Leikkauksen aikainen hypotermia on yllättävän yleistä – tuore hoitosuositus opastaa, miten potilas pidetään lämpimänä

Leikkauspotilaat kärsivät usein hypotermiasta eli heidän kehonsa jäähtyy leikkauksessa alle 36 asteen lämpötilaan. Hypotermiaa on arvioitu esiintyvän 21–90 prosentilla leikkauspotilaista.
”Leikkauspotilaan lämmittämisestä on puhuttu 1990-luvulta asti, mutta hypotermia on yhä yllättävän yleistä”, sanoo hoitosuositusta laatineen työryhmän puheenjohtaja Satu Kajander-Unkuri. Hän työskentelee yliopettajana Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveys­tieteiden tohtori.

Ihminen jäähtyy, koska yleisanestesia-aineet laajentavat perifeerisiä verisuonia ja heikentävät elimistön lämmönsäätelymekanismeja. Lämpöä siirtyy kehon sisimmistä, lämpimistä osista viileämpiin ääreiskudoksiin. Siksi kehon ydinlämpötila laskee tyypillisesti asteen tai puolitoista anestesian ensimmäisen tunnin aikana. Seuraavien tuntien aikana lämpötilanlasku jatkuu, mutta hitaampana.

Keho jäähtyy myös spinaali- ja epiduraalipuudutuksessa. Keisarileikkauksen aikana hypotermiasta kärsii jopa 60–90 prosenttia potilaista.

Kansainvälinen suositus suosittaa potilaan aktiivista lämmittämistä leikkauksissa, jotka kestävät yli puoli tuntia. Tämä suositus ei kata raskaana olevien lämmittämistä. Suomalaisen suosituksen mukaan lämpötaloudesta huolehtiminen on kuitenkin tärkeää paitsi äidin myös vastasyntyneen näkökulmasta, sillä lapsen ydinlämpötila on yhteydessä äidin ydinlämpöön.

Avaruuslakana ei riitä

Hoitosuosituksen mukaan potilaan lämmittäminen kannattaa aloittaa vähintään kymmenen minuuttia ennen anestesian aloitusta. Tehokkain väline on lämpöpuhallin, joka puhaltaa lämmitetyn ilman letkustoa pitkin lämpöpuhalluspeitteeseen, -patjaan tai -pukuun. Niin sanotut passiiviset menetelmät kuten avaruuslakana tai lämmitetty puuvillapeitto eivät riitä pitämään lämpöä.

Lämpöpuhallinta uudempia menetelmiä ovat air-free-menetelmät kuten kertakäyttöinen itselämpiävä peitto, joka aktivoituu optimaaliseen lämpötilaan puolessa tunnissa ja pysyy lämpimänä kymmenen tuntia. Air-free-menetelmiin kuuluvat myös lämminvesikiertoiset patjat ja peitteet sekä lämpösäteilijät.

Niin sanotut passiiviset menetelmät kuten avaruuslakana tai lämmitetty puuvillapeitto eivät riitä pitämään lämpöä.

”Lämpöpuhaltimet ovat tuttuja laitteita, ja niistä on paljon tutkittua tietoa. Koska air-free-menetelmät ovat uudempia, tutkimuksia ei vielä löydy niin paljoa”, Satu Kajander-Unkuri kertoo.

Ympäristön lämpötilan nostaminen on lisäkeino. Esimerkiksi laajoissa palovammaleikkauksissa suositellaan leikkaussalin lämmittämistä.

Laskimoon annettavat nesteet ja verituotteet tulisi lämmittää 37 asteeseen nesteenlämmityslaitteella. Lämmitettyjen suonensisäisten nesteiden käyttö ylläpitää leikkauspotilaan ydinlämpötilaa.

Myös tähystysleikkauksissa suositellaan käyttämään lämmitettyjä huuhtelunesteitä ja lämmitettyä hiilidioksidikaasua.

Miksi lämmitys kannattaa?

Hypotermia aiheuttaa potilaalle ­merkittäviä haittoja, kuten painehaava-, aivohalvaus-, sydäninfarkti-, sepsis- ja keuhkokuumeriskin. Hypotermia lisää kuolleisuutta ja voi pidentää hoitoa tehostetun valvonnan yksikössä. Myös potilastyytyväisyys laskee. Hypotermian riskitekijöitä ovat korkea ikä, alhainen painoindeksi ja monet perussairaudet.

Suosituksen laatinut työryhmä suosittaa, että yksiköissä mietitään laatukriteerit, joilla suosituksen toteutumista seurataan. Kriteerinä voi olla esimerkiksi hypotermisten potilaiden lukumäärä tai osuus hoidetuista potilaista.

Lisää tietoa:

Aikuispotilaan normotermian ylläpito perioperatiivisen hoitoprosessin aikana, hotus.fi.

Tunnetko termit?

Normotermia on kehon normaali lämpötila, jossa potilaalla on miellyttävän lämmin.

Ydinlämpötila on ihmisen sisäelinten lämpötila. Elimistö pyrkii säilyttämään lämpötilan ydinosissa suhteellisen vakaana. Kuumemittari kainalosta tai infrapunamittari tärykalvolta ei mittaa ydinlämpötilaa riittävän luotettavasti. Ydinlämmön voi mitata esimerkiksi ruokatorvesta, nenänielusta, suusta kielenalustaskusta tai nollalämpövirta-anturilla otsasta. Paras mittauspaikka on keuhkovaltimo, mutta sitä ei voi aina käyttää.

Aktiivisia lämmitysmenetelmiä ovat lämpöpuhaltimet (peitteet, patjat ja puvut), air-free-menetelmät (itselämpiävä peitto, lämminvesikiertoinen patja tai peitto, lämpöä säteilevä laite) sekä huuhtelu- ja iv-nesteiden lämmittäminen. Lämpöpuhaltimessa sähköllä toimiva lämmitysyksikkö puhaltaa lämmitetyn ilman letkustoa pitkin lämpöpuhalluspeitteeseen, -patjaan tai -pukuun.

Passiivisilla lämmitysmenetelmillä tarkoitetaan esimerkiksi avaruuspeittoa tai lämmitettyä puuvillapeittoa.

Esilämmittämisellä tarkoitetaan ääreiskudosten tai ihon ­lämmittämistä ennen leikkaussaliin saapumista ja/tai anestesian induktiota.