Pitkäaikaissairauksista jopa kolme neljäsosaa voidaan selittää ihmisen elämänkaaren aikana mitatuilla ja piilevillä riskitekijöillä, kuten verenpaineella, verensokerilla ja geneettisillä tai ympäristöön liittyvillä tekijöillä. Silti sairauksista yli puolet jää ilman selitystä, kun tarkastellaan vain tunnettuja riskitekijöitä.
Helsingin yliopistossa tutkittiin, miten syntymästä keski-ikään mitatut ja piilevät elämänkaaren aikaiset riskitekijät ennustavat ja selittävät pitkäaikaissairauksien ilmaantuvuutta kahdeksassa elinjärjestelmässä.
Elinjärjestelmät ovat: sydän ja verisuonet, aineenvaihdunta, ruoansulatus, tuki- ja liikuntaelimet, hengityselimet, neurologinen järjestelmä, psykiatrinen järjestelmä ja aistinelimet.
Tutkimuksessa analysoitiin 22 riskitekijää, kuten ikä, sukupuoli, varhaiselämä (esimerkiksi syntymäkoko, varhaislapsuuden kasvu, sotalapsuus), sosioekonomiset tekijät (esimerkiksi sosioekonominen asema lapsuudessa, tulot aikuisuudessa), elintapatekijät (esimerkiksi tupakointi, alkoholinkäyttö, liikunta, ravitsemus), kliiniset mittaukset ja biomarkkerit (esimerkiksi painoindeksi, verenpaine, verensokeri).
Tutkimusjoukkona oli Helsingin syntymäkohortista 2 000 henkilöä, jotka olivat syntyneet vuosien 1934 ja 1944 välillä. Sairauksien ilmaantuvuutta seurattiin kansallisista rekistereistä keski-iästä vanhuuteen.
Lisäksi tutkittiin piileviä tekijöitä, jotka vaikuttavat sairauksien kehittymiseen.
”Oman sairastumisen riskiin voi vaikuttaa erityisesti painoindeksin, verenpaineen, verensokerin, tupakoinnin, alkoholinkäytön, liikunnan ja ravitsemuksen osalta, mutta tutkimustulokset korostavat tarvetta vaikuttaa näihin tekijöihin myös kansallisella tasolla sairauksien ehkäisemiseksi”, sanoo dosentti Markus Haapanen.
”Piilevien tekijöiden suuri merkitys korostaa tarvetta tunnistaa uusia riskitekijöitä tulevaisuudessa”, hän jatkaa.