisesta lääkkeestä.

Tumma nainen penkoo hädissään keittiön laatikoita. Hengitys vinkuu, eikä hän saa happea. Oireet pahenevat, ja hän tuupertuu lopulta kuistille. Annabella Sciorran näyttelemä päähenkilö sairastaa astmaa. Hän ei löydä astmalääkettään, sillä pahista näyttelevä Rebecca De Mornay on piilottanut sen. Kohtaus on vuonna 1992 ensi-iltansa saaneesta elokuvasta nimeltä Käsi, joka kehtoa keinuttaa.

Kohtauksen kuvaama tilanne olisi voinut olla vielä elokuvan ilmestymisen aikoihin mahdollinen myös todellisessa elämässä.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

1990-luvun alussa suomalaiset astmapotilaat kiersivät terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja päivystyksissä ilman, että oireiden perussyyhyn, keuhkoputken limakalvolla olevaa tulehdukseen, pystyttiin puuttumaan lääkkeillä. Tilanne alkoi vähitellen kohentua sisäänhengitettävän kortisonin ja vuonna 1994 alkaneen kansallisen astmaohjelman myötä. Filha ry (tuolloin Tuberkuloosin vastustamisyhdistys) ryhtyi kouluttamaan ohjelman tiimoilta terveyskeskusten henkilökuntaa ja muita sidosryhmiä astman löytämisessä, diagnosoimisessa ja lääkehoidossa.

Oikea, oikeaan aikaan ja oikealla tekniikalla otettu lääkitys hoitaa sairauden perussyytä.

Vuoteen 2004 käynnissä ollut astmaohjelma oli menestys. Nykyään suomalaiset astmapotilaat saavat lääkkeistä pitkäaikaista apua oireisiinsa: oikea, oikeaan aikaan ja oikealla tekniikalla otettu lääkitys hoitaa sairauden perussyytä ja pitää oireet vähäisempinä. Kolmasosalla aikuisiän astmaan sairastuneista on kuitenkin vaikeuksia saavuttaa hoitotasapaino.

Sairaanhoitaja Johanna Yli-Hakala pitää vastaanottoa Seinäjoen keskussairaalan keuhkosairauksien poliklinikalla. Hän kertoo astmasta ­sairautena, käy läpi potilaan kanssa tämän lääkityksen ja opastaa oikeaan lääkkeenottotekniikkaan sekä pef-seurantaan, jonka potilas tekee itse kotona. Pef  (peak expiratory flow) mittaa uloshengityksen huippuvirtausta.

– Potilaan on tärkeää ymmärtää omien lääkkeidensä vaikutus sekä osata oikea käyttötapa ja ottotekniikka.

Astmatulehdusta rauhoitetaan sisään hengitettävällä kortisonilla. Keuhkoputkia avaavaa beeta2-agonistia otetaan tarvittaessa. Tavoitteina ovat oireettomuus, keuhkojen normaali toiminta ja pahenemisvaiheiden estäminen. Lääkehoitoa lisätään tai vähennetään oireiden mukaan.

Erikoissairaanhoitoa tarvitsevat pysyvästi vain vaikeaa astmaa sairastavat. Heillä on toistuvia pahenemisvaiheita, ja he joutuvat käyttämään jatkuvasti kortisonia tabletteina.

Biologista lääkettä injektiona saa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä kymmenkunta potilasta. Biologista lääkettä on neljää erilaista. Yksi injektio maksaa 1 000–2 000 euroa. Pistoksia annetaan kahden viikon tai kahden kuukauden välein sen mukaan, mistä lääkeaineesta on kyse. Ylläpitohoito voi jatkua vuosia.

Biologisella lääkkeellä pyritään siihen, että kortisonin määrää pystyttäisiin laskemaan.
 – Yleensä kestää jonkin aikaa ennen kuin tavoite on saavutettu, Johanna sanoo.

Kauhavalainen Anne-Mari Favorin on tullut Johannan vastaanotolle saamaan annoksen biologista lääkettä, benralitsumabia. Johanna kysyy kuulumiset ja varmistaa, että pistokselle ei ole mitään estettä. Pistoksen annon estää raskaus, antibioottihoito ja tietyt rokotteet. Hän kysyy myös astman oireista ja mahdollisista pahenemisvaiheista.

