Naisista 40 prosenttia ja miehistä 25 prosenttia pelkää hammashoitoa jonkin verran tai kovasti. Kuva: iStock

Pelkoa hammashoitoa kohtaan voi hoitaa – nukutus on huono keino

Suu on herkkä alue, jossa on paljon hermoja. Siksi sen käsittely herättää ihmisissä tunteita ja erilaisia kehollisia aistimuksia.

Hammashoitopelko on yleistä. Joka kolmas suomalainen pelkää hammashoitoa ainakin jonkin verran. Tutkimuksissa naiset kertovat pelkäävänsä useammin kuin miehet. Naisista 40 prosenttia ja miehistä 25 prosenttia pelkää hammashoitoa jonkin verran tai kovasti.

Nuoret pelkäävät useammin kuin vanhemmat, mutta nuoret käyvät silti tunnollisemmin tarkastuksissa ja ehkäisevät siten ongelmia. Vanhemmat jättävät pelkonsa vuoksi useammin kokonaan menemättä hoitoon, mikä voi olla riski yleisterveydelle.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Suunterveys on tutkitusti yhteydessä ihmisen kokonaisterveyteen ja esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin.

Suu on herkkä alue, jossa on paljon hermoja. Suulla puhutaan, syödään ja ilmaistaan tunteita. Siksi sen käsittely herättää ihmisissä tunteita ja erilaisia kehollisia aistimuksia.

– Herkkien alueiden käsittelyyn liittyvä pelon tunne on luonnollista, sanoo sosiaalihammaslääketieteen professori Satu Lahti Turun yliopistosta.

Potilaan tunnetiloista ei kannata olettaa mitään etukäteen. Pelkoa ei välttämättä edes havaitse päälle päin. Se saattaa näkyä levottomuutena ja tärinänä tai erilaisina tunnereaktioina, kuten huonona käytöksenä tai puheliaisuutena.

Potilaan voi olla vaikea sanoittaa pelkoaan tai kuvata sen määrää. Pelko ei yleensä kohdistu ihmisiin tai ammattiryhmiin, vaan potilas pelkää esimerkiksi kipua, itsemääräämisoikeuden ja hallinnan menetystä tai puudutuspiikkiä.

– Hammaslääkäripelon sijaan puhutaan hammashoitopelosta.

Hammashoito kantaa edelleen painolastia ajoilta, jolloin välskärit poistivat hampaita ilman puudutusta.

Sosiaalihammaslääketieteen professori Satu Lahti

Hammashoitopelosta kärsivillä ei ole tutkimuksissa todettu mitään yhtä yhteistä tekijää. Pelon syitä on yhtä monta kuin on pelkääjääkin. Taustalla voi olla omia huonoja hammashoitokokemuksia. Pelon taustalla saattaa olla myös psyykkisiä oireita, kuten yleinen ahdistushäiriö. Osa voi kantaa kehossaan väkivallan kokemusta, esimerkiksi suuhun kohdistunutta raiskausta.

Voimakas hammashoitopelko on psykiatrian tautiluokituksessa. Fobiatasoisen DSM-V-diagnoosin antaa psykiatri. Yksittäisestä, määritetystä pelosta kertovan ICD-10-diagnoosin voi tehdä hammaslääkäri.

Kaikilla pelkopotilailla ei ole omia kielteisiä kokemuksia, vaan pelko on omaksuttu televisiosarjoista, elokuvista, kansanperinteestä tai lähipiirin kertomuksista.

– Hammashoito kantaa edelleen painolastia ajoilta, jolloin välskärit poistivat hampaita ilman puudutusta.

Pelon taustalla voi myös piillä häpeä, jota potilas tuntee huonoista hampaistaan. Hän pelkää ammattilaisten reak­tioita, mikä estää hakeutumasta hoitoon. Hoitamattomuus puolestaan heikentää suunterveyttä entisestään, jolloin syntyy vaikea noidankehä.

Pelon äärelle pitää hammashoitolassa pysähtyä. Yhtenäisiä, valtakunnallisia hammashoitopelon hoidon linjauksia ei ole, mutta pelon hoitoa on kehitetty sekä paikallisesti kunnissa että yrityksissä. Käytössä on esimerkiksi kyselylomake, jolla mitataan potilaan kokemaa pelkoa. Pelkän kysymyksiin vastaamisen on todettu vähentävän pelkoa – potilas kokee, että hänen pelkonsa otetaan vakavasti.

