Kolmen kuukauden harjoittelujaksoon sisältyi kuusi sairaalaa ja lisäksi lyhyitä vierailuja muutamissa hoitopaikoissa. Juho-Pekka arvostaa monipuolista pintaraapaisua, vaikka hieman vähempikin olisi ehkä riittänyt. Harjoitteluviikko oli nelipäiväinen, mutta päivät olivat pitkiä. Monesti bussikuljetus lähti jo aamukuudelta ja takaisin tultiin iltakuudelta.
Välillä turhautti, ettei päässyt tekemään kovin paljoa itse. Kielimuuri oli esteenä, ja lisäksi paikalliset Rangsit-yliopiston sairaanhoitajaopiskelijat suorittivat vasta perushoidon harjoitteluaan. Verenpainetta tuli mitattua useasti. Myös päivän lääkkeiden jaottelu jakamista varten kuului peruspuuhiin. Antibiootteja käytettiin paljon ennaltaehkäisevästi.
Juho-Pekka Kaunismäki oppi Thaimaassa spontaaniutta.
Aseptiikan ja käsihygienian puutteet hämmästyttivät. Juho-Pekka on aiemmalta koulutukseltaan suurtalouskokki. Hän on työskennellyt myös elintarviketeollisuuden esimiestehtävissä ja sairaalahuoltajana, joten hän osasi tarkastella asiaa monesta näkökulmasta.
– Monesti tuntui, että jos bakteereja ei näy, niitä ei ole. Siinä oppi arvostamaan vielä enemmän kotimaista terveydenhoitojärjestelmää.
Hoitajien näppärät kädentaidot tekivät vaikutuksen. Esimerkiksi kanyylien laitto sujui hyvin ripeästi.
Hierarkia oli korkea, mikä näkyi myös siinä, etteivät hoitajat juurikaan viettäneet aikaa opiskelijoiden kanssa. Lääkärin alkaessa puhua kaikki hiljenivät.
Sairaanhoitajia arvostetaan Thaimaassa suuresti kansan keskuudessa.
Hämmästys oli suuri, kun eräänä päivänä lääkäri pysäytti Juho-Pekan osaston käytävällä. Kuullessaan, mistä sairaanhoitajaopiskelija oli kotoisin, hän kysyi mielipidettä potilaan verikokeen tuloksista.
– En muista tarkasti, mitä selitin, mutta kai se hyvin meni, koska lääkäri nyökkäsi hyväksyvästi. Opettajamme ihmetteli, mitä täällä oikein tapahtuu. Ilme oli näkemisen arvoinen!
Sairaanhoitajia arvostetaan Thaimaassa suuresti kansan keskuudessa. Paikalliset kertoivat tämän johtuvan siitä, että edesmenneen, maata 70 vuotta hallinneen kuningas Bhumibolin vaimo, kuningatar Sirikiti oli koulutukseltaan sairaanhoitaja. Tästä ei ole kuitenkaan varmuutta, mutta ainakin hän on tehnyt paljon hyväntekeväisyyttä sairaaloissa ja muissa hoitopaikoissa.
Erilaiset ihmiskohtalot saivat Juho-Pekan mietteliääksi. Oli sydäntä lämmittävää nähdä, kuinka potilaan sängyn vieressä oli lähes aina joku sukulainen. Moni potilas oli pahasti sairas ja huonoista oloista, mutta tuntui tyytyvän kohtaloonsa valittamatta.
Thaimaassa vanhukset hoidetaan usein perheessä, mutta moni asuu myös vanhuspalveluyksikössä. Yhdessä hoitopaikassa Juho-Pekka kävi koskettavan keskustelun erään englantia osaavan rouvan kanssa. Hän kertoi siskostaan Yhdysvalloissa ja tyttärestään, jonka oli odottanut hakevan hänet takaisin kotiin jo kahden vuoden ajan. Vanhuksen katse seurasi ikkunasta jokaista ohiajavaa autoa.
Suomalaisopiskelijoiden mielipidettä tunnuttiin arvostettavan. Piyamin Kunarak -vanhainkodin johtaja halusi tietää, mitä he voisivat tehdä paremmin. Juho-Pekka heitti opiskelijakaverinsa kanssa ajatuksen, että asukkaat voisivat ilahtua aikakautensa musiikista. Jo vartin päästä tapaamisesta hoitopaikassa alkoi soida vanhempaa thaimaalaista tuotantoa.
Paatuneenkin rikollisen sisimmässä on ihminen, jonkun isä, lapsi, veli, joka on ajautunut elämässään isoihin ongelmiin.
