Palvelutalo Foibekartanossa aamujumppaan pääsee mukaan vaikka omassa huoneessa tablet-tietokoneen välityksellä. Kuva: Annika Rauhala

Esimakua tulevaisuudesta? Vantaalla vanhukset jumppaavat Periscopessa

Tekniikan avulla yhteydet läheisiin moninkertaistuvat, sanoo palvelutalon toimitusjohtaja Ulla Broms.

Liikenteen huminan yli kuuluu kanojen kotkotusta ja lampaiden määintää. Heti ei arvaisi, että ollaan Peijaksen sairaalan kupeessa Vantaalla, Foibekartanon pihamaalla. Menossa ovat heinäkuun helteet. Pihanurmelle on kokoontunut kartanon asukkaita ja henkilökuntaa aamupäivän tuolijumppaan.

Myös muut kuin paikalle saapuneet voivat osallistua liikuntaan. Se onnistuu somekanava Periscopen välityksellä, jonka kautta talon jumppia on välitetty suorina lähetyksinä reilun kahden vuoden ajan. Idea ohjelmien teosta tuli henkilökunnalta. Suunnittelu tapahtui yhdessä asukkaiden kanssa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Periscope valittiin mediaksi, koska se on helppokäyttöinen eikä ole sidottu muihin sosiaalisiin medioihin. Video on vapaasti katsottavissa, ja myöhemmin tallenne löytyy Twitteristä.

Vaikka helle hellii, se ei tunnu haittaavan menoa. Kädet ja jalat nousevat ruotsinkielisten iskelmien siivittäminä. Tunnelma on keskittynyt, iloinen ja miltei harras.

– Ei meinaa onnistua, kuuluu silloin tällöin jumpparien joukosta.

– Hyvin se menee, kannustaa ohjaaja.

Ja niin meneekin. Helteestä huolimatta kaikki pysyvät mukana viimeiseen tahtiin asti henkilökuntaa myöten.

Diakoniasäätiön Foibekartano tarjoaa vanhusten vuokra- ja asumispalveluita. Asukkaita on kaikkiaan 270, joista suurin osa eli 156 asuu itsenäisesti.

Tehostettu palveluasuminen on järjestetty Hyvän Elämän palvelutaloon. Kolme vuotta sitten käynnistetyn strategia­uudistuksen mukaisesti terveydenhuollon ammattilaiset huolehtivat asukkaista kolmessa Kotitalossa. Strategiaan kuuluu, että terveydenhuollon ammattilaisia kutsutaan Hyvän Elämän valmentajiksi – ammattinimikkeet kuten lähi- tai sairaanhoitaja eivät ole virallisesti käytössä. Vanhukset toki puhuttelevat henkilöstöä yleensä etunimellä.

Vanhukset käyttävät myös menneinä vuosikymmeninä käytössä olleita titteleitä. Sairaanhoitaja Kati Sandaradura kertoo, kuinka hän antoi lääkettä yli satavuotiaan rouvan rintakipuihin.

– Kysyin, auttoiko lääke. Rouva vastasi, että lääke ei auttanut mutta sisaren läsnäolo kyllä.

Läsnäolo ja pysähtyminen ovat juuri niitä asioita, joihin Foibekartanossa halutaan keskittyä. Palvelujohtaja Marjaana Pennanen korostaa, että kyseessä on nimenomaan asukkaiden koti, jossa on mahdollista viettää tavallista, hyvää elämää. Erona asukkaiden aikaisempaan kotiin on vain se, että kartanon työntekijät ovat mukana vanhusten elämässä.

– Käsillä on aika, jolloin pääsemme laitoksista eroon ja palaamme kotiin, Pennanen sanoo.

Lampaiden lisäksi kartanon pihalla tepastelee kesäisin kanoja. Kuva: Annika Rauhala

Kartanon ympäristö luo hyvät puitteet arkielämälle. Tarjolla on oman ravintolan lisäksi muun muassa kampaajan ja jalkaterapeutin palveluita. Jumpan lisäksi vanhukset kokoontuvat harrastamaan muun muassa musiikkia ja kirjallisuutta. Toiminnan tarpeet lähtevät asukkailta, joita henkilöstö kuuntelee tarkalla korvalla.

– Päätalo on toiminnan sydän. On tärkeää saada asukkaat lähtemään liikkeelle, sanoo valmennuspäällikkö, sairaanhoitaja Maarit Kalske.

Mielekäs toiminta on tärkeää, mutta Maarit muistuttaa, että ihmisellä on myös tarve rauhalliseen yhdessä olemiseen esimerkiksi ruokailun päälle.

– Tässä työssä joudumme opettelemaan uudelleen läsnäoloa.

Lampaista ja kanoista huolehtiminen yhdistää läsnäolon ja toiminnan. Kartanon asukkailla on vuoroviikot kotieläinten hoidossa.

– Tavallinen tekeminen tuottaa iloa. Vaikka tämä ei ole varsinaista eläinavusteista terapiaa, niin sitä kohti mennään, sanoo valmentaja, toimintaterapeutti Paula Vänttinen.

Jumpan lisäksi myös kotieläinten seuraamiseen voi osallistua etäyhteyden välityksellä.

Toimitusjohtaja Ulla Bromsin mielestä laitosmainen vanhustenhoito lähti Suomessa väärään suuntaan, kun käytettävissä oli liikaa rahaa. Tämä johti vanhusten passivoitumiseen: henkilöstö teki asioita asukkaiden puolesta.

Uuden viestintätekniikan käyttö palvelee paluuta arkeen ja kodinomaisuuteen. Vielä nykyään tekniikka on vanhuksille vierasta, mutta seuraavat vanhussukupolvet tuntevat älypuhelinten salat.

– Laitteet eivät ole kuitenkaan pääasia, vaan niiden avulla luotavat yhteydet. Kaikkien sukulaiset eivät asu lähellä. Laitteiden avulla läheisten määrä moninkertaistuu ja yhteisömme laajenee ja lujittuu.

Foibekartano on ollut yhteydessä vastaaviin paikkoihin Floridassa ja Kanadassa. Tämä on tarjonnut siellä asuville suomalaistaustaisille mahdollisuuden verestää suomen kielen taitojaan.

Helteestä huolimatta kaikki pysyvät menossa mukana viimeiseen tahtiin asti. Etualalla Elli Kettunen ja Maija Johansson. Kuva: Annika Rauhala

 

Etäohjattu terveysliikunta yleistyy

  • Etäohjattuja terveysliikuntahankkeita on ympäri Suomea. Viime vuoden kesä–lokakuussa tehdyssä kartoituksessa löytyi 49 hanketta, joista 17:n toiminta oli vakiintunut pysyväksi.
  • Etäohjattu liikunta voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, hyödyntääkö se yksi- vai kaksisuuntaista teknologiaa.
  • Esimerkiksi kaksisuuntainen Skype antaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen.
  • Yksisuuntaisessa lähetyksessä ei pysty kommunikoimaan ohjaajan kanssa. Lähetys voi olla reaaliaikainen esimerkiksi Periscopen välityksellä, ja tallenne voi löytyä myöhemmin vaikkapa Twitteristä tai YouTubesta.
  • Ikäinstituutin tekemässä kartoituksessa on kuvattu tarkemmin kahdeksan etäohjattua terveysliikuntahanketta.

Mainos
Mainos