Puutteellinen kielitaito kuormittaa vanhusten hoidon työyhteisöjä ja vaarantaa potilasturvallisuutta

”Suomenkieliset hoitajat ovat epävarmoja, ymmärtävätkö vieraskieliset hoitajat annettuja ohjeita ja kertomansa mukaan he joutuivat antamaan paljon tukea työtehtävien hoitamisessa. Kirjauksissa ja vuorovaikutustilanteissa käytetään jopa kääntäjäsovelluksia. Kielitaidon puute voi erityisesti muistisairaiden palveluissa lisätä asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumisen riskiä”, kertoo yksikön päällikkö Niina Oresmaa Lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan osastolta.

Lupa- ja valvontavirasto (entinen Valvira) on valvonut vanhusten saamia palveluita tehostetusti kuluneen kevään aikana. Tiedotteen mukaan valvontaviranomiset ovat tehneet muun muassa ennalta ilmoittamattomia tarkastuskäyntejä ympärivuorokautisen hoivan yksiköihin.

Henkilöstön kielitaidon puutteiden lisäksi alustavien havaintojen perusteella yksiköiden henkilöstömitoitusta on kategorisesti laskettu minimiin. Myös asiakkaiden itsemääräämisoikeuden tunnistamiseen ja rajoitustoimiin liittyvissä toimintakäytännöissä on puutteita.

Lupa- ja valvontavirasto on tähän mennessä tehnyt parikymmentä ennalta ilmoittamatonta tarkastuskäyntiä ympärivuorokautisiin palveluyksiköihin. Käynnit on tehty riskiperusteisesti valittuihin kohteisiin. Lisäksi virastoon on alkuvuoden aikana tullut käsittelyyn reilut 200 vanhustenhuollon valvonta-asiaa, kuten epäkohtailmoituksia ja valvontalain mukaisia ilmoituksia. Osassa näistä on tehty tarkastuskäyntejä.

”Tulemme aloittamaan laajempia hyvinvointialueisiin kohdentuvia valvontatoimenpiteitä näiden tarkastuksilla tehtyjen alustavien havaintojen perusteella.”

Havaintojen perusteella useassa hoivayksikössä on henkilöstömitoitus laskettu kategorisesti lain sallimaan minimiin eli 0,6:en työntekijään asiakasta kohden, vaikka lain mukaan henkilöstömitoituksen on vastattava asiakkaiden palveluiden tarvetta. Asiakkaat voivat olla yöaikaan yksin ilman henkilökunnan läsnäoloa jopa 1–2 tuntia.

Hoivayksiköissä on vähennetty myös avustavaa henkilökuntaa, jonka tulisi huolehtia esimerkiksi pyykinpesusta ja ruoan valmistuksesta.

Tarkastusten perusteella asukkaiden itsemääräämisoikeus ja sen tukeminen ei aina toteudu. Rajoittamisista tehdyissä hoitopäätöksissä ei ole esitetty riittävästi perusteita rajoittamiselle ja rajoittamisia tehdään henkilöstön pyynnöstä arvioimatta muiden ensisijaisten toimenpiteiden mahdollisuutta. Tarkastuksilla havaittiin myös asiakas- ja potilasturvallisuuteen vakavasti vaikuttaneita toimia, esimerkiksi asiakkaan sitomista epäasianmukaisella tavalla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunjärjestäjillä ja palveluntuottajilla on ensisijainen vastuu omavalvonnan keinoin varmistaa palvelujensa laatu ja turvallisuus. Hyvinvointialueille kuuluu sekä oman palvelutuotannon että hankkimansa yksityisen palvelutuotannon laadun ja lainmukaisuuden varmistaminen. Lupa- ja valvontaviraston tehtävänä on puuttua vakavimpiin tilanteisiin, kun omavalvonta ei riitä.

“Omavalvonnassa on kysymys tehtävien lainmukaisesta hoitamisesta. Asiakas- ja potilasturvallisuuden pitää olla johdon strateginen prioriteetti. Pelkällä viranomaisvalvonnalla asiat eivät korjaannu, vaan koko vastuu- ja valvontaketjun tulee toimia aina yksittäisistä työntekijöistä lähtien.”