Miro Simola sai odottaa saataviaan kauan, mutta se kannatti. Kuva: Pasi Leino

Ensihoitaja Miro Simola: ”Tuli mieleen, että nyt työnantaja viilaa linssiin”

Ensihoitaja Miro Simola saa vihdoin palkkasaatavansa, yli kuuden vuoden odotuksen jälkeen.

Juuri valmistunut ensihoitaja Miro Simola sai vuonna 2011 puhelinsoiton pienestä ensihoitopalveluja tarjoavasta lietolaisesta yrityksestä. Hänelle tarjottiin työtä palkalla, joka oli parempi kuin julkisella puolella. Miro päätti tarttua tarjoukseen.

Pian kuitenkin osoittautui, että kotona oleminen typistyi olemattomiin, mutta se ei tilinauhassa näkynyt. Vuorot venyivät ja saattoivat loppua koska tahansa.
Työpaikalla työskenteli neljä yrityksen ulkopuolista työntekijää. Juuri sen verran, että heillä ei ollut omaa luottamusmiestä, jonka puoleen kääntyä.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Työyhteisö ehdotti töiden järjestämistä niin, että olisi yksi vuorokausi töitä ja sen jälkeen kolme päivää vapaata. Se sopi työnantajalle. Työnantaja kuitenkin katsoi, että vaikka työntekijä oli välittömässä valmiudessa työnantajan tiloissa, se ei olisi työaikaa vaan varallaoloa.

Aikaisemmin pelastuslaitoksella lähihoitajana työskennellyt Miro ymmärsi, millaista palkkaa ensihoitajan pitäisi tienata ja mikä on oikeasti vapaa-ajan ja työssäolon suhde.

– Tuli mieleen, että nyt työnantaja viilaa linssiin.

Miro alkoi ottaa selvää oikeuksistaan ja otti yhteyttä Tehyyn vuonna 2012. Kun työnantaja sai tästä tiedon, Mirolle oli merkitty seuraavaan työvuorolistaan pelkkää päivävuoroa. Työyhteisölle työnantaja sanoi syyksi, että Miro ei jaksa tehdä öisin töitä.

– Se tuntui kohtuuttomalta. Elämäntilanteeni oli sellainen, etten voinut tehdä pelkkää päivävuoroa. Työnantaja sanoi, että ehkä sinun kannattaisi sitten etsiä töitä muualta. Irtisanoin itseni heidän palveluksestaan.

Yhteensä Miro oli töissä Liedossa puolitoista vuotta. Miro sai heti uuden työn Salosta, mutta pari päivää siellä työskenneltyään yritys meni konkurssiin.

– Hetken aikaa oli epäuskoinen olo. Mutta lopulta en ollut päivääkään työttömänä.

Miro otti yhteyttä yritykseen, jonka hän tiesi tulevan Saloon konkurssiin menneen tilalle. Hän sai jälleen heti töitä.

– Työhaastattelussa juttuani vanhan työnantajani kanssa sivuttiin, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta mihinkään. Homma toimi ihan niin kuin piti.

Miro lähti hakemaan palkkasaata­viaan juristin kanssa Tehyn oikeusturvavakuutuksen turvin. Miro pyysi, että muut työntekijät lähtisivät mukaan juttuun, koska heillä oli ollut vastaava tilanne ja tuhansia euroja saatavia.

– Kukaan muu ei halunnut lähteä mukaan. He pelkäsivät, että menee maine ja tulevaisuuden ura vaarantuu. Yksi lähti onneksi lopulta todistajaksi oikeudenkäyntiin.

Välillä olin todella epäuskoinen. Oli hetkiä, kun ajattelin, että tämä on niin hävitty juttu.

Kun Miro otti Tehyyn yhteyttä, hänelle kerrottiin, että prosessi saattaa kestää. Ja niin se kestikin – yhteydenotosta maaliin kului yli kuusi vuotta. Prosessin aikana Miro ehti tehdä kaksi lasta ja opiskella ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Joskus asiasta ei kuulunut kuukausiin mitään uutta. Tunteet vaihtelivat, koska episodi pyöri kuitenkin ajatuksissa taustalla.

– Välillä olin todella epäuskoinen. Oli hetkiä, kun ajattelin, että tämä on niin hävitty juttu. Joskus aloin epäillä omaa mielenterveyttänikin. Mietin, olenkohan kuvitellut kaiken, vaikka todisteet puhuivat puolestaan.

Tosissaan Miro ei halunnut jättää prosessia kesken missään vaiheessa. Hän sai tukea perheeltään ja uusilta kollegoiltaan.

– Ajattelin, että tämä ei ole yksin minun asiani, vaan se koskee hoitajia laajemminkin. Jos emme pidä kiinni siitä, mikä meille jo oikeasti kuuluu, kuinka voimme vaatia alalle parempia palkkoja?

Käräjä- ja hovioikeus jättivät Miron kanteen käsittelemättä, koska ne katsoivat asian kuuluvan työtuomioistuimelle. Työtuomioistuimessa käsitellään työ­ehtosopimuksiin liittyviä kiistoja. Osapuolina toimivat liitot, ei yksittäinen työntekijä. Tehy vei asian työtuomioistuimeen.

Sitten alkoi tapahtua. Miro oli työtuomioistuimessa Tehyn todistajana työkaverinsa kanssa viime vuoden elokuussa. Tilaisuus kesti kymmenen minuuttia. Sen aikana kysytyt kysymykset tuntuivat Mirosta jotenkin epäoleellisilta kokonaisuuteen nähden.

Mutta pian tuli päätös: Miro saa palkkasaatavia yli 10 000 euroa. Summa koostuu erilaisista lisistä ja ylityökorvauksista. Lisäksi työnantajaa edustava Hyvinvointiala Hali ry maksaa Härkätien kuljetus Oy:n kanssa Tehylle oikeudenkäyntikulut ja hyvityssakkoja työehtosopimuksen rikkomisesta.

– Joku kaveri sanoi, että onnea, nyt sait viimein palkinnon. Minä vastasin siihen, että ei tämä mikään palkinto ole, vaan se mikä minulle alun perin kuuluikin. Mutta ehkä voisin hakea paremman punaviinipullon, kun rahat tulevat tilille. Muutenhan ne menevät elämiseen.

Mitä sanoo laki?

  • Työaikaa on työhön käytetty aika sekä aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä.

  • Työajan määritelmä tuli vuoden alussa pakottavaksi eli sellaiseksi, ettei siitä voi enää sopia toisin työehtosopimuksessa.

Mainos
Mainos