Juoruilu lisääntyy, kun työyhteisön voimat loppuvat

Riittämättömyyden tunne kuuluu kaikkiin ihmissuhdetöihin. Kuinka siitä pääsee eroon?

En ehdi, en osaa, en jaksa. Apua, en riitä! Riittämättömyyden tunne on tuttu seuralainen monen tehyläisen arjessa, kertovat tutkimukset ja tilastot. Harvassa tutkimuksessa kysytään siitä suoraan, mutta se paistaa rivien ja käppyröiden välistä. Eikä ihme, sillä hoitoalan voi ajatella altistavan riittämättömyyden tunteelle.

Tutkija Kaija Suonsivun mielestä riittämättömyys on tavalla tai toisella läsnä kaikissa ihmissuhdetöissä. Opettajat, terapeutit ja terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat kohtaamaan tilanteita, joissa haluaisi tehdä enemmän kuin voi.

Suonsivu on erikoissairaanhoitaja sekä terveydenhuollon lisensiaatti ja hallintotieteiden tohtori. Hän on tutkinut hoitajien työtä 90-luvulta lähtien. Riittämättömyyden tunne nousi esille, kun hän teki väitöskirjaansa, joka valmistui vuonna 2003.

– Vielä työskennellessäni hoitajana 1980-luvulla se ei ollut niin pinnalla. Silloin meitä hoitajia oli töissä riittävästi.

Riittämättömyyden kokemuksiin löytyy hoitoalalla monia selittäviä tekijöitä.

– Alalle on hakeutunut ihmisiä, jotka haluavat auttaa muita. He ovat empaattisia ja herkkiä toisten tarpeille, Suonsivu selittää.

Hoitajat haluaisivat nähdä potilaat entistä terveempinä, mutta aina sairaudet eivät parane. Se altistaa riittämättömyydelle, jos ei ole pohtinut ja tunnistanut rajojaan ammatillisesti.

Samaan aikaan esimerkiksi vanhukset saattavat olla yhä monisairaampia. Omaiset ja läheiset ovat aiempaa tietoisempia vanhusten oireista ja oikeuksista.

– Hoitajat voivat kokea olevansa suurennuslasin alla. Yhteydenotot potilasasiamiehiin ovat lisääntyneet. Jos hoitaja ei ehdi mielestään hoitamaan potilaita tarpeeksi hyvin ja olemaan läsnä, oma arvomaailma törmää talous- ja tulostavoitteisiin.

Jokaisen pitäisi pitää kirkkaana mielessä, että toimii aikuisena työmaailmassa.

Työssä on paineita enemmän kuin aiemmin. Se pakottaa miettimään, missä menevät omat rajat ja kuinka riittämättömyyden tunteen kanssa tulee toimeen.

Jos työyhteisö on pullollaan itsekseen riittämättömyyden kanssa painiskelevia työntekijöitä, voimat ovat luultavasti vähissä. Se altistaa kaikenlaiselle juoruilulle ja loukkaantumiselle. Jokaisen pitäisi pitää kirkkaana mielessä, että toimii aikuisena työmaailmassa.

Alkujuuret riittämättömyyteen voivat löytyä jo lapsuudesta. Jos kokee ahdistuneisuutta ja voimakasta päivittäistä riittämättömyyttä, kannattaa pysähtyä ja miettiä, mistä kokemus johtuu. Onko muistoissa paljon lapsuudenaikaisia epäonnistumisia ja tunteita mitättömyydestä, osaamattomuudesta ja huonoudesta? Onko jo lapsena oppinut olemaan kiltti myötäilijä ja suorittaja saadakseen rakkautta ja hyväksyntää? Onko kokenut paljon turvattomuutta?

– Mittaamme ihmisiä pääasiassa suorittamisen kautta. Ollakseen hyvä pitäisi matkustella, osata kieliä ja nähdä tietyt elokuvat, Suonsivu miettii.

Kuitenkin meidän pitäisi arvostaa toisiamme ainutlaatuisina ihmisinä.

– Tämä on aikamoinen syyllistämisen yhteiskunta. Syyllistämme helposti itseämme ja toisiamme. Se lisää riittämättömyyttä työntekijänä, äitinä, vanhempana, tienaajana ja omien vanhempien hoitajana.

Riittämättömyyden tunne on yksi uupumisen osatekijä.

Suonsivu muistuttaa, että on terveen itsekästä antautua hyvälle ololle – ottaa aikaa itselleen, perheelle, parisuhteelle ja ystäville. Monet tutkimukset kertovat, että liikunta, kulttuuri, sosiaaliset suhteet ja ravinto liittyvät hyvään oloon ja uupumisen välttämiseen.

