Tunnista suuren riskin lääke – Väärin käytettyinä voivat aiheuttaa jopa kuoleman

1. Mitä hyötyä riskilääkeluokituksesta on? 

Kansallinen riskilääkeluokitus auttaa tunnistamaan keskeiset suuren riskin lääkkeet sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla. Luokitus tukee lääkehoitoja koskevaa kliinistä päätöksentekoa sekä lääkehoitojen suunnittelua ja toteuttamista. Luokitus on laadittu lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean johdolla.

2. Miksi lääke voi olla riski? 

Riskit johtuvat joko lääkkeiden ominaisuuksista tai lääkehoidon toteuttamisessa tai lääkkeen käytössä tapahtuvista virheistä ja puutteista.

Oikein käytettyinä suuren riskin lääkkeet eivät välttämättä aiheuta enempää vaaratilanteita kuin muutkaan lääkkeet, mutta virheellisesti käytettyinä ne voivat aiheuttaa potilaalle vakavan haitan tai vamman. Potilas voi joutua sairaalaan tai sairaalahoito voi pitkittyä. Pahimmassa tapauksessa potilas voi kuolla.

3. Mitkä ovat suuren riskin lääkkeitä?

Suuren riskin lääkkeisiin kuuluvat esimerkiksi veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet, insuliinit ja syöpälääkkeet sekä opioidit.

Myös parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet luetaan suuren riskin lääkkeisiin, vaikka ne ovat yleisesti käytössä olevia käsikauppalääkkeitä.

Parasetamoli voi aiheuttaa maksavaurion pienelläkin yliannostuksella. Lääkettä myydään eri kauppanimillä, mikä saattaa sekoittaa käyttäjää.

Tulehduskipulääkkeet saattavat puolestaan aiheuttaa väärin tai liikaa käytettyinä esimerkiksi ruuansulatuskanavan limakalvovaurioita ja verenvuotoa.

4. Miten työpaikalla pitää toimia? 

Riskilääkkeet pitää määritellä työpaikan lääkehoitosuunnitelmassa, ja ammattilaisten tulee kiinnittää niiden käyttöön erityistä huomiota. Luokitus auttaa ammattilaisia kiinnittämään huomiota myös niihin lääkkeisiin, joita tulee työssä harvemmin vastaan.

5. Mitä riskiluokitus ei ota huomioon?

Luokitus ei ota huomioon toisiltaan näyttävien ja kuulostavien eli niin sanottujen lasa-lääkkeiden (look alike, sound alike) sekaantumisriskiä.

Luokitus ei myöskään ota huomioon lääkkeiden määräämistä muuhun kuin valmisteyhteenvedossa mainittuun käyttö­tarkoitukseen eli niin sanottua off-label-käyttöä, lääkkeisiin liittyviä allergisia reaktioita tai lääkkeiden tahallista väärinkäyttöä.

Myöskään yksittäisiä potilasryhmiä tai erikoisalakohtaisia lääkityksiä ei ole otettu huomioon. Tulevaisuudessa voidaan laatia kohdennettuja luokituksia esimerkiksi lasten lääkityksestä.  

Asiantuntijana projektipäällikkö Elsi Similä Fimeasta.

Lue lisää: Riskilääkkeet on nyt määritelty – listalla myös tuttuja käsikauppalääkkeitä