Mieleen jäävin vierailukohde oli maan suurimmaksi huumevieroituspaikaksi mainittu Thanyarak-instituutti. Bangkokin toimipisteessä oli yhteensä 770 paikkaa eri osastoilla. Paikan vetäjä kertoi, että joukossa oli myös kriminaalitaustaisia ja psykiatrisesti oirehtivia päihdekuntoutujia. Ihmiset suljetulla osastolla turvalasin takana vaikuttivat kovilta arpineen ja tatuointeineen, mutta jokainen tervehti paikalliseen tapaan laittamalla kädet kasvojen eteen ja nyökkäämällä. Joillakin näkyi vieno hymynkare.
– Se muistutti minulle, että paatuneenkin rikollisen sisimmässä on ihminen, jonkun isä, lapsi, veli, joka on ajautunut elämässään isoihin ongelmiin.
Päihde- ja kriminaalityö voivatkin olla tulevaisuudessa yksi ammatillinen vaihtoehto Juho-Pekalla.
Duang Jain yksityisessä vanhaikodissa oli ensimmäistä kertaa ulkomaalaisia harjoittelijoita.
Yksi unohtumattomista kokemuksista oli thaimaalainen uusivuosi Songkran huhtikuussa. Juhlalla on maine maailman suurimpana vesisotana. Vesi symbolisoi puhdistautumista ja uuden alkamista. Kukaan ei säästy kuivana: vettä suihkutetaan niin perheenjäsenten, ystävien, ventovieraiden kuin Buddhan patsaiden päälle. Juho-Pekkakin osti järeän vesipyssyn ja kastui myös itse monta kertaa läpimäräksi.
Yksi juhlan perinteistä on, että nuoremmat valelevat vanhempien ihmisten käsiä kukkaistuoksuisella vedellä.
Yksi vapaa-ajan reissuista suuntautui turistien suosikkikohteeseen Pattayalle.
Phi Phi -saarilla lomaillessa apina mellasti mökin terassilla ja paiskoi kurssikaverin kokispullon talon alle. Samana iltana saarta koetteli kova sade ja ukkonen. Kun sähköt katkesivat koko saarelta, suurin osa liikkeistä ja ravintoloista valaistiin varavirtalähteiden puuttuessa tunnelmallisesti kynttilöillä.
Pientä romanssiakin oli ilmassa, kun Juho-Pekka tutustui paikalliseen sairaanhoitajaopiskelijaan, jota kiinnostaisi tulla kovasti vaihtoon Suomeen.
Kolmen kuukauden harjoittelujaksolla vierailtiin kuudessa sairaalassa ja muutamissa muissa hoitopaikoissa.
Thaimaasta jäi ikävä ihmisten ystävällisyyttä ja hetkessä elämistä. Moni oli silmin nähden hämmentynyt, kun heiltä tiedusteli viikonloppusuunnitelmia. Pian oppi, että kannattaa itsekin kokeilla elää paikalliseen tapaan enemmän hetkessä: ei stressata tulevaisuudesta, vaan katsoa mitä huominen tuo tullessaan.
Juho-Pekka kiinnitti huomiota siihen, että juuri kukaan paikallisista ei kertonut kuulumisinaan työasioita. Sen sijaan he kertoivat perheestään ja harrastuksistaan.
– Imin ehkä itsekin vähän asennetta, että en suunnittele monen päivän päähän, vaan katson, mitä huomenna tekee mieli tehdä. Opin myös, ettei työ ole koko elämä. Kepeämpikin puheenaiheita voi olla.
Monellakaan ei tuntunut olevan käsitystä, millainen maa Suomi on. Jos joku tiesi, he toivoivat pääsevänsä näkemään revontulia. Kerran eräs hoitajaopiskelija kysyi potilaan elintoimintoja tarkkaillessaan, onko Juho-Pekan kotimaassa monitoreja sairaaloissa.
Hauska sattuma oli, että harjoittelun vastuuopettaja oli työskennellyt useita vuosia Ruotsissa ja tunsi Pohjoismaat hyvin. Hän veresti välillä kielitaitoaan ja yllätti ruotsinkielisillä fraaseilla.
Thaimaa
- Valtio kaakkois-Aasiassa. Vanhalta nimeltä Siam.
- Pääkaupunki Bangkok.
- Asukkaita 70 miljoonaa.
- Thaimaassa vierailee vuosittain 150 000 suomalaista. Maassa asuu arviolta 1 500–2 000 suomalaista.
- Liikennekuolemien määrä Thaimaassa on korkea.
- Perustuslaillinen monarkia. Kuningas Maha Vajiralongkorn, hallitsijanimeltään Rama X.
- Maassa on majesteettirikoslaki. Esimerkiksi kuningasta tai kuningasperheen jäseniä kritisoivat tai halventavat kommentit ovat erittäin vakavia rikoksia.
Teksti Minna Ruotsalainen, kuvat Juho-Pekka Kaunismäen kotialbumi
