Psykiatri: Työyhteisöön pesiytynyt nöyryyttämisen kulttuuri on tuhoisa

Käyttäytyikö kollega taas ilkeästi? Tunnista kipusi, niin pystyt nousemaan loukkaajaa vastaan.

Loukkaannuitko jostakin? Kohteliko joku käskevästi tai epäoikeudenmukaisesti? Katsoiko ivallisesti? Päästikö vähättelevän sammakon suustaan?

Elämä on täynnä tilanteita ja tapahtumia, jolloin ihminen voi kokea tulleensa kohdelluksi väärin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Pilkka voi olla tahallista ja niin ilkeää, että menet sen edessä lukkoon tai valahdat tummanpunaiseksi. Toisaalta se voi olla vain kireä äänenpaino tai halventava sanavalinta, jonka ohitat nopeasti ja jonka toinen heittää sen kummemmin miettimättä.

Voit kokea loukkauksena myös asian, joka ei tapahdu. Esimies kävelee ohi tervehtimättä. Työkaveri ei pyydä kahville muiden mukaan tai jättää ideasi huomiotta.

Psykiatri Juhani Mattila ei puhu loukkauksista tai loukkaantumisista, vaan käyttää vahvempaa ilmaisua: nöyryyttämisestä ja nöyryytetyksi tulemisesta.

– Nöyryytys merkitsee arvokkuuden menettämistä. Kun ihminen ei saa sitä, mitä kaipaa ja etsii, vaan tulee jatkuvasti torjutuksi, se rikkoo mielen. Kaipaus on toisten hyväksymäksi tulemista ja oman merkityksellisyyden kokemista.

Rankkaa nöyryyttämistä voi tapahtua läpi elämän.

Nöyryytyksen juuret vievät usein lapsuuteen. Lasta on moitittu, vähätelty tai verrattu muihin. Hänet on sivuutettu tai hänen tunteitaan ei ole otettu huomioon. ”Sinusta ei ole mihinkään” tai ”Mikset ole kuin Liisa?”.

Jo se, miten lasta katsotaan päivittäin, voi nöyryyttää. Katse voi joko vahvistaa tai tuhota. Kuka tahansa, joka kohtaa jatkuvasti vihaisia tai halveksivia katseita, alkaa kokea itsessään olevan jotakin vikaa. Olen arvoton ja huono.

Rankkaa nöyryyttämistä voi tapahtua läpi elämän. On koulu- ja työpaikkakiusaamista tai tuhoisia parisuhdeongelmia, jotka rikkovat oman arvokkuuden kokemukset.

Juhani Mattila korostaa, että nöyryytyksen kokemukset vaikuttavat voimakkaasti. Ihminen ikään kuin haavoittuu. Haavat saattavat parantua, mutta niistä jää arpia.

Nöyryytykset aktivoituvat ihmissuhteissa. Nöyryytetty ihminen havaitsee muita herkemmin tilanteet, joissa toinen vähättelee. Hän saattaa myös tulkita muiden sanomiset töykeiksi ja arvosteleviksi, vaikka niitä ei ole tarkoitettu sellaisiksi.

Ihminen alkaa varoa tilanteita, joissa joutuisi taas vastaanottamaan kipua.

Pelko uudelleen nöyryytetyksi tulemisesta on suuri. Ihminen alkaa varoa tilanteita, joissa joutuisi taas vastaanottamaan kipua. Esiintyminen muiden edessä on kauhistus. Pienikin kritiikki sattuu pahasti.

Nöyryytykset voivat näkyä myös epämääräisenä ahdistuksena, joka nousee esiin tavanomaisissa arkipäivän tilanteissa. Myös fyysiset kivut ovat tavallisia. Vatsaan koskee, päätä särkee, selkä kipuilee tai sydän pamppailee. Niiden syytä ei kuitenkaan ymmärretä.

– Nöyryytyksen kokemukset eivät ole vain psyykkisiä tunteita, vaan psykofyysisiä traumoja. Ne vaikuttavat koko ihmisen elimistöön, niin aivoihin, verenkiertoon kuin hermostoon.

Esimerkiksi masennuksen ja paniikkihäiriön taustalta löytyy nöyryyttäviä tapahtumia, jotka ovat rikkoneet ihmisen. Nöyryyttävien muistojen nostaminen esiin on tärkeä osa hoitoa.

– Pelkästään lääkkein näitä ei paranneta, vaan tulisi pureutua syihin. Monesti huomataan, että jo helpottunut masennus tai psykoosi pahenee yhtäkkiä uudelleen. Sen syy voi olla niinkin pieni kuin torjutuksi tuleminen jossakin asiassa, joka laukaisee aikaisemmat traumat.

Nöyryytetty ihminen salaa usein kipunsa muilta. Kotiasioista ei puhuta ulkopuolisille, koulussa kiusattu lapsi ei hiisku asiasta kotona. Työpaikalla moni kärsii hiljaa mielessään.

– Tämä johtuu häpeästä. Häpeä on suuri este puhumiselle.

Kun ihminen pelkää tulevansa uudelleen nöyryytetyksi, hän käpertyy itseensä. Omat, monesti hyvätkin ideat ja ehdotukset hän jättää kertomatta, jotta ei joutuisi tyrmäyksen tai ivan kohteeksi. Elämää on vaikea suunnitella, kun ei uskalla edes yrittää.

Kuinka päästä ulos alistumisen kierteestä? Juhani Mattila kehottaa vastustamaan nöyryyttäjiä ottamalla toisen sanomiset ja teot puheeksi, kritisoimalla niitä ja vetämällä rajoja. Moni vähättelyä osakseen saanut on pystynyt kääntämään tappioaseman voitokseen: ”Näytän noille vielä!”

