Nykyinen ihanne katkeamattomasta kahdeksan tunnin yöunesta on aika uusi, sanoo tietokirjailija Pälvi Rantala.
1 Olet kirjoittanut valvomisen kulttuurihistoriasta kirjan Valvojat. Sinulla on myös omakohtaista kokemusta unettomuudesta. Mitä unettomalle ei kannata sanoa?
”Kyllä se uni tulee, kun vain menet sinne sänkyyn.” Myöskään hyvää tarkoittavat neuvot unihygieniasta eivät ehkä auta. Niitä on varmaan jo kokeiltu. Ainakaan ei kannata luetella, mitä kaikkea terveyshaittaa valvomisesta voi seurata.
2 Miten käsitykset unettomuudesta ovat historiassa vaihdelleet?
Nykyinen ihanne kahdeksan tunnin yöunista on melko uusi. Antiikin Kreikassa ajateltiin, että nukkuminen ei ole ihmisen hallinnassa. Uni tuli jumalten maailmasta, eikä sitä voi käskeä. Unen maailmaa pidettiin yhtä tärkeänä kuin valveen maailmaa. Joissain heimokulttuureissa valvoi aina joku.
Ennen sähkövaloa noudatettiin monin paikoin kaksivaiheista unirytmiä. Nukkumaan mentiin aikaisin, iltakahdeksalta. Keskiyöllä oltiin valveilla pari tuntia: luettiin, rukoiltiin, harrastettiin seksiä, jopa kyläiltiin. Sen jälkeen tuli toinen unijakso, joka jatkui aamuun. Espanjalainen siesta on myös esimerkki kaksivaiheisesta unirytmistä. Vuorotyössä jotkut saattavat elää monivaiheisessa unirytmissä eli nukkua sekä ennen että jälkeen töiden.
Kun sähkövalo keksittiin 1800-luvulla, suhde uneen muuttui. Teollisuus kasvoi, vauhti ja kiire lisääntyivät. Silloin keskusteltiin yllättävän samalla tavalla tehokkuuden vaatimuksista kuin nykyään.
3 Miten lohduttaisit unetonta?
Et ole yksin, vertaisia löytyy – jos se yhtään lohduttaa. Jos unettomuus on vaikeaa, siihen kannattaa hakea apua.
Valvottamista on käytetty kidutuskeinona, minkä takia saan itse lohtua vaikkapa siitä, että voin valvoa lämpimässä sängyssä, jossa ei ole luteita. Unettomuus on niin yleistä, että pitäisi tutkia tarkemmin, mitkä yhteiskunnalliset ja rakenteelliset syyt ovat sen takana.
4 Kirjassasi sanot, että valvomisessa on kauheutta ja kauneutta. Mitä kauneutta voisi olla hoitajan yövuorossa?
Kun suurin osa ihmisistä nukkuu, maailma on valvojien hallussa. He näkevät sellaista, mitä muut eivät. Siitä voi löytää kauneutta. Yön värit, valot ja äänimaisema ovat erilaisia kuin päivällä.
5 Mitä teet, kun et saa unta?
Usein vain loikoilen. Yritän rentoutua ja antaa kropalle lepoa. En ole niitä, jotka ryhtyvät puuhastelemaan. Joskus luen tai kuuntelen äänikirjaa. Jos olen valvonut useamman yön ja alan olla ylikierroksilla, nukun unilääkkeillä, jotta saan rytmin kohdilleen. Päivällä yritän tyhjentää päätä ja rauhoittua kävelyllä tai venyttelemällä. Jos olen ottanut pienet nokoset – usein suositellaan varttia – se auttaa minua nukkumaan myös yöllä, mutta tämä on yksilöllistä. Nokoset ovat ehkä merkki siitä, että pystyn rauhoittumaan.
Pälvi Rantala