Oikein toimimalla ammattilainen pystyy hälventämään pelkoa. Luottamuksen rakentaminen, hallinnan tunteen luominen ja potilaan rentouttaminen ovat avainasemassa pelkäävän potilaan kohtaamisessa. Tarvittaessa voidaan antaa myös rauhoittava esilääkitys, joka rentouttaa potilasta.

– Koko keho kaarella jännittävää potilasta on vaikea hoitaa.

Yhdessä sovittu työnjako on tärkeä. Hammashoitaja varmistaa omalla toiminnallaan, että hammaslääkäri pystyy keskittymään itse toimenpiteeseen potilaan rauhoittelun sijaan. Hoitaja keskittyy potilaaseen kokonaisvaltaisesti, huomaa tämän tuntemukset ja auttaa rentoutumaan. Yhdessä hammaslääkäri ja -hoitaja luovat hoitohuoneeseen turvallisen tunnelman.

– Omaa persoonaa voi käyttää rohkeasti avuksi ja olla luova, kun miettii erilaisia keinoja, joilla voi auttaa potilasta saamaan pelon haltuun, sanoo suuhygienisti Marja Juselius.

Potilaan kanssa voi sopia käsimerkin, jota tämä näyttää, kun haluaa tulla kuulluksi tai tarvitsee taukoa. Tuolloin hammaslääkäri poistaa välineet suusta. Jos toimenpiteessä on käynnissä vaihe, jota ei voi keskeyttää, hammaslääkäri selittää tämän potilaalle hyvissä ajoin ja kertoo, miten kauan aikaa menee. Hoitaja voi tällöin kannustaa potilasta kuvaamalla ajan vähenemistä.

Pelkopotilas tarvitsee aikaa. Koko vastaanottoaika saattaa kulua luottamuksen rakentamiseen ja tutuksi tulemiseen.

– Aika kannattaa kuitenkin käyttää, koska sitä kautta potilas saa onnistumisen kokemuksia. Ne auttavat hoitotilanteen kestämisessä.

Lapselle pitää antaa mahdollisuus onnistua hammashoitolassa.

Lapset on hyvä totuttaa hammashoitolaan ja käytettäviin välineisiin vähitellen. Erilaisia välineitä voi antaa lapselle käteen tutustuttavaksi ja kokeiltavaksi.

– Jo 5-vuotiaalle voi antaa kumiteräisen poran tarkasteltavaksi, Lahti sanoo.

Vanhempien on tärkeä näyttää lapsille esimerkkiä ja kannustaa heitä hoitamaan hampaitaan. Lapsia ei luonnollisestikaan pidä pelotella tai uhkailla hammashoidolla.

– Jos vanhempi itse pelkää hammashoitoa, on viisasta pyytää jotakuta toista viemään lapsi hammashoitolaan, jotta ei tule siirtäneeksi omaa pelkoaan lapseen, Juselius sanoo.

Lapselle pitää antaa mahdollisuus onnistua hammashoitolassa. Onnistumisen tunnetta voi synnyttää kehujen kautta. Epäonnistumisen tunne synnyttää lapsessa häpeää ja ajatuksen siitä, että hän on aiheuttanut pettymyksen.

– Häpeä voi kasvaa lapsen mielessä suureksi ja jopa ruokkia hammashoitopelkoa.

Hoitotilanteessa hoitaja voi suunnata lapsen huomiota toisaalle. Hoitaja voi esimerkiksi piirtää sormella kukkia lapsen toiseen poskeen, kun hammaslääkäri puuduttaa.

– Olen oppinut taitavilta hammashoitajilta paljon lapsen kohtaamisesta, sanoo Satu Lahti.

Hammashoidon nukutuksessa saa yksityisestä hammashoitolasta rahalla, mutta nukutus ei ole hyvä keino hoitaa hammashoitopelkoa.

Erikoishammaslääkäri Päivi Rajavaaran tuoreen väitöstutkimuksen mukaan nukutuksessa hoidetut potilaat jättivät usein tulematta nukutuksen jälkeisille hammashoitokäynneille tai peruivat aikansa. Nukutuksessa hoidettujen lasten suunterveys ja ravitsemustottumukset olivat selkeästi huonommat kuin lasten, jotka oli hoidettu hereillä.