– Säännöllisesti käyvät potilaat tulevat tutuiksi, joten huomaan helpommin, jos heidän vointinsa on kääntynyt huonompaan.

Pistoksen jälkeen Johanna laittaa perinteisen munakellon soittamaan puolen tunnin päästä. Kellon soitua Johanna varmistaa, että kaikki on hyvin. Anne-Mari puhaltaa pef-mittariin uudet lukemat, joita verrataan edellisiin. Lukemat ovat erinomaiset ja vointi hyvä.

Johanna muistuttaa vielä uusitusta lääkereseptistä ja kehottaa tutustumaan Omakantaan, josta näkee kaikki terveystiedot. Seuraava aika varataan kesäkuun alkuun.

Vaikeaa astmaa sairastavien lisäksi Johanna tapaa potilaita, jotka ovat saaneet astmadiagnoosin vastikään. Astmaan voi sairastua missä iässä hyvänsä, mutta useimmiten aikuisiän astmaan sairastutaan 30–60-vuotiaana. Lapsena todettu astma saattaa parantua iän myötä, mutta aikuisiän astma on yleensä pitkäaikaissairaus.

Astma on monimuotoinen sairaus, jonka oireita ovat yleensä yskä, limaneritys, hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen. Ne alkavat useimmiten hengitysteiden virusinfektion, fyysisen rasituksen, kylmän ilman hengittämisen tai allergeenille altistumisen yhteydessä.

Arkikielessä puhutaan usein rasitusastmasta, mutta lääketieteellisesti sellaista ei ole olemassa.

Lievän ja alkavan astman oireet ovat usein jaksoittaisia, ja keuhkot toimivat pääosin normaalisti. Vaikeassa astmassa oireilu ja keuhkoputkien ahtautuminen voi olla pysyvää ja osin palautumatonta. Vaikeassa ja pitkittyneessä astma­kohtauksessa vinkunat voivat hävitä, hengitysäänet hiljentyä ja apuhengityslihakset olla käytössä. Syynä on pienten keuhkoputkien salpautuminen, jonka vuoksi ilmaa jää loukkuun keuhkojen ääreis­osiin. Tila voi olla hengenvaarallinen.

– Joillakin potilailla ilmasalpaus­ta on ilman, että se liittyy pahenemiseen, Johanna sanoo.

Arkikielessä puhutaan usein rasitusastmasta, mutta lääketieteellisesti sellaista ei ole olemassa. Rasituksessa ilmenevät oireet viittaavat siihen, että astman hoito ei ole tasapainossa.

Astmadiagnoosi perustuu puhalluskokeilla havaittuun keuhkoputkien vaihtelevaan supistumiseen. Perustutkimuksia ovat laboratoriossa tehtävä spirometria ja kotona tehtävä kahden viikon pef-seuranta. Näissä ilmavirtaus keuhkoputkissa mitataan ennen lääkettä ja keuhkoputkia avaavan lääkkeen jälkeen. Tarvittaessa voidaan tehdä rasituskoe tai metakoliinialtistus.

Lääkäri tekee jokaiselle potilaalle yksilöllisen lääkesuunnitelman. Ohjauskäyntiin sairaanhoitajan luona on varattava kunnolla aikaa, koska tietoa ja opittavaa tulee paljon kerralla. Ohjauksessa korostuu lääkehoidon lisäksi terveellisten elintapojen merkitys.

– Otan puheeksi myös nenän hoidon, koska krooninen nuha lisää huonon hoitotasapainon riskiä.

Johanna opastaa käyttämään lääkkeitä oikein. Tavoitteena on hyvä toimintakyky ja elämänlaatu sekä oireettomuus. Hoitavaa, hengitettävää kortisonilääkettä käytetään jatkuvasti, ja lyhytvaikutteista avaavaa lääkettä tarvitsee ottaa enintään kahdesti viikossa oireisiin. Myös pitkävaikutteista avaavaa lääkettä on olemassa. Astmaa voidaan hoitaa myös yhdistelmälääkkeellä.

Oikean lääkeannostelijan valinta on yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat sisäänhengitysvoima ja käsi-hengityskoordinaatio sekä potilaan mieltymykset. Aerosolin ottoon sopii avuksi tilanjatke. Tilanjatke on putkimainen lisävaruste, joka pidentää inhalaattorin suukappaletta ja ohjaa lääkkeen kohti suuta.

