Hoitotahto tukee ammattilaisia

Hoitotahdolla voi ilmaista toiveita hoidosta tai siinä voi kieltäytyä toimenpiteistä.

Kuvateksti
Hoitotahto vähentää omaisten epätietoisuutta hoitoratkaisuissa ja helpottaa terveydenhuoltohenkilöstön työtä. Kuva: iStock

Hoitotahdossa ihminen ilmaisee etukäteen, miten tahtoo itseään hoidettavan tilanteessa, jossa hän ei itse pysty osallistumaan hoidostaan päättämiseen. Toiveet voivat olla muitakin kuin lääketieteellisiä tai sairaanhoidollisia.

Hoitotahto voi koskea myös psykiatrista hoitoa.

Hoitotahto vähentää omaisten epätietoisuutta hoitoratkaisuissa.

Potilas voi myös valtuuttaa jonkun toisen päättämään puolestaan. Hoitotahto vähentää omaisten epätietoisuutta hoitoratkaisuissa ja helpottaa terveydenhuoltohenkilöstön työtä. Henkilöstön on mahdollisuuksien mukaan noudatettava potilaan tahtoa.

Hoitotahto kannattaa laatia aina kirjallisena, mutta myös suullinen hoitotahto on pätevä.

Lomake on kuitenkin usein käytännössä parempi, sillä se on helpompi todentaa ja kirjallinen ilmaisu vähentää mahdollisia virhetulkintoja.

Sähköisiin potilastietojärjestelmiin on myös mahdollista kirjata maininta hoitotahdon olemassaolosta.

Potilasasiakirjoihin on lisäksi kirjattava, että potilaalle on annettu riittävä selvitys vaikutuksista, joita hänen tahtonsa noudattamisesta voi seurata. Tärkeää on, että asianosaiset tietävät hoitotahdon olemassaolosta, ja että se on helposti löydettävissä.

Hoitotahdon sisällön saa vapaasti valita. Pisimmillään se on henkilön oma kertomus toiveistaan. Lyhimmillään hoitotahto voi olla valmiiseen, allekirjoitettuun lomakkeeseen tehty merkintä, joka ilmaisee toiveen olla pidentämättä elämää toivottomissa tilanteessa.

Ihminen ei voi edellyttää lääketieteellisiä tai sairaanhoidollisia toimenpiteitä, jotka eivät kuulu hänen sairautensa yleisesti hyväksyttyyn hoitoon.

Suppea hoitotahto voi aiheuttaa hankalia lisäkysymyksiä, joita laatija ei ole tullut ajatelleeksi. Hoitotahdon sisällöstä kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa, jotta sisällöstä tulisi riittävän selkeä ja kattava.

Valmiita lomakkeita on esimerkiksi eri potilasjärjestöjen verkkosivuilla. Hoitotahdossa pitää olla päiväys, allekirjoitus ja todistajien allekirjoitukset. Omaiset eivät voi olla todistajia.

Hoitotahdon voi perua tai sen sisältöä voi muuttaa. Silloin sovelletaan samoja periaatteita, joita sovelletaan potilasasiakirjoissa olevan virheen korjaamiseen.

Korjaaminen on tehtävä siten, että sekä alkuperäinen että korjattu merkintä ovat myöhemmin luettavissa. Korjauksen tekijän nimi, virka-asema, päivämäärä sekä korjauksen peruste on merkittävä potilasasiakirjoihin.

Tulevaisuussa jokainen voi itse ylläpitää hoitotahtoaan Kelan hallinnoimassa kansallisessa terveydenhuollon sairaskertomusarkistossa (KanTa).
 

Ei elvytetä

  • Päätös elvyttämättä jättämisestä (do not resuscitate, DNR-päätös) on lääketieteellinen päätös pidättäytyä potilaan elvytyksestä. DNR-päätöksen tekee lääkäri.
  • Ennen päätöstä lääkäri arvioi potilaan perussairaudet niin vaikeiksi, että hänen tilansa ei todennäköisesti palautuisi elvyttämisen jälkeen.
  • Lääkärin on otettava huomioon potilaan perussairauksien ennuste ja tiedot potilaan voimavaroista.
  • Lääkäri arvioi erityisesti sitä, onko elvytyksestä enemmän haittaa vai hyötyä. Päätös ei vaikuta potilaan muuhun hoitoon.
  • Valvira on havainnut puutteita siinä, miten lääkärit ja hoitajat keskustelevat DNR-päätöksestä potilaan tai hänen omaisensa kanssa.
  • Keskustelussa omaisten kanssa pyritään saamaan selvää siitä, miten potilas toivoisi itseään hoidettavan.
  • Lääkärien ja hoitajien tulisi keskittyä kertomaan sairauden nykyvaiheesta ja potilasta hyödyttävistä hoidoista, eikä vain siitä, mitä ei enää tehdä.

Valvira, Duodecim

Julkaistu Tehy-lehdessä 12/2013

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
11.3.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
7.4.2021