Tutkija: Kosketus vähentää laitostumista

Potilas saattaa muistaa hoitajan kosketuksen vuosikymmenten takaa, sanoo Taina Kinnunen.

Kuvateksti
Koskettaminen on konkreettinen osoitus välittämisestä, sanoo vanhustyötä tutkinut Taina Kinnunen. Kuva Annika Rauhala.

Suomalaiset ovat huonoja koskettamaan. Olemmeko edistyneet vai taantuneet viime vuosina?

Olemme edistyneet, vaikka suomalainen pohjavire kosketukseen on edelleen pidättyväinen. Kosketuksesta keskustellaan aiempaa enemmän. Teinit ja nuoret opiskelijat näyttävät myös koskettavan toisiaan vanhempia ikäluokkia avoimemmin.

Miesten välinen kosketus on edelleen tarkemmin säädeltyä kuin naisten. Ihmiset tulkitsevat miehen kosketuksen herkemmin seksuaaliseksi. Potilaat saattavat pitää mieshoitajan kosketusta seksuaalisena.

Millaista on kunnioittava kosketus?

Se tarkoittaa aina hyvää. Se ei ilmennä valtaa ja liittää ihmiset yhteen. Kosketus voi viestiä esimerkiksi ”olen huomannut sinut”, ”hyväksyn sinut” ja ”tunnen myötätuntoa ja lämpöä sinua kohtaan”.

Kosketusta kannattaisi käyttää hoitotyössä nykyistä systemaattisemmin ja suunnitellummin.

Kuinka kosketuksen käyttöä voisi kehittää hoitotyössä?

Hoiva- ja hoitotyössä kosketus on väistämätöntä. Esimerkiksi vanhukset tulkitsevat kosketuksen aina jotenkin, vaikka hoitaja ei mieltäisi kosketustaan aktiivisena eleenä.

Kosketus vähentää tutkimusten mukaan laitostumiseen liittyviä oireita. Pieni pään silitys tai käden painaminen olalle käynnistää oksitosiinin tuotannon ja rauhoittaa ihmistä. Työyhteisöt voisivat pohtia, voisiko toimenpiteeseen liittyvä kosketus olla myös empaattista ja suojaavaa. Kosketus voi olla kustannustehokas tapa parantaa hoivan laatua.

Miksi juuri hoitajan kosketus voi olla suuri kokemus?

Johtamani tutkimushanke lähti liikkeelle siitä havainnosta, että vakavasti sairaat potilaat kokivat hoitajan kosketuksen käänteentekevänä. Sain tutustua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjoituskilpailun kertomuksiin aiheesta ”Tätä hoitajaa en unohda”. Ihmiset muistivat hoitajan vuosikymmenien takaisen pienenkin kosketuksen suurena parantavana voimana.

Kosketus on konkreettinen osoitus välittämisestä. Vakavasti sairas ihminen voi kokea olonsa turvattomaksi samaan tapaan kuin pieni lapsi. Silloin kosketus viestii paljon voimakkaammin kuin sanat.

Naissairaanhoitaja on tyypillinen hahmo pornossa. Kuinka hoitaja voi suojautua ei-toivotulta kosketukselta?

Tällainen kulttuurinen juonne tosiaan on. Sopivan kosketuksen rajoista ja ehdoista on neuvoteltava koko ajan, tilanteen mukaan. Kosketus on tehokas väline satuttaa ja alistaa, ja hoitajan on toki asetettava rajat.

Tutkimme myös tätä epätoivottua kosketusta: kuinka paljon hoitajat kokevat seksuaalista ahdistelua, ja toisaalta, miten hoidettavat seksualisoivat hoitajien kosketusta.

Olet kirjoittanut tutkijakollegoidesi kanssa kirjan, joka käsittelee ruumiillisuutta työelämässä. Miten se liittyy naisten työuupumukseen?

Työelämässä korostetaan nykyään entistä enemmän sitä, että ihmisten on pidettävä huolta jaksamisestaan. Työvoimaa on vähennetty erityisesti naisvaltaisilla aloilla. Todellinen ongelma voi olla se, että työntekijöitä on liian vähän. Samalla naisille kaupataan entistä enemmän itsehoitomenetelmiä, kuten mindfulnessia. Jos työpaikan ongelmia psykologisoidaan ja yksilöllistetään, se voi johtaa uupumiseen.

 

Taina Kinnunen

  • 53-vuotias kulttuuriantropologi ja yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa. Johtaa tutkimusryhmää, joka tutkii kosketusta vanhustyössä.
  • Julkaissut kirjan Vahvat yksin, heikot sylityksin – Otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista. Uusin kirja Ruumiillisuus ja työelämä – Työruumis jälkiteollisessa taloudessa Jaana Parviaisen ja Ilmari Kortelaisen kanssa ilmestyi lokakuussa.
  • Asuu Joensuussa Taavi-koiran kanssa.
  • Harrastaa ulkoilua, kuntosalia ja taiderientoja.

Teksti Emmi Oksanen

Suosittelemme sinulle

Tehy
19.3.2021