– Reagoiminen on parempi vaihtoehto kuin rauhan säilyttäminen ja kaikkien harmien nieleminen. Liiasta kiltteydestä tulee lisänöyryytys: ”Olenko tällainen nössykkä, etten pysty mihinkään.”

Puhuminen on ainoa tie katkaista nöyryyttämisen ketju.

Alistumisen vaarana on, että ihminen kehittää teflonpinnan, jolloin mikään ei tunnu miltään. Samalla hän menettää kyvyn tuntea myötätuntoa niin itseään kuin muita kohtaan.

Jos ei jaksa puolustaa itseään, Juhani Mattila kehottaa hakemaan ulkopuolista apua.

– Puhuminen on ainoa tie katkaista nöyryyttämisen ketju. Ihmisen tulee saada kokea, että nuo muut arvostavat minua.

Kun kokee tulleensa loukatuksi työpaikalla, asiaan kannattaa puuttua. Mitä nopeammin asia selvitetään, sitä helpommin ilmapiiri puhdistuu. Paljon tapahtuu väärinkäsityksiä. Joku kertoo esimerkiksi vitsin keventääkseen palaverin ilmapiiriä, mutta toinen loukkaantuu.

– Ihmisten välejä saattavat hiertää jopa kymmenen vuoden takaiset asiat, joita ei ole koskaan selvitetty, sanoo työpsykologi Riitta Helekoski.

Työpaikalla saattaa olla joku, joka mitätöi ja vähättelee jatkuvasti muita. Koko työyhteisö tietää, että se on hänen tapansa toimia. Tällaisen henkilön on vaikea vastaanottaa palautetta työkavereilta. Vaikka loukkaantunut puolustaa itseään, hän alkaa ihmetellä: ”Etkö leikkiä ymmärrä? ” tai ”Sinä ylireagoit. Mistä ihmeestä syytät minua?”

– Näin hän siirtää huomion pois loukkauksesta ja mitätöi toista lisää. Loukkaajasta tuleekin uhri. Asia pitäisi kuitenkin käsitellä. Silloin hän ehkä ymmärtäisi oman toimintansa, jolloin hän lopettaisi tuhoisan käyttäytymisen.

Tavallista on, että loukkaajan kärkevää kieltä siedetään helpommin, jos hänen työpanoksensa on erityisen hyvä.

Jos loukkaajat saavat temmeltää rauhassa, työyhteisössä on jotakin vialla. Tavallista on, että loukkaajan kärkevää kieltä siedetään helpommin, jos hänen työpanoksensa on erityisen hyvä.

– Se on väärin. Esimiehen on pysäytettävä loukkaaja. Työyhteisössä pitää laatia pelisäännöt, joissa epäasialliselle käyttäytymiselle laitetaan stoppi.

Miksi toinen sitten haluaa loukata ja nöyryyttää? Selityksiä voi olla yhtä monta kuin nöyryyttäjiäkin. Nöyryyttäminen saattaa olla esimerkiksi vallankäyttöä, keino hallita muita. Se voi olla myös huonon itsetunnon pönkittämistä tai teflonpinnan kehittäneen nöyryytetyn tapa antaa vahingon kiertää.

– Takana on itsekkäitä motiiveja. Työssä halutaan onnistua muiden kustannuksella ja tuoda omaa erinomaisuutta esille nolaamalla muita, Riitta Helekoski arvioi.

Sairaaloissa nöyryyttämiselle altistaa hierarkia, joka mahdollistaa toisten tahallisen tai tahattoman väärinkohtelun.

Itsensä avuttomaksi tunteminen on nöyryyttävien kokemusten ydin. Terveysalan ammattilaisten kannattaa pitää tämä visusti mielessään, kun he kohtaavat potilaita ja asiakkaita.

Suhtaudutko sairaaseen ihmiseen rutiininomaisesti tai ynseästi, annatko odottaa turhaan tai katsotko muualle, kun hän kertoo huolistaan?

– Parasta olisi, jos henkilöstö tunnistaisi oman avuttomuutensa. Ellei itse myönnä tai koe omia kipujaan, satuttaa helposti muita ihmisiä.

Juhani Mattilan mielestä ei kannata esittää, että kaikki täällä kyllä kestetään, vaan puhua työkavereille, miten pahalta jokin tilanne tai asiakkaan sanat tuntuivat. Ellei puhu, alkaa luulla, että vain minä olen tällainen heikko, vaikka muilla olisi samanlaisia tuntemuksia.

On todella tuhoisaa, jos työyhteisöön pesiytyy nöyryyttämisen kulttuuri.

Myös työ voi aiheuttaa nöyryytyksen kokemuksia esimerkiksi silloin, kun kokee olevansa mahdottoman tehtävän edessä. Aika ei yksinkertaisesti riitä laadukkaaseen tekemiseen. Juuri kun on oppinut yhden asian, se muuttuu ja on opeteltava uutta. Olenko jatkuvasti epäpätevä?

– On todella tuhoisaa, jos työyhteisöön pesiytyy nöyryyttämisen kulttuuri. Ajatellaan, että tällainen meillä on nyt tapana. Sellainen on ehdottomasti katkaistava.

Juhani Mattila: Nöyryytys – Arvokkuuden kokemuksen menettämisestä ja uudelleen löytämisestä. Kirjapaja 2017.

Teksti Merja Perttula, kuvitus Johanna Sarajärvi

Mainos
Mainos