Pahenemisvaiheessa virtaus voi laskea 20 prosenttia ilman, että potilas huomaa eroa.

Tilanjatke antaa enemmän aikaa hengittää lääkesumu perille keuhkoihin. Tilanjatketta suositellaan kaikille suihkemaista lääkettä käyttäville, koska se vähentää kurkun ja äänihuulten ärsytystä.
Kun potilas oppii hoitamaan astmaansa ja oireet pysyvät poissa, hän siirtyy yleensä hoidettavaksi perusterveydenhuoltoon, työterveyshuoltoon tai yksityiselle lääkäriasemalle.

Riittävä lääkitys on jokaisella potilaalla omanlaisensa, joten lääkkeiden vaikutusta pitää seurata. Säännöllinen pef-seuranta on tärkeä osa itsehoitoa, sillä mittaustulosten avulla potilas huomaa, jos astma pahenee.

Pahenemisvaiheessa virtaus voi laskea 20 prosenttia ilman, että potilas huomaa eroa. Pahenemisvaiheen voi aiheuttaa esimerkiksi stressi, keväinen katupöly tai siitepöly, huono sisäilma, pakkanen tai flunssa.

Iäkkäitä potilaita tavatessaan Johanna varmistaa, että he pystyvät hengittämään sisään riittävän voimakkaasti. Vanhetessa sisäänhengityksen voima vähenee.

Vastaanotolla otetaan puheeksi myös suun terveys, koska kortisoni altistaa hampaat reikiintymiselle. Potilas saa kehotuksen käydä suuhygienistin vastaanotolla suun terveyden arvioimista varten.

– Hampaat pestään ennen lääkkeen ottamista. Lääkkeen ottamisen jälkeen suu huuhdellaan huolellisesti.

Johanna puhuu myös astman liitännäissairauksista, joita ovat esimerkiksi refluksitauti. Hän kannustaa painonhallintaan ja mahdollisen tupakoinnin lopettamiseen.

Ylipaino ja tupakointi vaikeuttavat hoitotasapainon saavuttamista. Ylipaino vie tilaa keuhkoilta, lisää hengityksen tarvetta ja aiheuttaa hengityslihasten väsymistä. Tupakointi puolestaan heikentää lääkkeiden tehoa, huonontaa keuhkojen toimintaa ja alentaa veren happipitoisuutta. Astma lisää myös riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä kakkostyypin diabetekseen.

Säännöllinen liikunta on tärkeä osa astman hoitoa. Tarvittaessa potilas saa apua liikunnan aloittamiseen fysioterapeutilta, sillä monet ovat liikunnan kanssa noidankehässä. Rasitus aiheuttaa hengenahdistusta, mikä saa välttämään liikuntaa ja kunto huononee entisestään.

– Jooga on astmaatikolle sopivaa liikuntaa hengitysharjoitustensa vuoksi.  

Lähteenä käytetty: The Lancet Respiratory Medicine, Käypä hoito ja Seinäjoki Adult Asthma Study (SAAS)

Astma on perinnöllinen

  • Astman riskiä lisäävät allerginen nuha ja tupakointi.
  • Lapsen astmariskiä lisäävät passiivinen tupakointi ja äidin tupakointi raskausaikana.
  • Lasten astmaoireet saattavat hävitä ennen kouluikää.
  • Sisätilojen kosteusvauriot voivat olla yhteydessä astman syntyyn ja pahenemiseen, mutta syysuhteista ei olla varmoja.
  • Nykyään astman hoito pohjaa vuonna 2012 annettuun Käypä hoito -suositukseen.
  • Vaikeista astmaoireista kärsii enää 2–5 prosenttia potilaista, kun vielä 1990-luvulla vaikeita oireita oli 20 prosentilla.
  • 1990-luvulla astman hoito maksoi yhteiskunnalle nykyrahassa 330 miljoonaa euroa. 
  • Vuonna 2013 kustannukset olivat enää 191 miljoonaa euroa, vaikka astmadiagnoosien määrä kasvoi.
  • Astmaan kuolee maailmassa vuosittain noin 400 000 ihmistä. Suomessa astmaan kuoli vuosina 2000–2009 keskimäärin 83 ihmistä, joista valtaosa oli yli 65-vuotiaita.

Julkaistu Tehy-lehdessä 6-7/2019.

Mainos
Mainos