Kerro surevalle vertaistuesta

Surevalle asiakkaalle kannattaa antaa myös kirjallista materiaalia, sillä alkujärkytyksessä ei aina muista, mitä toinen sanoo.

Kuvateksti
Sureva ei välttämättä halua puhua kaikista asioista läheisilleen, mutta hän pystyy ehkä avautumaan niistä saman kokeneille. Kuvitus: Pia Holm

Terveydenhuoltohenkilöstön kannattaa kertoa läheisensä menettäneille järjestöjen ja seurakuntien maksuttomista vertaistukipalveluista. Surusta kirjan toimittanut kansanterveystieteen ja neurologian dosentti Tuuli Lahti kehottaa myös kysymään, sopiiko surevan yhteystiedot välittää järjestöille, jotta ne voivat olla yhteydessä surevaan.

Hyvä olisi antaa myös kirjallista materiaalia. Alkujärkytyksessä ei aina muista, mitä toinen sanoo.

Surevien tunteille tulee antaa tilaa, ja heillä tulee olla mahdollisuus kysyä mieltään painavista ja askarruttavista asioista. Samoin on hyvä kertoa, millaisia tuntemuksia suru voi herättää. Raskaassa tilanteessa voi neuvoa soittamaan tarvittaessa yöllä kriisipuhelimeen.

– On monia asioita, joista sureva ei välttämättä halua puhua lähiperheelle, mutta joista hän ehkä pystyy avautumaan vertaisilleen. Vertaistukitoiminnan ohjaajilla on paljon tietoa ja osaamista surevien tukemisesta, sillä he ovat saaneet koulutuksen tehtäväänsä.

Pitkään kestävä suru verottaa voimavaroja ja voi lamauttaa vakavasti: sopeutuminen läheisen menetykseen ei etene. Tällöin surevan työ- ja toimintakyky voi heiketä niin paljon, että on viisasta kääntyä lääkärin puoleen.

Työterveyden kautta voi saada lähetteen esimerkiksi psykoterapiaan. Myös perusterveydenhuollosta sekä neuvola-, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta voidaan ohjata soveltuvien terveyspalvelujen piiriin.

 

Surevan kohtaaminen -hankkeen kautta voi kutsua työyhteisöön kokemusasiantuntijoita kertomaan surusta ja surevien kohtaamisesta, surevankohtaaminen.fi

 

Vertaistukea tarjoavia surujärjestöjä

Teksti Merja Perttula

 

Lue lisää:

 

Näin kohtaat surevan työkaverin