Menneisyydessä on voinut tapahtua hirveitä asioita, joita ei pääse pakoon. Aikuisena voi hurahtaa johonkin, jota muutaman vuoden päästä häpeää ja ihmettelee, mikä minuun oikein meni. Pakolaiseksi joutunut elää aivan toisessa kulttuurissa ja asemassa kuin kotimaassaan.
– Lempeämpi tapa on ajatella, että minuuksia voi olla samaan aikaan monta. Minuuden kasvu ei ole suoralinjaista, vaan prosessi, jossa voidaan ottaa välillä kaksi askelta taakse ja yksi eteen, sitten yksi askel taakse ja taas harpata kolme askelta eteenpäin.
Katriina Järvinen alkoi pohtia minuuden olemusta elämänkokemustensa myötä. Hän syntyi hyvin uskonnolliseen helluntalaisperheeseen. Kun ulkopuolinen elämä alkoi vähitellen avautua, hän joutui ristiriitaiseen tilanteeseen.
Katriina vaihtoi minuuttaan kameleontin tavoin eri ihmisten kanssa. Uskonnollisessa lähipiirissä hän käyttäytyi vanhempiensa toiveiden ja uskonyhteisön käsitysten mukaan, muualla ”muun maailman” ja ikätoveriensa tavoin. Raskainta oli salata kummaltakin yhteisöltä se toinen puoli, toinen minä.
– Irrottauduin parikymppisenä uskonyhteisöstä. Kivutta se ei ole mennyt.
Mieti tilannetta, että olet järjestämässä juhlia. Tuskin kutsut mielelläsi sukulaisia, työkavereita ja harrastusporukoita yhtaikaa kotiisi.
Katriina Järvinen selittää tätä biologialla: olemme laumaeläimiä. Ihmisellä on suuri tarve tulla hyväksytyksi laumassa. Eri laumoissa toimivat eri säännöt, joten olemme niissä erilaisia.
Esimerkiksi vanhempien on vaikea uskoa, että kotona kiltisti käyttäytyvä lapsi kiusaa koulussa. Kotilaumaan on helppo päästä, mutta koulussa saatetaan tarvita erilaisia keinoja. Lapsille on myös tyypillistä, että kaveri, jota ei koulussa edes moikata, kelpaa kotipihalla leikkeihin.
On paljon aikuisia miehiä, jotka eivät kykene sanomaan vanhalle äidilleen vastaan. He jättävät mieluummin tapaamatta häntä.
Perhe on ihmisen ensimmäinen lauma. Sen voima imaisee vielä aikuisena mukaansa. Kun hyvin pärjäävä aikuinen vierailee lapsuudenkodissaan, hän saattaa ottaa esimerkiksi kiltin tytön kaikkeen suostuvan roolin tai kiukutella, kun ei mielestään saakaan samaa kuin sisaret.
Myöhemmin hän sitten ihmettelee, mikä minuun meni tai miksi pois lähtiessä tuntuu niin ahdistuneelta. Puolisokin kummastelee, miten toinen muuttui ihan oudoksi, alkoi jopa käyttää murresanoja.
– On paljon aikuisia miehiä, jotka eivät kykene sanomaan vanhalle äidilleen vastaan. He jättävät mieluummin tapaamatta häntä.
Lapsuuden minuudet seuraavat myös työelämään. Väärinymmärryksiä syntyy, kun emme tiedä emmekä ymmärrä toisen minän kerroksia. Saatamme suuttua kollegan sanomisista, vaikka tämä ei tarkoittaisi mitään pahaa. Ulkopuolisia loukkaantumisemme ihmetyttää.
Katriina Järvinen kertoo esimerkin omasta elämästään. Köyhän kodin kasvattina hän on kokenut vauraista perheistä tulevien puheet matkoista ja useista kodeistaan itselleen suunnattuina. Hän on miettinyt, että toinen tahtoo ylenkatsoa häntä, vaikka näin ei ole tapahtunut.
– Vertailu toisiin on yksi tapa määrittää, millainen olen. Voin kokea, etten pärjääkään tässä laumassa: muilla asiat ovat paremmin kuin minulla. Silloin auttaa, kun muistaa, että vertailukohta on aina suhteellinen. Jos minut nyt heitettäisiin Syyrian Aleppoon, ymmärtäisin suomalaisena olevani hirveän hyväosainen.
Itsetuntemuksesta puhumista pidetään usein oman navan ympärillä pyörimisenä. Katriina Järvisen mielestä asia on päinvastoin. Jos on tutkinut omia minuuksiaan ja niihin liittyviä kipuja, ei ota muiden puheita itseensä eikä vatvo niitä päivätolkulla.
Ihminen pystyy muokkaamaan käytöstään ja osin minuuttaan toisten odotusten mukaiseksi. Näin tapahtuu automaattisesti. Uuteen työpaikkaan menijä huomaa tämän selvästi. Aluksi hän näkee epäkohtia ja saattaa ihmetellä työyhteisön tapoja. ”Tuota ihmistä ei täällä tervehditä. Minäkään en sitten tervehdi, jotten jää muiden ulkopuolelle.”
Kun kilpailu työpaikoista on kovaa, ihmiset saattavat sopeutua aika kurjiin oloihin saadakseen pitää työnsä. Sopeutuminen voi mennä myös parisuhteessa niin pitkälle, että kadottaa itsensä.
