Hoitajapulassa yhteisöllisyys on entistäkin arvokkaampaa – Näin sitä voi vaalia

1. Olet valmentanut sote-alan työyhteisöjä. Mikä paljastaa sen, että yhteisöllisyys puuttuu?

Kaveria ei auteta. Ihmisistä tulee itsekkäitä, ja jokainen ajattelee, että teen tätä omaa juttuani. Lisäksi tunteet tulevat esille, ekstrovertit rupeavat mölyämään ja introvertit vetäytyvät. Työyhteisössä on arvostuksen puutetta, ja silloin ihmiset voivat pääsääntöisesti pahoin.

2. Mihin yhteisöllisyyttä tarvitaan työpaikalla?

Työyhteisö on hirveän tärkeä. Se voi antaa arvokkaita ihmissuhteita, ja siellä voi oppia uutta. Yhteisöllisyys tuo työn tekoon voimaa, iloa ja intohimoa.

Hyvässä yhteisössä työ voi antaa positiivista haastetta. Työ voi olla energisoivaa, vaikka se olisi vaativaakin. Ihmiset eivät yleensä halua päästä helpolla. He tahtovat merkityksellisyyttä ja ovat valmiita tekemään sen eteen töitä.

Yhteisöllisyys välittyy myös asiakkaisiin ja potilaisiin hyvällä tavalla. Heidän kiitollisuutensa antaa tunteen, että ollaan tekemässä jotain arvokasta.

Yhteisöllisyyden merkitys näkyy hyvin nuorissa sukupolvissa. Nuoret eivät jää työpaikkoihin, jos he eivät koe yhteisöllisyyttä.

3. Mitä yhteisöllisyyden syntyminen vaatii?

Se vaatii aikaa. Ihmisten pitää tuntea toisensa, sillä tuntemattomat eivät ole rentoja toisiaan kohtaan. Pitää olla mahdollisuus tehdä yhdessä  asioita ja myös nauraa räkättää kahvihuoneessa.

Esihenkilön rooli on hyvin keskeinen. Hänen pitää tietää, mitä työyhteisössä tapahtuu. Hän ei voi olla koko ajan toisessa rakennuksessa, vaan pitää olla läsnä ja lähellä. Työntekijät tulee kohdata yksilöinä ja kysyä, mitä kuuluu, mutta ei esihenkilön silti mikään seurustelu-upseeri tarvitse olla. Hänen pitää näyttää tietä ja myös antaa työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa itse työhönsä. Sillä on valtava merkitys, jotta ihmiset eivät koe itseään pelinappuloiksi. Esimerkiksi koronasairaalasta sain kuvan, että siellä työtavat luotiin yhdessä ja siellä oli hyvä henki. 

4. Miten hoitajapula vaikuttaa yhteisöllisyyteen?

Jotta yhteisöllisyys säilyy, työnjaon ja työtehtävien tulee olla todella selkeät. Kuka tekee ja mitä tekee?  Jos töitä on resursseihin nähden liikaa, ihmiset eivät repeä kaikkeen. Työntekijöiden pitää ottaa asiat suoraan ja ratkaisukeskeisesti esiin esihenkilön kanssa ja esihenkilön pitää priorisoida. Usein ratkaisut löytyvät yhdessä. 

Työn ilon luomiseen pitää kiinnittää entistäkin enemmän huomiota. Yhdessä kannattaa puhua onnistumisista ja siitä, missä ollaan hyviä. Yhteisössä väsynytkin ihminen jaksaa paremmin kuin ilman yhteisöä. Yhteisöllisyys kantaa ja antaa voimaa.

5. Keneltä esihenkilö saa yhteisöllisyyttä?

Tiimiltään, omalta esihenkilöltään ja potilailtakin. Hän tarvitsee verkostoja, vertaisryhmiä talon sisältä ja ulkopuolelta. Yksin ei esihenkilö pärjää. Verkostoja voi saada vaikka ammattiliiton kautta.

6. Mitkä kaksi asiaa jokaisen kannattaa tehdä, jos haluaa parantaa yhteisöllisyyttä?

Kannattaa olla itse yhteisöllinen. Tietoa kannattaa jakaa, sillä hyvässä työyhteisössä tieto virtaa. Se luo turvallisuutta. Toinen keskeinen asia on hyväksyntä. Hyvässä työyhteisössä hyväksytään erilaiset ihmiset ja autetaan, jos joku epäonnistuu eikä jätetä yksin.

Helka Pirinen koulutti psykologisesta ­turvallisuudesta ja työn ilosta Tehyn toukokuun webinaarissa. Webinaarin tallenne on katsottavissa 3.8. asti osoitteessa tehy.fi/webinaarit.