Julkisella puolella kriteerit nukutukseen ovat kovat, koska anestesia vaatii sopivan tilan, henkilökunnan ja aikaa. Nukutuksessa on aina myös omat riskinsä.

Intubaatio joudutaan tekemään nenän kautta, koska suussa putki olisi hammaslääkärin tiellä. Potilas ei myöskään voi nukutettuna purra hampaitaan yhteen, joten hammaslääkäri ei pysty varmistumaan paikan oikeasta korkeudesta. Sopiva korkeus on kiinni millimetrin kymmenesosista.

– Nukutus on äärimmäinen keino, jonka avulla hammashoito saadaan toteutettua, jos potilaan yleisterveys on suun huonon kunnon vuoksi vaarassa, Lahti muistuttaa.

 

Kidutusta kokenut ei tiedä, mitä hammashoidossa tapahtuu

Jos potilas on kokenut kidutusta, hammashoidossa pitää ottaa huomioon asioita, jotka eivät tule eteen muiden pelkopotilaiden hoidossa.

Kidutusta kokenut potilas on yleensä kotoisin maasta, jossa koko hammashoidon konsepti on tuntematon. Hänellä ei ole hammashoitolaan tullessaan mielessään valmista käsikirjoitusta siitä, mitä hammashoidossa tapahtuu, keitä siellä on vastassa ja mitä siellä tehdään.

– Potilaan kanssa pitää käydä läpi yksityiskohtaisesti, mitä tapahtuu, miksi mitäkin tehdään ja kauanko vastaanotto kestää, sanoo projektipäällikkö Mari Tikkanen Helsingin Diakonissalaitoksen säätiöstä.

Asioimistulkin on oltava käynnillä läsnä. Näin potilas saa varmasti tarvittavan tiedon ja pystyy esittämään tarkentavia kysymyksiä.

Kidutusta kokenut potilas hyötyy samanlaisesta kohtaamisesta kuin muutkin pelkopotilaat. Ilmapiirin on oltava kiireetön ja rauhallinen niin, että potilas kokee voivansa luvallisesti kysyä asioista. Mahdollisen ahdistuksen varalle pitää sopia käsimerkki. Vastaanoton on edettävä potilaan tahdissa, ja hänellä on oltava mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi asentoon, jossa hän on hoidon aikana.

Hoidon etenemisestä pitää kertoa aina ennen kuin tekee mitään.

– Esimerkiksi puudutuksen aiheuttamasta kivusta pitää sanoa etukäteen.

Pitkäkestoisia toimenpiteitä varten Tikkanen kehottaa harkitsemaan rauhoittavaa lääkitystä, josta keskustellaan potilaan kanssa.

Näin tuet pelkopotilasta

  • Tervehdi potilasta ja kohtele häntä ammatillisesti.
  • Ole rauhallinen. Rauhallisuutta voi myös opetella.
  • Kannusta ja kehu potilasta, joka on voittanut pelkonsa ja tullut vastaanotolle.
  • Luo kiireetön tunnelma ja laske tuoli alas vasta, kun potilas on asettunut.
  • Älä häpäise potilasta, vaikka hänen hampaansa olisivat huonossa kunnossa.
  • Anna potilaan tehdä itse se, mikä on mahdollista.
  • Ohjaa potilas hengittämään rauhallisesti. Se rentouttaa koko kehoa.
  • Vinkkaa, että potilas voi hoitotuolissa hallita mahdollista oksennusrefleksiä kohottamalla jalkojaan suorina kymmenisen senttiä.
  • Sopikaa käsimerkki, jota potilas käyttää, kun hän haluaa tulla kuulluksi.
  • Sanoita tekosi ja tapahtumat: hajut, äänet, valot ja toimenpiteet.
  • Kerro, että puudutus poistaa kivun, mutta ei tuntemuksia.
  • Kerro, kuinka kauan toimenpide kestää.
  • Varaa tarvittaessa uusi aika. Väkisin ei tehdä mitään.
  • Varmista, että potilas ymmärtää toimenpiteen merkityksen myös yleisterveyden näkökulmasta.
  • Muistuta, että potilas voi ottaa tukihenkilön mukaan.

Julkaistu Tehy-lehdessä 6-7/2019.

Mainos
Mainos