Jenni Ripatti arvioi koiraterapian soveltuvuutta jokaisen kuntoutujan kohdalla erikseen. Reino Utriaiselle idea Lilo-koiran osallistumisesta oli erityisen mieluinen. Kuva: Harri Mäenpää

Koira tehostaa fysioterapeutin työtä – ”Kukaan ei ole nyrpistänyt nenäänsä”

Eläinavusteinen terapia yleistyy myös julkisella sektorilla.

Vieno koiranruoan tuoksu leijailee pohjoiskarjalaisen Liperin terveyskeskuksen kuntosalissa. Reino Utriainen, 73, harjoittelee seisomista ja vartalonhallintaa samalla kun heittelee pinkinvalkoista palloa eri puolille huonetta.

Utriaisella on vasemmassa sääressään ilmalasta. Sen avulla hän totuttelee parin kuukauden sisällä valmistuvaan sääriproteesiinsa. Innostunut mies rapistelee pienestä pussista palkintoraksun aina, kun bordercollie Lilo palauttaa pallon.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ilo huokuu kaikista kuntoutukseen osallistuvista. Utriainen kehuu Liloa, ja fysioterapeutti, Lilon emäntä Jenni Ripatti kannustaa Utriaista.

–  No niin, aloitetaanko? Joo! Istu! Utriainen hakee Lilon huomiota ja heittää pallon tällä kertaa vasemmalle takaviistoon.

Vasemman säärensä pihatöissä menettänyt Utriainen antaa Lilolle ja Jennille hienoimman palautteen, mitä voi kuvitella.

–  Unohdan oman vaivani, kun seuraan Liloa. Se on kiltti, hieno koira, Utriainen sanoo.

Jenni ja Lilo aloittivat koira-avusteisen fysioterapian jo aiemmassa työpaikassaan. Vuosi sitten Turusta Pohjois-Karjalaan muuttanut Jenni ehdotti sen käynnistämistä Liperissäkin.

–  Neljän viikon pilottijakson aikana meille kertyi todella hyviä kokemuksia, hän iloitsee.

Kevään aikana Lilosta tuli tuttu vieras uuden ja valoisan terveyskeskuksen käytävillä. Parivaljakko kävi joka perjantai yhdessä työpaikalla. Kukaan ei nyrpistänyt Lilolle nenäänsä. Nyt syksyllä parivaljakkoa ei kuitenkaan näe Liperin terveyskeskuksessa, sillä Jenni on vaihtanut työpistettä.

Fysioterapeutiksi ja liikuntaneuvojaksi opiskelleelle Jennille koirat ovat luontevaa jatkoa lapsuuden hevosharrastukselle. Jenni on touhunnut koirien kanssa kohta 20 vuotta. Hän harrastaa kahden koiransa kanssa muun muassa tottelevaisuuskokeita. Tiivis yhdessäolo koiran kanssa vapaa-ajallakin luo pohjaa terapiatyöhön.

– Koiran kanssa harrastaminen luo koiran ja omistajan välisen suhteen. Meillä pitää olla täydellinen luottamus toisiimme. Koiran pitää olla varma, että en vie sitä tilanteeseen, jossa se kokisi olevansa uhattuna.

– Minun pitää puolestaan pystyä luottamaan siihen, että koira toimii ihmisten kanssa ystävällisesti. Se ei saa esimerkiksi säikähtää, kun se odottaa käytävällä ja siivouskärri menee ohitse, Jenni sanoo.

Jenni soveltaa koira-avusteista fysioterapiaa ryhmä- ja yksilötilanteissa. Siltä varalta, että kaikki eivät halua olla tekemisissä koiran kanssa, Lilo työskentelee pelkästään yleisissä tiloissa, ei potilashuoneissa.

Kiinnostus eläinavusteiseen työhön kasvaa koko ajan. Koira-avusteista työskentelyä ollaan virittelemässä myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä sekä Eläkeliiton ja Helsingin kaupungin kotihoidon yhteishankkeessa.

Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n mukaan maassa toimii yli 40 terapeutin ja koiran työparia, koirakkoa, joilla on takanaan alan opintoja ja läpäistyt testit. Vaatimuksiin kuuluvat koiran soveltuvuustesti, 10 opintopisteen täydennyskoulutus sekä parivaljakon yhteinen työnäyttö.

Lilo on jo tehnyt soveltuvuustestin, ja Jennillä opinnot ovat tulevaisuuden suunnitelmissa. Hän liputtaa sen puolesta, että alalle saadaan yhtenäiset käytännöt. Tällä varmistetaan, että kaikki eläinten kanssa työskentelevät tuntevat vastuunsa.

–  Meillä on iso vastuu siitä, että eläin ei aiheuta terapiatyössä mitään negatiivista ja että se soveltuu tehtäväänsä.

Terapiakoirien joukossa on esimerkiksi noutajia, paimenkoiria, villakoiria ja terrierejä. Rotu ei määritä sitä, sopiiko koira terapiatyöhön. Yksilöominaisuudet ratkaisevat.

–  Terapiakoiran täytyy olla itsevarma, sosiaalinen, rauhallinen ja avoin. Sellainen, joka pystyy hanskaamaan kaikki tilanteet, ei paineistu tai stressaannu ja pystyy nopeasti palautumaan rasituksesta ja stressistä.

Kaikista koirista ei ole terapiatyöhön, vaikka niitä kouluttaisi. Jennillä itsellään on kaksi bordercollieta. Toinen on mainio terapiakoira, mutta toisesta ei saisi sellaista tekemälläkään.

– Se on luonteeltaan terävä ja vilkas. Missään nimessä ei voisi ajatella, että se tekisi kuntoutuskoiran työtä, Jenni sanoo.

Jenni ja Lilo ohjaavat sekä yksittäisiä kuntoutujia että ryhmiä. Yksilöfysioterapiassa kuntoutuja saa Lilon henkilökohtaiseksi innostajakseen. Ryhmätilanteissa asiakkaat ovat erittäin tarkkoja siitä, että Lilo käy vuorollaan kaikkien luona.

–  Voi että, jos Lilo yrittää oikaista ja jättää jonkun asiakkaan välistä. Seniorit innostuvat, että tämä on tosi hauskaa, nauravat ja sanovat, että tehdään uudestaan! Jenni kertoo.

Koira-avusteinen työskentely tukee kuntoutujaa monipuolisesti ja herättelee niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalistakin toimintakykyä.

–  Eläimen kohtaaminen voi olla tosi merkityksellinen. Ihmiset haluavat, että joku koskettaa ja että he saavat koskettaa. Koiria halutaan halata.

Fysioterapeutin on kuitenkin pidettävä potilas kaiken keskiössä.

–  Arvioin kuntoutujan toimintakykyä ja yritän keksiä keinoja sen parantamiseen. Tätä voi kokeilla, jos se hyödyttää kuntoutujaa ja hän on siihen itse halukas. Kaikessa ihanuudessaan koira on kuitenkin työväline, rinnastettavissa vaikka palloon.

 

Termit tutuksi

  • Eläinavusteista toimintaa on muun muassa ystäväkoiratoiminta. Eläin voi käydä piristämässä arkea kouluissa, hoitokodeissa tai sairaaloissa. Eläimet voivat olla esimerkiksi koiria, kissoja, lampaita, kanoja tai alpakoita.
  • Eläinavusteisesta terapiasta puhutaan silloin, kun eläin toimii kasvatus-, kuntoutus- tai sosiaalialan ammattilaisen apuna ja hoidolla on konkreettinen tavoite. Hoidettavalla on diagnoosi ja hoidon edistymistä seurataan järjestelmällisesti.

Lisätietoja: Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry sekä Green Care Finland ry

Teksti Heikki Hamunen

Mainos
Mainos