Elina on tottunut tekemään paljon – joskus ehkä enemmänkin kuin tarvitsisi. Tutkijana riitti päällekkäistä tekemistä: projektinhallintaa, opettamista, yhteistyökumppaneiden tapaamisia ja omaa väitöstutkimusta. Moni työpäivä pyöristyi huomaamatta kellon ympäri.
Aivoni kärähtivät, mitään muuta syytä ei löydetty.
Iltavirkkuna kirjoittaminen sujui parhaiten illalla. Näppäimistön edessä tuli valvottua joskus aamuneljään. Kunnes selkää alkoi särkeä selittämättömästi eikä uni enää tullut. Ruokahalukin katosi.
Burnout pysäytti arkirumban reiluksi vuodeksi.
Mikä on tomaatti? Elina seisoo hypermarketissa ostoslistan kanssa, eikä yhtäkkiä tiedä, mitä on ostamassa tai miltä osastolta.
Tapahtumaa ennen Elina oli jäänyt kuukauden sairauslomalle, kun oli alkanut kouristella kesken elokuvaillan. Grand mal -tyyppiset kohtaukset diagnosoitiin lopulta psykosomaattisiksi oireiksi.
– Aivoni kärähtivät, mitään muuta syytä ei löydetty. Taustalla oli oma jästipäisyys ja ylisuorittaminen.
Aluksi Elina ei pystynyt keskittymään lukemaansa. Tai ainakaan hän ei sisäistänyt, mitä luki. Elokuvan loputtua ei muistanut, mitä keskivaiheilla tapahtui.
Kuntoutussuunnitelmassa auttanut ammatinvalintapsykologi suositteli, että itseohjautuva akateeminen maailma olisi hyvä jättää. Väitöskirja tiedonjakamisen paradokseista verkostoissa sai jäädä alkutekijöihin.
Tavallaan Elina palaa alalle. Hän aloitti lukion jälkeen fysioterapian opiskelun Jyväskylässä. Ensimmäisenä vuonna opintoja jäi kuitenkin pitkäaikaisen sairastelun vuoksi pahasti rästiin. Elina kyllästyi ja päätti vaihtaa spontaanisti logistiikkainsinöörin koulutusohjelmaan, jossa oli vapaita opiskelupaikkoja.
Ala vei mennessään. Hurjinta työtahti oli ehkä silloin, kun Nokia Siemens Networks syntyi ja Elina oli ostajana alihankinnassa. Muutettuaan Poriin hän jatkoi tietojohtamisen diplomi-insinööriopintoihin.
Kotona hän yllätti itsensä lukemasta yhä useammin silloisen fysioterapeuttimiehensä lääketieteellisiä artikkeleita. Jopa pientä alakateutta oli ilmassa. Missä itse olisikaan urallaan, jos olisi jatkanut opintoja aikoinaan fysioterapeutiksi?
Moni on sanonut Elinalle suoraan, että uuden alan opiskelu on hullun hommaa, jolla hankkii vain uuden burnoutin. Ammatinvalinnanohjauksessa ehdotettiin varaosamyyjän työtä, mutta se tuntui Elinasta rimanalitukselta. Uupua voi myös siitä, jos tekee työkseen jotain, mitä ei koe itselleen mielekkääksi.
Selkeä työnkuva ja työaika sekä ihmisläheisyys ovat tärkeitä tulevassa ammatissa.
– Hoitoalan sanotaan olevan henkisesti kuormittava, mutta on se myös palkitseva.
Alussa oli epävarmuutta, kuinka opiskelu onnistuisi. Kaikki ei jää ehkä ensilukemalta mieleen, kuten aiemmin. Tuki- ja liikuntaelinfysioterapia kiinnostaa eniten.
– Tässä kohtaa sisältä löytyy pieni insinööri. Saa leikkiä vähän salapoliisia, koska kyse on mekaniikasta eivätkä krooniseen kipuun vaikuttavat asiat ole aina yksinkertaisia.
Elina toivoo pääsevänsä harjoitteluun Englantiin tai Tanskaan, yliopistolliseen sairaalaan, jossa voisi tutustua tehohoitopotilaan kuntoutukseen.
Yritän olla tekemättä mitään, mitä en halua.
Opinnäytetyö käsittelee tankotanssin olkapäävammoja. Elinalle itselleen tankotanssi ja ilma-akrobatia ovat olleet parasta terapiaa.
Burnout tuntuu edelleen epäonnistumiselta.
– En valitettavasti pysty sanomaan, että olisin ottanut täysin opikseni. Opin kuitenkin, etten ole super-ihminen. Yritän olla tekemättä mitään, mitä en halua.
Teksti Minna Ruotsalainen
