”Itkin niin, etten saanut sanaa suustani” – tehyläiset kertovat tunteellisista hoitotilanteista

Tunteiden näyttäminen ei ole ristiriidassa ammatillisuuden kanssa – kunhan potilas ei joudu lohduttamaan hoitajaa.

Kuvateksti
Hoitotyössä kohtaa päivittäin tilanteita, jotka liikuttavat, itkettävät, ilostuttavat, turhauttavat ja suututtavat.
Kuva: Johanna Sarajärvi

”Kun perheessä tai suvussa tapahtuu kuolema. Tai erotilanne. Keskenmeno. Syntyy sairas lapsi. Keskeytyspotilaan tukeminen. Tai ilonhetket! On hihkuttu riemusta hyville hetkille asiakkaan saatua työpaikan tai raskauduttua lapsettomuuden jälkeen tai vaikka ja mitä. Ei tarvitse olla hillitty ja hallittu. Voi iloita toisen ilossa, voi tuntea myötätuntoa toisen surussa.”

Näin kirjoitti eräs äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitaja Tehy-lehden tunnekyselyssä, jossa halusimme tietää, millaisissa tilanteissa sote-alan ammattilaisen tunteet nousevat pintaan ja miten tunteitaan pystyy näyttämään. Vastauksissa avautui tunteiden – koko elämän – kirjo.

Hoitajat itkevät ja nauravat yhdessä asiakkaan tai potilaan kanssa. He tuntevat haikeutta ja liikuttuvat, mutta myös ärsyyntyvät, jopa suuttuvat.

”On tullut kyynelehdittyä ja todella naurettua ja iloittua asioista sekä elettyä koko perheen arkea. Se on ollut ihanaa kun omainen ja asiakas on kertonut arjestaan kuten perheenjäsenelle. Joskus on täytynyt suuttua ihan tosissaan, kun asiakas on haukkunut toistuvasti. Seuraavilla kerroilla asiakas muisti käytöstavat.”

”Päihdekuntoutuksessa ollut potilas tuli vastaanotolle. Posket olivat pyöristyneet ja kasvoilla oli väriä. Liikutuin, kun näin hänet niin hyvinvoivana. Uskon, että hän ei ajatellut reaktiostani pahaa.”

Myötäelämistä taitavasti

Hoitotyö on suurelta osin vuorovaikutusta, joten on luonnollista, että hoitaja kokee monenlaisia tunteita. Näin sanoo pitkään sosiaali- ja terveysalalla työskennellyt hoitotyön opettaja sekä tunnetaidoista hoitotyössä kaksi kirjaa kirjoittanut Mari Seppänen.

”Me hoitajat olemme vierelläkulkijoita. Jos hoitajaa ei kosketa mikään, voidaan miettiä, onko hän oikealla alalla.”

Hoitajalla on oltava myötäelämisen taitoa, tilannetajua sekä herkkyyttä lukea toista. Mutta vaikka tunteet ja niiden näyttäminen kuuluvat hoitotyöhön ja ovat osa ammattitaitoa, jossakin menee raja.

”Se, että hoitaja liikuttuu ja kyyneleet tulevat silmiin, on empatiaa. Potilaan tai omaisen ei pidä kuitenkaan joutua lohduttamaan hoitajaa.”

Vaikka potilas reagoisi vahvasti, hoitaja ei voi niin tehdä.

”Tunteeton hoitaja on lähinnä luotaantyöntävä. Tunteiden näyttäminen ammatillisuuden rajoissa on hyvää ammattitaitoa”, eräs kyselyyn vastannut kirjoitti.

”Täytyy pysyä pinnalla, jotta voi auttaa. Ammatillisuutta on näyttää tunteita sen sijaan, että olisi nuttura tiukalla ja helmet kaulassa oleva neuvolatäti. Myötäeläminen ja kanssakulkeminen auttavat asiakasta avautumaan ja lähestymään asioidensa kanssa ja hakemaan apua.”

”Hoitajan ei tarvitse olla vahva ja kestää kaikki, kunhan potilaan hoidon laatu ei kärsi ja potilaalla on turvallinen olo, eikä tule asetelmaa, että potilaan täytyy esimerkiksi lohduttaa hoitajaa. Fokus täytyy olla aina potilaassa.”

