Jos hoivakodissa on korkeita kynnyksiä ja lukitut tai raskaat ovia, asukkaat eivät voi liikkua vapaasti. Lukitukset ovat usein osa turvallisuutta, mutta ne myös rajoittavat itsenäistä liikkumista.
Niina Wahlroos on tehnyt väitöstutkimuksen hoivakodin fyysisestä ympäristöstä ja siitä, miten ympäristö voi tukea asukkaiden omatoimista ja itsenäistä arkea.
”Pienet asiat ratkaisevat paljon. Kynnys tai raskas ovi voivat tarkoittaa, että asukas ei pääse tilasta toiseen ilman apua, vaikka tahtoa olisi.”
Wahlroos löysi hoiva-asumisen yksiköistä vahvuuksia, mutta fyysisen ympäristön tarjoamaa potentiaalia voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin. Pelkkä liikkumisen tukeminen ei riitä, vaan ympäristön tulee myös kannustaa asukasta osallistumaan ja hyödyntämään omia voimavarojaan.
Haastatteluaineiston perusteella piha-alueet merkitsevät asukkaille paljon muutakin kuin mahdollisuutta ulkoiluun. Ne auttavat ylläpitämään yhteyttä omaan elämänhistoriaan ja lähiympäristöön.
Kaunis piha-alue sekä tutut puuhat, kuten kasvien hoito tai kävelylenkki, houkuttelivat asukkaita ulos. Terassit ja lasitetut kuistit eivät korvanneet täysin puutarhaa, koska niissä lähinnä istuttiin. Toisaalta niiltäkin pystyy seuraamaan vuodenaikojen vaihtelua ja naapuruston tapahtumia.
”Piha on osa asukkaan elämää, ei erillinen lisäpalvelu. Jos sinne on vaikea päästä tai siellä ei ole mielekästä tekemistä, sinne ei lähdetä. Silloin asukkaan elinpiiri voi kaventua sisätiloihin.”
Wahlroosin muokkaamalla työkalulla hoivakodit voivat arvioida, millainen värimaailma niissä on sekä sitä, miten opasteet ja tilaratkaisut on toteutettu.
Wahlroosin arvioimissa yksiköissä vahvuuksia olivat turvallisuus ja liikkumisen tukeminen esimerkiksi kaitein ja esteettömin kulkureitein. Kehittämistarvetta oli kodinomaisuudessa sekä muistia ja tilan hahmottamista tukevissa ratkaisuissa.
Turvallisuutta parantavia ratkaisuja oli toteutettu hyvin sisätiloissa, mutta ulkotiloissa niihin oli kiinnitetty vähemmän huomiota.
Selkeät värikontrastit löytyivät kolmesta neljäsosasta yksiköistä, mutta esimerkiksi umpikujiin päättyvät käytävät olivat yleisiä.
Yksiköt erosivat toisistaan huomattavasti, jopa tilanteissa, joissa ne olivat saman palveluntuottajan ylläpitämiä. Erojen syitä ei tässä tutkimuksessa selvitetty.
Wahlroos ei löytänyt eroja kauan käytössä olleiden ja juuri käyttöön otettujen rakennusten välillä.
”Uusi rakennus ei automaattisesti ollut parempi. Ohjeita ja tutkimustietoa on paljon, mutta niiden hyödyntäminen ei aina näy valmiissa tiloissa.”
Terveystieteiden maisteri Niina Wahlroosin hoitotieteen väitöskirja ”Towards a physical long-term care environment that promotes independence and self-management for older adults” tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 27.11.2026 klo 12.00. Tilaisuutta voi seurata myös etänä.