Riittämättömyyden tunne on yksi uupumisen osatekijä. Riski on suurin silloin, jos on kokenut riittämättömyyttä jo lapsena tai nuorena ja sama kokemus toistuu vahvana työelämässä. Silloin voi tuntua, ettei onnistu hyvin missään.

Riittämättömyyden kokemukset voivat juurtua mieleen, jollei asiaan kiinnitä varta vasten huomiota.

– Jos riittämättömyyden tunteeseen yhdistyy sisäinen herkkyys, yhdistelmä on vaikea. Silloin on ehkä herkempi kokemaan myös kiusaamista muiden taholta.

Suorittaminen jää päälle myös vapaa-ajalla. Sen lopettaminen voi olla vaikeaa, vaikka asian tiedostaisikin. Hoitajia tutkiessaan Suonsivu huomasi, että moni huokaili, ettei saa vapaa-ajalla tai lomalla mitään aikaiseksi. Vapaa-ajalla pitäisi toteuttaa itseään, harrastaa tai tehdä vapaaehtoistyötä.

Onneksi kotona oleilusta ja levon tarpeesta puhutaan Suonsivun mukaan nykyään aiempaa enemmän.

Tanskalaiset ovat lanseeranneet lepäämisestä muodikkaan termin hygge. Sykevälianalyysejä tekevä yritys Firstbeat kertoi hiljattain, että suomalaisilla on palautumisvajetta. Nukumme ehkä riittävästi, mutta emme lepää. Suonsivun mielestä töitä ei saisi viedä mielessään kotiin, vaan töistä pitäisi ihan oikeasti irrottautua.

Polku riittämättömyyden tunteista riittävyyteen ja itsensä hyväksymiseen on pitkä. Sitä voi tuskin kulkea kokonaan yksin. Myös esimiehen ja työyhteisön täytyy olla tukena.

Suonsivu toivoo, että esimiehet olisivat jämäköitä ja tarttuisivat ongelmiin ajoissa. Esimerkiksi Henry ry:n HR-barometri 2013 kertoi, että esimiehen pitäisi kuunnella ihmisiä yksilötasolla entistä enemmän.

Työntekijöiden riittävyyden kokemuksia voimistavat työyhteisön selkeät toiminnan linjaukset, työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet, hyvät vuorovaikutussuhteet, palkitseminen ja palautteen saaminen sekä kollegiaalisuus ja toisten auttaminen. Apua on myös sopivasta työn kuormituksesta, selkeistä työtehtävistä, ajantasaisesta viestinnästä ja koulutuksista.

Riittävyyttä vahvistavia tukimuotoja on työyhteisöille runsaasti tarjolla. Niitä ovat esimerkiksi kehityskeskustelut, asiakaspalautteet, työnohjaus, coaching, vertaistukiryhmät, valmennustoiminta ja mentorointi.

”En jaksa tätä mummoa tänään” pitäisi olla lause, jonka voi päästää työporukassa turvallisesti suustaan. Kaija Suonsivu muistaa tämän työryhmästä, jota sai seurata työssään Tampereen kaupungin kehittämispäällikkönä.

– Sitten toinen hoitaja otti potilaan hoitoonsa. He hyväksyivät, ettei aina jaksa samalla tavalla. Jos ei ehtinyt tai jaksanut tehdä tarpeeksi nopeasti, toiset tulivat auttamaan.

Kaikki tekevät kaikkea kulttuurista pitäisi päästä eteenpäin. Suonsivun mielestä hoitotyössäkin olisi hyvä toimia nykyistä useammin niin, että kukin tekee sitä, missä on hyvä.

Kokousten ei ole hyvä keskittyä virheiden läpikäymiseen.

Keskustelun sekä palautteen antamisen ja vastaanottamisen pitäisi olla aitoa.

– Sitä voi harjoitella esimerkiksi niin, että jokainen sanoo kollegalle vaikka yhden aidon myönteisen ajatuksen päivässä. Jos ei keksi muuta, voi sanoa, että olet virkeän näköinen tänään.

Suonsivusta on tärkeää, että työyhteisöllä on aikaa puhua muustakin kuin potilaista.

– Jaksamisen kannalta on hyvä kysyä aika ajoin, mitä meille henkilöstönä kuuluu.

Kokousten ei ole hyvä keskittyä virheiden läpikäymiseen. Jos työyhteisö elää niiden kautta, kohta ei muisteta, mikä kaikki sujuu hienosti.

Riittämättömyyden tunnetta helpottaa, kun jokainen tietää, missä on hyvä.

Lähteinä myös: HR-barometri 2013, Henry ry; Kaija Suonsivu: Riittämättömyyden kokemukset vanhustoiminnassa, Gerontologia-lehti 2016; Kohti riittävyyttä, Unipress 2015.

Teksti Emmi Oksanen

Lue myös:

Koetko työssäsi riittämättömyyttä? Toimi näin

Suosittelemme sinulle