Erityisesti lastensuojelussa, muistisairaiden sekä mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden kanssa työskentelevät hoitajat kohtaavat tilanteita, jotka voivat herättää negatiivisia tunteita, kuten turhautumista ja ärtymystä. Kyselyn vastauksissa korostui, että varsinkin negatiivisia tunteita on hillittävä.

”Ikäviä tunteita väistämättä herää, mutta ne pitää käsitellä muualla kuin potilaskontaktissa.”

Seppänen on samaa mieltä.

”Vaikka asiakas tai potilas reagoisi vahvasti, hoitaja ei voi niin tehdä. Ammattitaitoa on ymmärtää, että toisen ikävälle käytökselle on jokin syy. Ei hän tahallaan kuormita hoitajia.”

Tunnekuohu voi hävettää

Joskus tunteet läikkyvät yli. Jotkut hoitajat kertoivat livahtavansa silloin vessaan tai liinavaatekaappiin itkemään. Joskus padot murtuvat asiakkaiden edessä.

”Hätäkastetta antaessani aloin lukea rukousta, jolloin ratkesin itkuun. Vauvan isä lysähti lattialle itkemään, todistajana oleva kätilö itki ja minä en saanut sanaa suustani. Äiti piti pientä, kaunista vastasyntynyttä sylissään ja otti minulla olleen lehtisen, jossa luki toimitukseen kuuluva teksti, ja sanoi: Se on tehtävä, mikä on tehtävä. Koin itseni hyvin epäammattimaiseksi – mutta ­myöhemmin kun keskustelin perheen kanssa, he sanoivat, ettei se ollut paha asia.”

Tunteiden yliläikkyminen herättää hoitajissa ristiriitaisia tunteita. Eräs vastaaja kertoo kerran huutaneensa asiakkaalle, että tämän on lopetettava haukkuminen ja kaiken vaatiminen. Voimakkaat tunteet aiheuttivat hänessä häpeää.

Joskus potilaan tilanne saattaa liipata liian läheltä omia kokemuksia, ja siksi tunteita voi olla vaikea hallita. Näin kertoo eräs vastaaja:

”Hoidin kuolevaa miestä omaisten läsnä ollessa. Olin juuri haudannut oman isäni. Kyyneleitä valui silmistäni, ja kerroin omaisille, miksi olen näin tunteellinen.”

Tauko ja syvä hengitys

Hoitajilla on erilaisia keinoja hillitä ­itseään tilanteissa, jossa tunteet uhkaavat ottaa ylivallan. Moni pysähtyy, vetää henkeä ja ikään kuin siirtyy katsomaan tilannetta kauempaa.

Seppäsen mukaan jo se, että opettelee tunnistamaan omia tunteitaan ja sitä, missä kohtaa kehoa ne tuntuvat, auttaa tunteiden ymmärtämisessä ja hallinnassa.

Opetussuunnitelmiin ei kuulu varsinaista tunnetaidon kurssia.

Hoitajien koulutuksessa opetellaan vuorovaikutustaitoja ja potilaan ja asiakkaan kohtaamista. Simulaatioiden ja harjoittelujaksojen herättämistä tunteista voidaan myös keskustella. Mitään varsinaista tunnetaidon kurssia ei opetussuunnitelmiin kuulu.

Seppäsen mukaan sellainen olisi ehdottomasti paikallaan.

”Ihmisillä on hyvin erilaiset valmiudet tunnetyöskentelyyn. Tunnetaidot lähtevät jo ihan lapsuuden kasvatuksesta ja kokemuksista.”

Kun tunteet uhkaavat ottaa vallan

  • Pysähdy hetkeksi ja hengitä muutaman kerran syvään.
  • Lähde hetkeksi pois tilanteesta, jos pystyt.
  • Jos voit, pidä tauko ja käytä aistejasi. Maista pala suklaata tai kuuntele kuulokkeista aaltojen kohinaa.
  • Mene mielessäsi omaan ”turvapaikkaan”.
  • Kosketa tai silitä itseäsi.

Vinkit antoi hoitotyön opettaja Mari Seppänen.

Suosittelemme sinulle