– Elämä on tasapainon etsimistä ja riski. Jos haluan elämääni turvallisuutta ja vakautta, minun pitää hyväksyä, että jotkut toiset minuudet kuihtuvat. Jos valitsen toisen vaihtoehdon, vaikkapa avioeron, ehkä joku toinen minuus kukoistaa, mutta toinen on hädissään.
Tuuliviiri on epäluotettava. Kuitenkin varmaan monelle tekisi hyvää huomata olevansa välillä hakoteillä, ja muuttaa mielipiteitään.
Joskus ihmisestä tuntuu, että on pakko tehdä irtiotto entisestä. Otollista aikaa sille on esimerkiksi ajankohta, kun lapset ovat lähteneet omilleen. Ystävän sairastaminen saattaa saada oman turvallisuudentunteen järkkymään ja kyselemään, kuka minä oikeastaan olen.
– Tällaisessa elämänvaiheessa voi hurahtaa johonkin täysillä, oli se sitten henkisiä oppeja, rakastuminen tai ruokavalio. Voimantunne vakuuttaa, että olen oikealla tiellä. Sitten tulevat ensimmäiset epäilykset ja paha olo. Voi hämmästyä, miten minä nyt tällaiseen lähdin. Minä ikään kuin pettää. Kasvojen menetystä seuraa häpeä.
Takinkääntäjillä on suomalaisessa kulttuurissa erityisen huono kaiku.
– Tuuliviiri on epäluotettava. Kuitenkin varmaan monelle tekisi hyvää huomata olevansa välillä hakoteillä, ja muuttaa mielipiteitään. Asiathan saattavat muuttua ihan siitä syystä, että olosuhteet muuttuvat
Alkoholismista toipuminen. Uskoontulo tai uskosta irtautuminen. Pakolaiseksi joutuminen. Kaapista tuleminen tai sukupuolen korjaaminen.
Suurissa minuuden muutoksissa voivat vaihtua sosiaaliset suhteet, elämäntapa, kieli ja jopa pukeutuminen.
– Aikamme on armollinen monille ryhmille, jotka ovat aikaisemmin olleet stigmatisoituja. Ihmiseksi tuleminen on kuitenkin kauhean monimutkaista. Prosessi voi kestää kauan. Itse joudun edelleen tasapainoilemaan elämäni repeämän ja siihen liittyvien erilaisten ihmissuhteiden kanssa, vaikka aikaa on kulunut yli 30 vuotta.
Menneisyyteen kuuluvan salatun minuuden lisäksi ihminen voi elää lähes koko elämänsä esittämällä eri ihmistä kuin on: Toisella paikkakunnalla odottaa toinen perhe, tai ihminen kulkee auervaarana kukasta kukkaan keksien tarinoita itsestään.
Sosiaalisessa mediassakin voi esiintyä aivan toisena ihmisenä kuin todellisuudessa on.
– Moni esittää toivottua minää. Ne, jotka osaavat parhaiten dramatisoinnin taidon, saavat muut kateellisiksi ja väheksymään itseään.
Useimmilla kaupunkeihin muuttaneilla on maaseutu- ja pienviljelystausta. Voi tulla olo, että olen kuin amatöörinäyttelijä keskiluokkaisessa näytelmässä.
Minuutensa salaavat pelkäävät paljastuvansa. Katriina Järvinen arvelee, että eräänlainen huijarisyndrooma varjostaa monien ihmisten elämää. Jos esimerkiksi on omaksunut vaatimattoman käsityksen itsestään, tuntee olevansa petturi saadessaan hyvän paikan: ”Kohta paljastuu, etten ymmärrä näistä asioista mitään.”
– Useimmilla kaupunkeihin muuttaneilla on maaseutu- ja pienviljelystausta. Elämäntyyli, jossa itsevarmana syödään ravintolassa tai matkustellaan ulkomailla, tuntuu epämukavalta. Voi tulla olo, että olen kuin amatöörinäyttelijä keskiluokkaisessa näytelmässä.
Salattua minuutta Katriina Järvinen pohti myös isoäitinsä tarinaa miettiessään. Tämä syvästi uskonnollinen 90-vuotias vanhus oli lukenut Raamatun yli 50 kertaa läpi. Vähän ennen kuolemaansa hän sanoi Katriinalle: ”Paljon olen elämässäni lukenut, mutta eniten olen nauttinut Pecos Billeistä.”
– Mummullani saattoi olla jokin hurja puoli, josta kukaan ei tiennyt.
Katriina Järvinen toivoisi hoitotyöntekijöiden ymmärtävän työtovereita ja potilaita kohdatessaan, että ihmiset voivat olla mysteerejä jopa itselleen. Emme tiedä, mitä nupuillaan olevista nuorista kehittyy tai mitä kaikkea vanhukset pitävät sisällään. Tunnenko todella puolisoni?
Miksi vanhus tai muistisairas muuttuu aggressiiviseksi? Voi olla, että hän ei ole koskaan uskaltanut toteuttaa omaa minuuttaan. Ehkä hän ei ole pystynyt sanomaan kenellekään vastaan, vaan on sopeutunut muiden toiveisiin. Kun pidäkkeet murtuvat, turhautuminen tulee esiin.
– Meidän tulisi uskaltaa harhailla, erehtyä ja kääntää takkia. Kenties voisimme tilinteon hetkellä paremmin. Jokaisen minuus on pyhä, vaikka hän olisi rikollinen. Eihän pieni lapsi voi päättää, mihin hän syntyy ja miten hänen minuutensa lähtee rakentumaan, jos olosuhteet ovat erityisen huonot.
Teksti Merja Perttula, kuvitus Pia Holm
