Saanko korvausta menetetystä viikkolevosta?

Kuvateksti
Viikottainen vapaa-aika on säädetty työaikalaissa. Kuva iStock.

Joudumme tekemään pitkiä päiviä viikosta toiseen ilman vapaapäiviä. Tämä johtuu sijaisten puutteesta. Onko kuntatyössä mahdollista saada korvausta menetetystä viikkolevosta? 

Viikoittaisesta vapaa-ajasta menetetty aika pitää korvata lyhentämällä säännöllistä työaikaa vastaavalla ajalla viimeistään kolmen kuukauden kuluessa.­ Kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) mukaan työnantaja voi tarjota korvaukseksi myös rahaa, jos työntekijä suostuu siihen.

Rahakorvaus on yksinkertainen tuntipalkka suunnitellun levon kanssa päällekkäisiltä työtunneilta. Sen lisäksi työntekijä voi olla oikeutettu esimerkiksi lisä- tai ylityökorvaukseen.

Viikottainen vapaa-aika on säädetty työaikalaissa. Siitä on määräys myös KVTESissä: työntekijälle on annettava kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävä keskeytymätön vapaa-aika. Vapaa-aika on sijoitettava sunnuntain yhteyteen, mikäli se on mahdollista.

KVTESissä on sovittu myös säännöllisen työajan sijoittamisesta viidelle työpäivälle viikossa, mistä voidaan poiketa vain toimintojen luonteen sitä vaatiessa. Lisäksi työvuorot on pyrittävä suunnittelemaan niin, että työntekijälle annetaan kaksi peräkkäistä vapaapäivää viikon aikana. Nämä määräykset turvaavat viikoittaisen vapaa-ajan toteutumista ainakin työvuoroja suunniteltaessa. 

Viikottainen vapaa-aika voidaan antaa myös niin, että se on keskimäärin 35 tuntia viikossa 14 vuorokauden ajanjaksolla. Tällöin vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.

Viikottaisesta vapaa-ajasta voidaan KVTESin mukaan poiketa esimerkiksi kuvaamassasi tapauksessa – silloin kun työntekijä tarvitaan tilapäisesti työhön säännöllisen työnkulun turvaamiseksi. Tällöin viikoittainen vapaa-aika menetetään työtuntien osalta.

Työntekijät kuormittuvat, jos viikkolepo jää usein toteutumatta. Työturvallisuuslaki edellyttää työnantajaa puuttumaan tilanteeseen, mikäli työntekijä kuormittuu niin, että hänen terveytensä vaarantuu.

Julkaistu Tehy-lehdessä 12/2016