Kun vesi kammottaa
Jotkut kuitenkin pelkäävät vettä. Mistä se johtuu?
Aikuisella vesipelon yleisin syy on Eevaliisa Anttilan mukaan se, että veteen liittyy jokin traumaattinen tapahtuma. Ihminen on voinut pudota veteen ja olla hukkumaisillaan tai kohdata jonkin muun vaaratilanteen lapsuudessa tai nuoruudessa.
”Lapset saattavat puolestaan pelätä esimerkiksi uima-altaan pohjassa näkyviä ritilöitä. Myös kylmä vesi voi tuntua pelottavalta.”
Anttila kannustaa vesi- ja uimapelkoista aikuista tarttumaan rohkeasti itseään niskasta kiinni. Apua on saatavilla. Ensimmäinen askel on tunnistaa, mistä pelko kumpuaa. Sen selvittämisen jälkeen kannattaa edetä pikkuhiljaa esimerkiksi uimaopettajan avustuksella. Veteen totuttelun voi aloittaa kasvojen kastelusta ja veteen puhaltelusta.
”Sitten ollaan jo pitkällä, kun pystyy menemään pinnan alle.”
Uimaopettajien lisäksi apua voi hakea psykologilta. ”Moni on saanut avun myös hypnoosista”, Anttila kertoo.
Pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukaan henkilö on uimataitoinen, jos hän pystyy uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään.
Kolme vuotta sitten tehdyssä kyselytutkimuksessa 53 prosenttia suomalaisista aikuisista ilmoitti olevansa uimataitoisia pohjoismaisen määritelmän mukaan.
Kelluttelu rentouttaa
Vedessä oleminen rentouttaa, mikä johtuu muun muassa noradrenaliinin lisääntymisestä elimistössä. Noradrenaliini on adrenaliinin ja dopamiinin kaltainen keskushermoston välittäjäaine, mutta se toimii myös sympaattisessa ääreishermostossa. Noradrenaliini säätelee mielialaa ja mielihyvän tunteita, mutta ei niin voimakkaasti kuin esimerkiksi dopamiini tai endorfiinit.
”Sitä voi pitää elimistön omana kipulääkkeenä”, Anttila sanoo.
Kelluttelu tuo helpotusta stressiin ja unettomuuteen, mutta sen voi ottaa myös vain nautintona.
Veden rentouttavaa vaikutusta voi hyödyntää myös tietoisesti. Esimerkiksi aqua harmonyksi kutsutussa menetelmässä ihminen asettuu lämpimään veteen toisen henkilön kellutettavaksi. Kelluttajan tehtävänä on liikutella rentoutujaa. Rentouttavaa vaikutusta voi tehostaa levollisen musiikin avulla.
”Näin saatu rentoutus tuo helpotusta stressiin ja unettomuuteen, mutta sen voi ottaa myös vain nautintona.”
Liian lämmintä vesi ei saa olla. Jo 40-asteinen vesi saattaa aiheuttaa tukalan olon. Suomessa kylpylöiden vesi on yleensä lämpimimmillään 35–37-asteista.
”Niissä lukemissa oleminen lisää rentoutuneisuutta. Siksi uimahallien porealtaat ja mökkien ja kotipihojen paljut ovat niin suosittuja.”
Myös kylmä vesi tekee hyvää, Anttila muistuttaa.
”Avanto sopii kaikille, mutta jos ihmisellä on lääkityksiä, hänen on hyvä keskustella aloittamisesta lääkärin kanssa.”
Säännöllinen kylmäaltistus lisää kehossa olevaa ruskean rasvan määrää. Ruskea rasva on hyödyllistä jo siksi, että se ei varastoi energiaa valkoisen rasvan tavoin, vaan se polttaa sitä lämmöksi.
Vesijuoksu villitsi
Vesijuoksu löysi Suomessa tiensä uimahalleihin 1990-luvulla. Vuosituhannen vaihteen jälkeen vesijuoksijoita alkoi olla niin paljon, että heille erotettiin omat ratansa. Anttila arvelee, että nykyään altaissa on enemmän vesijuoksijoita kuin uimareita. Syyt suosion kasvuun ovat ilmeiset.
”Se on helppo, hauska ja halpa laji, joka sopii kaikenikäisille. Ihminen oppii jo pienenä kävelemään, ja sitä samaa kävelemistä on luontevaa jatkaa kelluntavyön avulla vedessä.”
Vesijuoksu sopii myös ylipainoiselle, koska vedessä nivelet eivät joudu samalla tavalla koetukselle kuin kuivalla maalla liikkuessa.
Vesijuoksun tekee raskaaksi se, että pystyasennossa vesi vastustaa koko vartalon pinta-alaa, kun taas uidessa pyritään virtaviivaiseen asentoon. Mitä nopeammin vedessä liikkuu, sitä enemmän vesi antaa vastusta. Vesijuoksu kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistöä, kun hengästyy riittävästi.
”Harjoitteluun saa lisää tehoa, kun lisää nopeutta. Niska ei tule vesijuoksussa kipeäksi, koska liikkuminen tapahtuu pystyasennossa.”
Vesijuoksussa pätevät yleiset kuntoliikunnan säännöt. Vähintään kaksi kertaa viikossa ylläpitää kuntoa, ja neljästi viikossa kohottaa sitä.
Yksi vesijuoksukerta voi kestää aluksi 15 minuuttia ja kunnon kohotessa 30–45 minuuttia. Lisäksi kannattaa tehdä alkuverryttely ja loppujäähdyttely.
”Lajissa eteneminen riippuu lähtökunnosta ja tavoitteista.”
Jos uiminen houkuttaa vesijuoksua enemmän, Anttila kehottaa varmistamaan, että uintitekniikka on kunnossa. Tempoa ja uintityylejä kannattaa vaihdella.
”Eri vesilajeja kannattaa myös sekoittaa. Uimisen ja vesijuoksun rinnalle sopii vaikkapa syvänveden vesijumppa.”
Kesä kutsuu veteen
Yksi menee metsään, kun kaipaa rauhaa. Toinen rentoutuu katsomalla tulen loimotusta. Kolmas hakeutuu veden äärelle.
Suomalaisella rantamökillä voi tehdä näitä kaikkia kolmea.
”Minä nautin siitä, kun saunarannan veteen tulee heijastuksia rannan puista ja taivaasta”, Anttila sanoo.
Kokemus syvenee, kun pulahtaa veteen.
”Linnut laulavat ja laineet liplattavat. Ympäristö tekee nautinnollisen, hyvän olon.”
